Limonia acidissima on jättimäinen puu. Sen kaarna on rosoista ja kovaa. Kuten tieteellinen nimi vihjaa, voi murskattuja lehtiä nuuhkaiseva erottaa sitrusmaisen tuoksun. Intiassa ja Kaakkois-Aasiassa yleinen puu tuottaa halkaisijaltaan 5-9 cm kokoisia kovakuorisia hedelmiä, jotka sisältävät runsaasti proteiinia ja muita ravintorikkaita aineksia. Puun ja sen hedelmien ulkonäkö on innoittanut sen naapureina asuvat ihmiset nimeämään sen ”puuomenaksi”, ”elefantin omenaksi” ja ”apinanhedelmäksi”. Puun valkeat kukkaset muodostavat pallomaisen ryppään. Lukija tutustuu kuitenkin kukkien ja hedelmien sijasta varmemmin puun kuoreen, jolla on varsin näkyvä rooli nykypäivän Myanmarissa.

Moni Myanmarissa (ent. Burma) matkaillut on kiinnittänyt huomiota paikallisten käyttämään keltaiseen thanaka-puuteriin, jota sekä miehet että naiset sivelevät anteliaasti kasvoilleen. Etenkin ulkosalla työskentelevien poskia ja nenää peittää paksu annos auringolta suojaavaa tahnaa. Hienostuneet kaupunkilaiskaunottaret huolehtivat kevyemmän kuvion säännönmukaisuudesta. Joskus puuteri on taputeltu poskille esimerkiksi lehden muotoon stensiiliä apuna käyttäen.

Thanakalla on Myanmarissa jopa kahden tuhannen vuoden historia. Baganin temppelikaupungissa on säilynyt seinämaalauksia, jossa hovinaisten kasvoilla näkyy puuteripyörre. Thanaka marssi sotilaiden mukana 1700-luvulla myös naapuriin, nykyisen Thaimaan puolelle, mutta ymmärrettävästä syystä valloittajien muoti ei levinnyt siellä suuren yleisön käyttöön, vaikka sen ihoa hellivä voima tunnustettiinkin.

Alussa kuvailtu ”elefantin omenapuu” ei ole ainoa thanaka-puuterin lähde. Eri puolilla Myanmaria käyttöön valitaan paikallisia puulaatuja. Puun täytyy kuitenkin olla vähintään 35-vuotias, jotta sen kuori soveltuu thanakan valmistukseen. Niinpä basaareissa ja katukauppiaiden valikoimissa on erilaisia n. 30 cm pituisia puunkappaleita asiakkaiden mieltymyksien mukaan. Puuteritahna valmistetaan kotona hankaamalla puukappaleen kuorta litteään kivilaattaan. Joukkoon lisätään tilkkanen vettä. Työtä jatketaan, kunnes on saatu aikaan riittävä määrä sileää, miellyttävästi hieman santelipuulta tuoksuvaa tahnaa, joka sitten sivellään erityisellä harjalla kasvoille. Nykyisin thanaka-puuteria on kaupungeissa tarjolla myös jauheena ja ”kakkupuuterina” eli tahnasta puristettuina tankoina. Päivittäinen puuteriannos valmistetaan kuitenkin käsin.

Thanakan arvellaan olevan myanmarilaisten naisten erittäin kauniin ihon salaisuus. Sitä on tutkittu 2010-luvulla myös tieteellisesti. Thanaka suojaa uv-säteilyltä, mutta se myös supistaa huokosia ja viilentää mukavasti ihoa. Edullinen luonnonpuuteri on pitänyt pintansa Myanmarissa kansainvälisten kosmetiikkayritysten kiivaasta markkinoinnista huolimatta. Thanaka onkin viehättävä lisä omintakeisesta pukeutumiskulttuurista edelleen kiinni pitävässä maassa.

© Irene Wai Lwin Moe
Kuva, Tuula Moilanen