Kirjoittanut: eyeonart2018

Irene Wai Lwin Moe & Tuula Moilanen

Kodin kaunistus Tiibetistä


kaappi_edesta
Teos:
Kaappi  Alkuperä: Tiibet/Nepal  Tekniikka ja materiaali: Maalattu puu
Koko: kork. 67 cm, lev. 52 cm, syvyys 25 cm  Hankintapaikka ja -aika: Singapore 2008
———————————————————————————————————-
Käsityönä valmistetut huonekalut tuovat kotiin tuulahduksen kaukaisista maista ja niiden taideperinteistä. Esiteltävä kaunis kaappi on tiibetiläisten pakolaisten Nepalissa valmistama. Kaapin oviin on maalattu kaksi bodhisattvaa. Myös kannen ja vetolaatikon lootusaihe liittyy buddhalaisen taiteen rikkaaseen symboliikkaan. Kaappia on ”vanhennettu” pintoja hellävaraisesti hankaamalla. Huonekaluissa usein käytettyjen kirkkaiden väriyhdistelmien pehmentämisellä on arveltu olevan länsimaista ostajakandidaattia miellyttävä antiikkisen tuntu.

Puuhuonekalujen ja käyttöesineiden maalauskoristelu on tyypillistä etenkin Vajrayana buddhalaisuuden alueella Tiibetissä ja Mongoliassa. Vajrayanaan kuuluvat käsitykset maailmassa toimivien jumalten ja demonien olemuksesta yhdistyvät maalausten aihelmissa shamanistiseen ja animistiseen perinteeseen. Luonnonoloiltaan haastavassa ympäristössä eläneiden ihmisten kotien sisustuksessa kalusteet ja esineet maalattiin perinteisesti voimakkain värein. Buddhalaisten jumalolentojen ja symbolien kuvilla torjuttiin perheen hyvinvointia vaanivaa pahoja henkiä.
kaappikulma

Vajrayana on buddhalaisuuden kolmas pääsuuntaus. Nimi on suomennettu ”Timanttipoluksi”. Suuntauksen sisällä on lukuisia koulukuntia, kuten Theravada ja Mahayana buddhalaisuudessakin. Vanhin tieto buddhalaisuuden saapumisesta Tiibetiin on 700-luvulta. Gautaman 400-luvulla ennen ajanlaskumme alkua kehittämä opetus oli siinä vaiheessa jo n. 1200 vuotta vanhaa. Se oli muokkautunut vuosisatojen saatossa ja valloittanut koko Aasian. Omalaatuinen Vajrayana yhdisteli alkuperäiseen oppiin muiden ajattelijoiden ja kulttuurien siihen liittämiä tulkintoja. Kiinnostava suuntaus löytyy buddhalaisuuden itäisimmästä kolkasta Japanista, jossa Shingon-koulukunta on edelleen elinvoimainen. Tiibetissä ikivanha bonpo-uskonto löysi suvaitsevaisesta buddhalaisuudesta paikan, jossa kehittyä eteenpäin.

Vaikka kiinalainen vaikutus näkyy selvästi sekä värivalikoimassa, että koriste-elementeissä, hallitsee tiibetiläistä maalausta vahva omaleimaisuus. Suojaavat ornamentit toistuvat myös koruissa ja tietenkin thangka-maalauksissa. Tyypillisiä buddhalaisia symboleja lootuksen lisäksi ovat mm. kalat, kotilot, tyylitellyt solmut ja Lainpyörä. Tiibetiläiset huonekalut ovat erittäin haluttu keräilykohde. Aitoja antiikkisia kaappeja ja arkkuja on erittäin vaikea löytää ja ne ovat varsin kalliita. Huonekaluja valmistetaan runsaasti niin Kiinassa kuin Nepalissakin. Niitä myydään antiikkiliikkeissä mm. Singaporessa ja Euroopassa. Replikoita on tarjolla runsaasti myös internetissä. Huonekalujen valmistus ja koristemaalaus tarjoavat työtä tiibetiläisille pakolaisille ja ylläpitävät vanhoja käsityötaitoja.


KERÄILIJÄN VINKKI
Puuhuonekalujen ja esineiden restauroinnissa on syytä olla varovainen. Kolot ja kolhut ovat osa esineen historiaa. Suomalaisen kodin sisäilma on kuivaa, joten ovet ja laatikot eivät kenties avaudu kitkattomasti. Liikkuvia osia voi vetristellä varovasti ja hellävaroen mehiläisvahalla. Maalauspinta ei kestä kemiallisia puhdistussuihkeita.

kaappilootus

Artikkeli ja kuvat ©  Irene Wai Lwin Moe

Kuningas Jayavarmanin taistelu

ankorvat_takuhon
Teos: Kuningas Jayavarmanin taistelu  Tekniikka ja materiaali: Hierrevedos sinisellä musteella käsintehdylle paperille  Koko: 41 x 70 cm  Hankintapaikka ja -aika: Siem Reap, Kambodza 2008
———————————————————————————————————-
Legendaarisen Angkorin alueen suurten temppeleiden reliefeissä kuvataan elämää ja historiallisia tapahtumia khmer-kansan kulta-aikana nykyisessä Kambodzassa. Angkorin alueella on kymmenittäin 800-1400-lukujen välisinä vuosisatoina rakennettuja temppeleitä. Niistä kuuluisimmat ovat Angkor Wat, Angkor Thom ja Bayon. Esiteltävä hierrevedos on nostettu 1100-luvulla rakennetun Bayonin seinäreliefistä tehdystä kopiosta. Reliefikopioilla pyritään suojelemaan alkuperäisiä kulttuuriaarteita.

Hierrevedoksessa kaksi Champan sotalaivaa lähestyy khmerien valtakunnan rantaa vuonna 1181. Kyseessä on kuningas Jayavarman VII voittoon päättynyt historiallinen taistelu. Jayavarman VII (1120/1125-1220) laajensi valtakuntaansa voimakkaasti. Hänet muistetaan parhaiten Angkor Thomin ja Bayonin rakennuttajana. Rantaan laivoissaan pyrkivien cham-sotureiden kotimaa oli nykyisen Vietnamin alueella vaikuttanut Champa. He taistelivat khmerien kanssa koko 1100-luvun. Hierrevedoksessa näkyvät taitavasti veistetyt, kevyet ja ketterät laivat, joista sotilasjoukot käyvät toisiaan vastaan. Laivojen keulasta kohoaa myyttinen aurinkolintu garuda. Garuda on hindujumala Vishnuun liittyvä tarueläin. Köliosassa, veden alla soutajien päiden tasalla näkyy vedenalaisessa maailmassa vaikuttava makara. Molemmat olennot ovat kulttuurilainaa Intiasta, josta Kaakkois-Aasian muinaiset kuningashuoneet omaksuivat runsaasti vaikutteita. Hierrevedoksessa kuvattujen kalojen, krokotiilien ja käärmeiden runsaus kertoo Tonle Sap -järven merkityksestä khmer-valtakunnan kukoistukselle.

Hierrevedostekniikka on kiveen hakattujen tai metalliin valettujen kirjoitusten kopiointitekniikalla. Se on yksi kohopainotekniikan muoto. Hierrevedokset ovat olleet suosittuja matkamuistoja vuosisatojen ajan erityisesti Itä-Aasian maissa. Lännessä hierrevedoksia kutsutaan nimellä frottaasi. Työskentely aloitetaan kiinnittämällä japaninpaperi tai kiinalainen kalligrafiapaperi kopioitavan reliefin tai tekstin päälle. Paperi kostutetaan sumuttamalla ja se hakataan kiinni kaiverrettuun pintaan siten, että koholla oleva pinta jää ylös. Öljypitoista mustetta tasoitetaan väritamponiin ja väri taputellaan paperiin. Uurrettu osa jää valkoisiksi ja väri tarttuu koholla oleviin kohtiin. Väri taputellaan paperin päälle, ei siis käsiteltävään kuvareliefiin tai tekstiin. Paperi irrotetaan ja arkki taustataan toisella paperilla suoraksi.

thaimaa_takuhon

Kohtaus Ramakien-eepoksesta. Apinakuningas Hanuman tunkeutuu yöllä Thotsakanin (Ravana) palatsiin.  Hierrevedos Wat Phra Jetubonin reliefistä, Bangkok, 1987

VAROITUS   Huomaathan, että hierrevedoksia ei koskaan saa omatoimistesti ryhtyä ottamaan temppeleiden reliefiseinistä. Matkailijoille Kambodzassa myytävät hierrevedokset on tehty aitojen reliefien tarkoista kopioista. Niiden valmistaminen on tärkeä tulonlähde köyhässä maassa. Angkorin temppelit ovat UNESCO:n maailmanperintökohde.


*  Löydä kaikkien artikkeleiden luettelo TÄÄLTÄ

Artikkeli ©  Irene Wai Lwin Moe
Kuvat ©  Tuula Moilanen

 

Seteliraha keräilykohteena

jeni_etupuoli
Esine:  Yhden jenin seteli vuodelta 1916  Tekniikka: Painettu metalligrafiikalla  Koko: 8,5 x 14,7 cm  Hankintapaikka ja -aika: Antikvariaatti Kiotossa, Japanissa 1993
———————————————————————————————————-
Lompakosta käteisrahaa hakeva ei usein tule ihailleeksi setelien hienoa ulkonäköä. Jokaisen taustalla on kuitenkin taitava graafikkojen ja suunnittelijoiden ryhmä. Käteisen rahan ennustetaan katoavan vuonna 2023. Nyt on siis hyvä hetki tutkia hieman setelirahan historiaa.

Esiteltävässä, vuodelta 1916 peräisin olevassa yhden jenin setelin kuvassa on Takenouchi no Sukune 武内宿禰. Hänen legendojen kirjoma elämänkertansa on osa Japanin keisarillista historiaa. Takenouchi syntyi aatelisperheeseen vuonna 84 jaa. Hänet liitetään useisiin hallitsijoihin ja jopa 28 vanhaan klaanisukuun, jotka lukevat Takenouchin esi-isäkseen. Hänet muistetaan taitavana miekkamiehenä, joka osallistui useisiin Koreaan suuntautuviin sotaretkiin. Takenouchi toimi lisäksi saniwana, shintolaisena oraakkelina. Legendan mukaan Takenouchi nautti päivittäin pyhän lähteen vettä ja eli 280 vuoden korkeaan ikään. Häntä kunnioitetaan edelleen shintolaisena kami-jumaluutena erityisesti Uben pyhäköllä Tottorissa, jonne hänet on perimätiedon mukaan haudattu. Takenouchi no Sukunen hahmo esiintyy rahojen lisäksi vauhdikkaissa tarinoissa ja niiden pohjalta tehdyissä ukiyo-e puupiirroksissa.

jeni_takapuoli

Jenin setelin taustapuoli

Takenouchin kuvalla varustettuja yhden jenin seteleitä painettiin jo vuonna 1890. Keräilijä erottaa vanhemmat rahat vuoden 1915 jälkeen painetuista tarkastamalla setelin numeromerkintöjä. 1890-1914 numerot merkittiin japanilaisin kirjoitusmerkein, mutta vuodesta 1915 alkaen käytössä olivat länsimaiset numerot.

Setelirahan alkuperä on paperinkin kotimaa Kiina. Historiallinen ajankohta asettuu Song-dynastian vuoteen 1023. Vanhemmat jalometalleihin lyödyt painavat kolikot kävivät Silkkitien kasvavassa kansainvälisessä liikenteessä hankaliksi käsitellä. Kiinalaiset pronssilevyiltä painetut jiaozit olivat vekseleitä, joiden oikeellisuus todennettiin virallisin leimoin. Jiaozin arvo vastasi tuhatta kolikkoa.

FEN-rahakokoelma

Kiinalaisia 1, 2 ja 5 fenin arvoisia seteleitä ryhdyttiin painamaan kansantasavallan alkuvuosina 1953. Fen on 1/100 yuania. Kuvan rahat ovat vuoden 1981 setelipainatuksesta.

Metalligrafiikka on puupiirrosta turvallisempi tapa painaa seteleitä, sillä laatta kesti työstämistä puuta paremmin. Kiinalainen Bi Sheng kehitti irtokirjasinpainatuksen n. 1040. Varhaisimmat säilyneet setelipainolaatat, joissa on käytetty irtokirjasimia ovat 1100-luvun alusta. Materiaalina käytettiin kuparia. Vedostaminen oli vuosisatojen ajan käsityötä. Länsimaiset painokoneet tulivat Itä-Aasiaan melko myöhään. Ensimmäinen niistä purjehti Nagasakin satamaan hollantilaisen kauppalaivan lastina vuonna 1848. Kun eurooppalaiset kuulivat kiinalaisten paperirahasta 1200-luvulla Marco Polon ja flaamilaisen Willem van Rubroeckin matkakertomusten kautta, herättivät uutiset epäuskoista hilpeyttä. Vekselit ja velkakirjat olivat täälläkin tuttuja jo keskiajalla, mutta paperirahaa alettiin käyttää maksuvälineenä vasta 1660-luvulla. Ensimmäinen seteleitä painanut pankki löytyy yllättävän läheltä. Se oli vuonna 1661 tukholmalainen Stockholms Banco, nykyisen keskuspankin Sveriges Riksbankin edeltäjä.

Alueellisesti eriytynyt metalliraha oli käytössä Japanissa Edo-kauden loppuun (1868). Meiji-hallinto pyrki yhtenäistämään valtakunnan sirpaleista rahataloutta luomalla yhtenäisen valuutan. Ensimmäiset jenin setelit laitettiin liikkeelle vuonna 1871. Nykyisin pienin seteliyksikkö on 1000 jeniä (JPY). Väärentäminen on yhtä vanha keksintö kuin rahakin. Hallitsijat, kauppiaat, pankkiirit ja ostoksia tekevät kansalaiset ovat aina olleet huolissaan maksuvälineidensä arvon vakuuksista. Paperirahan väärentämisestä pyrittiin tekemään vaikeaa mm. erilaisilla virallisilla leimoilla, paperin laatua muokkaamalla ja myöhemmin mm. vesileimoin ja painoteknisin hienouksin. Seteleiden toinen haaste oli kestävyys. Paperimassaan sekoitettiin Kiinassa mulperipuun kuituja. Myös puuvilla tai joskus pellavakuituja parantamaan seteleiden käsittelynkestoa. Japanilaisten seteleiden valmistuksessa on käytetty Meiji-kaudelta alkaen sitkeää ja painatusominaisuuksiltaan erinomaista mitsumata-kuitua.

*  Löydä muita Japani-aiheisia artikkeleita TÄÄLTÄ


KERÄILIJÄN VINKKI
Numismatiikka on mielenkiintoinen tutkimuskohde, onhan raha taloutemme kulmakiviä. Henkilön tai rakennuksen kuva setelissä kertoo kyseisen maan historiasta ja paljastaa seikkoja sen arvomaailmasta. Käytöstä poistuneita kolikoita ja seteleitä voi löytää antikvariaateista ja vanhan tavaran markkinoilta.

Artikkeli ©  Irene Wai Lwin Moe
Kuvat ©  Tuula Moilanen

Chakravamsara ja Vajravarahi

RONNY_Samvara 2

Teos: Chakrasamvaraa ja hänen puolisoaan Vajravarahia esittävä tantrinen yabyum-patsas  Patsaan alkuperä ja ikä: Todennäköisesti sino-tiibetiläinen, 1800-luku  Tekniikka ja materiaali:  Pronssiseos, valettu useasta osasta  Koko: kork. 44 cm, lev. n. 25 cm, paino n. 2.5 kg  Hankintapaikka ja aika: Antik West, Helsinki n. 1995 Omistaja: Ronny Rönnqvist
————————————————————————————————————

BLOGIN KESÄVIERAS
Tämän artikkelin kirjoittaja, Ronny B. Rönnqvist on Helsingissä syntynyt valtiotieteen maisteri ja eläkkeellä oleva Finnairin apulaisjohtaja. Hän toimii mm. Japanilaisen kulttuurin ystävät ry.-yhdistyksen, Everstiluutnantti L. Pohjanheimon asekokoelmasäätiön sekä Suomi-Mongolia Seuran puheenjohtajana.

Kiinnostuin buddhalaisesta tantrisesta taiteesta noin 30 vuotta sitten. Syy kiinnostukseen oli ensimmäinen matkani Mongoliaan, jonka tein vuonna 1988.  Tämä ja myöhemmät matkani Mongoliaan poikivat myös kirjan kenraali paroni Roman von Ungern-Sternbergistä, joka oli mieltynyt lamalaisuutena tunnettuun buddhalaisuuden koulukuntaan. Aloitin tutkimukseni keräämällä kirjallisuutta myös Mongolian ja Tiibetin buddhalaisesta taiteesta. Molemmat maat kuuluvat samaan uskonnollisen kulttuurin piiriin. En ollut niinkään kiinnostunut varsinaisista uskonasioista, vaan nimenomaan tantrisen buddhismin ikonografiasta. Hankin vähitellen myös esineistöä, joitakin esineitä Mongoliasta, mutta suurimman osan Suomeen eri teitä pitkin joutuneita pronssikullattuja buddhapatsaita (mong. burkhan). Myös joistakin helsinkiläisistä liikkeistä ja huutokaupoista löytyi patsaita ja rituaaliesineitä.

Eräs valitettavasti muutamia vuosia sitten lopetettu erikoiskauppa oli Antik West niminen yritys Kapteeninkadulla. Sieltä hankin n. 20 vuotta sitten tässä esiteltävän hienon ja kookkaan 16-päistä Chakrasamvaraa (tunnetaan myös muodossa Samvara) ja hänen puolisoaan Vajravarahia esitettävän nk. yabyum (”isä-äiti”) patsaan. Se on varsin tyypillinen Tiibetin lamalaisuuden piiriin kuuluvan tantrisen ikonografian ilmentymä. Valmistukseltaan se kuitenkin saattaa olla kiinalaista alkuperää, koska tällaiset patsaat usein olivat kiinalaisten käsityöläisten valmistamina.  Patsas sisältää suuren määrän mielenkiintoisia yksityiskohtia, joilla jokaisella on oma tarkoituksensa. Jumalhahmojen jokaisessa kädessä on lamalaisuuteen keskeisesti liittyviä esineitä. Usein nämä esineet ovat ajan myötä monista patsaista hävenneet, mutta tässä patsaassa ne onneksi muodostavat kiinteän osan kokonaisuudesta ja ovat näin ollen säilyneet. Chakrasamvaralla on yhteensä 16 päätä, joita vastaa yhteensä 16 käsiparia. Näistä 12 ovat viuhkamaisesti esitettynä. Nämä käsiparit symbolisoivat kahtatoista totuutta.

Aikanaan eroottissävyiset yabyum-patsaat herättivät paljon närkästystä länsimaisten tarkkailijoitten piirissä – varsinkin tietysti kirkollisissa piireissä. Ei kerta kaikkeaan voitu ymmärtää että näillä patsailla olisi syvempi tarkoitus. Tässä on kuitenkin kysymys meditaatioesineestä: Chakrasamvara edustaa myötätuntoa kaikkia eläviä olentoja kohtaan ja Vajravarahi ylintä viisautta. Yabyum-asento personifioi kaiken uhrautuvan myötätunnon ja viisauden, joka parantaa pahuuden juuret. Meditaation tarkoituksena on omien turmiollisten ja itsekkäitten mietteiden voittaminen.

rr-veistos2

Veistos taustapuolelta

Mutta onneksi oli myös avarakatseisimpia tutkijoita, jotka alkoivat kerätä lamalaisuuteen liittyviä esineitä. Heidän ansiostaan hienoja kokoelmia on nykyisin eri puolilla maailmaa. Valitettavasti Tiibetissä kiinalaiset miehittäjät ovat yrittäneet murskata lamalaisuuden. Tosin turisteille esitellään nykyisin mielellään Tiibetissä jäljellä olevia uskonnollisia taideaarteita. Mongoliassa kommunistit yrittivät samoin tukahduttaa lamalaisuuden, mutta Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen buddhismi on nousemassa uuteen kukoistukseen Mongoliassa.

Liitteestä löytyy kirjoittamani ruotsinkielinen tutkielma tässä kirjoituksessa kuvatusta Chakrasamvaraa esittävästä yabyum- patsaasta.  Tutkielmasta selviää patsaan tarkoitus sekä sen yksityiskohdat. Toivottavasti artikkeli innoittaa keräämään ja tutkimaan näitä mielenkiintoisia esineitä. Avaa PDF-tiedosto tästä: RonnyR_tibetanskmysticism

Artikkeli ja valokuva ©  Ronny Rönnqvist


RONNY B. RÖNNQVISTIN  harrastuksiin kuuluu Japanin ja Mongolian historia ja kulttuuri, keisarillisen Venäjän sotilashistoria, buddhalainen taide sekä kylmät aseet. Hän on julkaisut kirjan ”Baron Ungern. Mongoliets härskare” sekä useita omaan harrastuspiiriinsä kuuluvia kirjoituksia eri julkaisuissa.

Rakkautta intialaisessa puutarhassa

intia_1
Teos: 
Krishna ja Radha puutarhassa  Tekniikka ja materiaali: Maalaus silkille
Koko: 35 x 48 cm  Hankintapaikka ja -aika: Khajuraho, Intia 1997
————————————————————————————————————
Hindulaisuuden tärkeimpiin jumaluuksiin kuuluva sininen Krishna on lukemattomien tarinoiden sankari. Krishnan eroottiset seikkailut gopien, paimentyttöjen kanssa ovat aiheena näissä Krishnaa ja hänen rakastettuaan Radhaa esittävissä maalauksissa. Maalaukset jäljittelevät Nathdwarassa Rajasthanissa (Pohjois-Intiassa) kehittynyttä Pichhwai-tyyliä. Pichhwait olivat alun perin temppelien alttareille asetettavien jumalpatsaiden taustaksi ripustettavia puuvillakankaalle tehtyjä koristeellisia maalauksia. Nykyisin Pichhwai-tyylillä maalataan esiteltävien teosten tapaisia kuvia vastaamaan turistien kysyntää.

Ensimmäisessä maalauksessa Krishna kosiskelee Radhaa kukoistavassa puutarhassa palvelijattaren soittaessa rumpua. Tarujen Krishna viettelee usein paimentyttöjä, mutta palaa aina uskollisen Radhansa luo. Huikentelevainen jumaluus vakuuttaa kuvassa Radhalle rakkauttaan ja lepyttelee suuttunutta lemmittyään.

intia_2

Krishnan ja Radhan lemmenleikki on päättynyt. Radha lepää voipuneena lootusvuoteella Krishnan sylissä. Palvelijatar ojentaa parille puhdasta pyyhettä.

Jumaluuden palvomisesta käytetään usein käsitettä bhakti. Bhakti tarkoittaa rakkautta, täydellistä jumaluudelle antautumista. Aihe kuvataan Intian taideperinteessä mielellään romanttisen tai eroottisen rakkauden symbolikielellä. Yksinkertaista romanttista kohtaamista esittävän teoksen taustalla on siten monimutkainen – ja ikivanha – filosofinen rakennelma. Intialaiset ajattelijat kirjoittivat kosmisia voimia käsittelevät pohdintansa ylös jo 600-luvulla ennen ajanlaskumme alkua.

Krishna on yksi Intian rakastetuimmista jumaluuksista. Hän on yksi universumin tasapainoa ylläpitävän Vishnun inkarnaatioista. Krishnan ympärille on kehittynyt kokonainen legendojen ja myyttien kirjasto, josta aiheita ammentavat niin klassinen tanssiteatteri kuin moni vauhdikas Bollywood-elokuvakin. Hindulaisuuden pantheonissa jokaisella miespuolisella jumaluudella on feminiininen vastineensa, joka tunnetaan käsitteellä shakti. Shakti voidaan kääntää suomeksi usealla eri tavalla, esimerkiksi sanoilla energia tai liikkeellepaneva voima. Intialaisessa kontekstissa shakti tarkoittaa yksinkertaistaen tapahtumaa, jossa feminiininen prinsiippi herättää maskuliinisen voiman. Universumin ja elementtien dynaaminen liike ei ole mahdollinen, jolleivat maskuliininen (passiivinen tietoisuus) ja feminiininen (aktiivinen luonto) yhdisty. Sääntö pätee myös elollisiin olentoihin. Taiteessa shakti kuvataan jumalattarena. Esiteltävissä maalauksissa shaktia edustaa Radha.

Maalauksen ostopaikka Khajuraho on tullut tunnetuksi 900-1100-luvuilla rakennetuista temppeleistään, joiden seinäpatsaiden mestarilliset veistäjät yllättävät länsimaisen vieraan kekseliäällä eroottisen taiteen ilotulituksella. Kuuluisa temppelikompleksi innoittaa paikallisia taiteilijoita ja käsityöläisiä tuhannen vuoden jälkeen yhä tänäänkin.

*  Löydä muita Intia-aiheisia artikkeleita TÄÄLTÄ


KERÄILIJÄN VINKKI
Intian rikkaasta taideperinteestä kiinnostuneen on hyvä hankkia tietoa maan uskontojen värikkäästä kirjosta. Monien patsaiden ja maalausten taustalta löytyy palkitseva filosofinen selitys.

 

Artikkeli ©  Irene Wai Lwin Moe
Kuvat ©  Tuula Moilanen

Aritayaki – Tarinoita lautasella

bty
Esine:
Aritayaki-lautanen  Tekniikka ja materiaali: Posliini, sininen maalaus lasituksen alla, pohjassa ei merkintöjä.  Koko: halkaisija 15,5 cm, k. 5 cm  Hankintapaikka ja -aika: Saatu lahjana, Kioto Japani 1998
————————————————————————————————————
Esiteltävä sinivalkoinen lautanen on jälkiruokien ja teekakkusten tarjoiluastia. Matala laita on piparkakkumaisen lainehtiva. Sisäreunaa kiertää monipolvinen kukka- ja lehväköynnös. Lautasen pohjalle on maalattu maisema, jossa usvapilvet leijailevat vuorenhuippujen ympärillä. Kaksi purjevenettä lipuu joella, jonka yli kulkevalla sillalla seisoo kaksi miestä. Toinen heistä osoittaa edessä avautuvaa maisemaa. Maalauksen tunnelma on lyyrinen. Se jatkaa kiinalaisen maisemamaalauksen pitkää traditiota, jossa taolaisuuden elementit vuoret, vesi ja pilvet toistuvat. Ihminen on vain pieni osa suurta luontoa. Myös kulttuurin tuotteet, rakennukset ja veneet kutistuvat maiseman mahdin keskellä oikeisiin mittoihinsa.

Japanilainen Arita-posliini 有田焼 tunnetaan paremmin länsimaissa nimellä imari. Se on kotoisin Aritan kaupungista, eteläiseltä Kyūshūn saarelta. Aritassa ja sitä ympäröivässä Hizenin provinssissa toimi jo 1600-luvulla lukuisia posliini- ja keramiikkatehtaita, joiden tuotantoa kulki sekä Kiinaan että Euroopan markkinoille. Arita-posliinin sininen kuvio maalataan lasituksen alle. Aiheen ääriviivat liudentuvat tussimaalauksen tavoin pehmeästi valkoiseen taustaan. Sininen väri on kobolttioksidia, joka kestää posliinin valmistuksessa vaadittuja korkeita lämpötiloja (1200-1400 C). Kuvioaiheissa Arita-posliini suosi erilaisia kukka- ja köynnösornamenttejä, onnea ja menestystä symboloivia karppeja, kurkia ja leikkiviä lapsia sekä taolaista luonnonmystiikkaa henkiviä maisemia.

Perimätieto kertoo posliinin taustaksi tarinaa Aritassa 1600-luvun alkupuoliskolla toimineesta korealaisesta Yi Sam-pyeongista (k. 1655), vaikka uusin historiallinen tutkimus ei miehen osuutta asiaan vahvistakaan. Varmasti tiedetään kuitenkin, että japanilaiset toivat saarelle sotasaaliina joukon korealaisia keraamikkoja, joukossa myös mainittu mestari Yi. Työpajojen paikka valikoitui Aritan seudulle, josta oli löydetty rikas esiintymä kaoliinia. Se on posliinin ja korkeatasoisen keramiikan raaka-ainetta.

Aritan posliinipajat tuottivat 1600-1800-luvuilla astioita, joiden muotokieli noudatteli eurooppalaisten makua. Koristelussa seurattiin kiinalaisia esikuvia. Muodikkaat astiat matkasivat Hollannin Itä-Aasian kauppakomppanian laivoilla Nagasakin satamasta Euroopan kuninkaallisten pöytiin. Erityisen haluttua oli ns. ”kultabrokadiposliini”, jonka japaninkielisestä nimityksestä kinrande juontuu kauppanimi imari. Imari-posliinin tyypillinen koristelutapa on monivärinen lasituksen päälle tehty maalaus. Punaisen, vihreän ja kultavärin ääriviivat on maalattu mustalla. Moniväristä posliinia tuotettiin miellyttämään ensisijaisesti eurooppalaista asiakaskuntaa. 1700-luvulla moniväristä imaria kopioitiin sekä Kiinassa että Euroopassa innokkaasti. Japanissa maan omaan kysyntään vastattiin puhtaan pelkistetyillä kuvioinneilla.

imari_2
*  Löydä muita Japani-aiheisia artikkeleita TÄÄLTÄ


KERÄILIJÄN VINKKI
Kiinalaiset ovat ihmiskunnan ylivoimaisesti suurin keksijäkansa. Myös posliini on kotoisin Kiinasta, jossa sen varhaisimpia esimuotoja valmistettiin jo 3000 vuotta sitten. Nykyisen määritelmän mukaista posliinia siellä tuotettiin viimeistään 600-luvulla. Posliinin keräily tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia. Harrastuksen pariin aikovan onkin parasta rajata kiinnostuksensa kohde jo alkuvaiheessa. Myös taustatutkimus vie mennessään: museoiden kokoelmiin tutustumisen lisäksi aiheesta löytyy runsaasti kirjallisuutta.

Artikkeli ©  Irene Wai Lwin Moe
Kuvat ©  Tuula Moilanen

Antikvariaattien aarrekätköillä

Tanizaki_kansi
Teostiedot:
Jun’ichirō Tanizakin romaani Kagi (Avain). Säilytyslaatikko kuvassa vasemmalla  Ulkomitat: 16 x 23 cm  Hankintapaikka ja -aika: Yamazaki Art Books antikvariaatti, Kyoto 2013
————————————————————————————————————
Vuosien mittaan kodin kirjahyllyyn on saattanut kertyä varteenotettava määrä teoksia, joiden selailu herättää monta mukavaa muistoa. Kirjat vievät lukijansa aikamatkalle eri maihin ja kulttuureihin tai lennättävät keskelle mielikuvituksellisia tapahtumia tulevaisuudessa. Kirjojen keräily on kiehtova harrastus. Edes lompakon paksuus ei vaikuta siihen suuresti. Kokoelma kasvaa antikvariaattien aarrekätköjä tutkimalla.

Esittelykuvassa on kiotolaisesta antikvariaatista löydetty Jun’ichirō Tanizakin (1886-1965) romaaniteos Kagi. Kirja on japaninkielisen alkuperäistekstin 2. painos vuodelta 1957 (ensipainos 1956). Tanzaki kuuluu japanilaisen kirjallisuuden kärkinimiin. Hän oli ehdolla Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi 1964. Esiteltävän Kagi-teoksen kiinnostavuutta nostaa sen alkuperäinen kuvitus ja kannen design,  jonka on tehnyt kansainvälisesti tunnettu puupiirrostaiteilija Shiko Munakata (1903-1975). Tämän kirjan ostopäätökseen onkin vaikuttanut juuri kuvituksen mukanaolo.

Vanhoilla kirjoilla on usein enemmän tunnearvoa, kuin rahassa mitattavaa arvoa. Moni kirjalaatikoita mummolan ullakolla penkova yllättyy kuullessaan, ettei ikä välttämättä vaikuta kirjan hintaan. Ensipainokset ja tunnetun kirjailijan signeerauksella varustetut teokset ovat tietenkin oma lukunsa. Keräilijän ei siis tarvitse keskittyä vanhoihin kirjoihin. Myös nykyteoksista voi kehittyä kiinnostava kokonaisuus. Kun kipinä kirjojen keräilyharrastukseen leimahtaa, on hyvä aluksi määritellä sen suunta. Näin toimien piirtyy kartta aarteenmetsästykselle. Seuraavassa muutama opaste alkumatkalle:

1. Mikä keräilykohteeksi? Kokoelman lähtökohtana voi olla jonkun tietyn kirjailijan tai kuvittajan tuotanto, tai joku itseä kiinnostava aihepiiri, kuten vaikkapa elämänkerrat, matkakertomukset tai kansantarinat. Myös näyttelykatalogit ja karttakirjat ovat hyviä keräilykohteita. Painotuotteiden tulevaisuus on käännekohdassa, joten fyysisten kirjojen keräilyssä kiinnostavia uutuusteoksia ei pidä jättää hankkimatta. Ne ovat tulevaisuuden antiikkia.

scifi_magazine

Scifi-elokuvien harrastajan unelmateos, valokuvakirja klassikkopahiksista. Starlog Press, New York 1980

2. Kuvakirjoja vai tekstitietoa? Moni rajaa etenkin kokoelman suunnitteluvaiheessa hankintojen ulkopuolelle kirjat, joiden kieltä ei hallitse. Tämä on turhaa. Esimerkiksi satukirjojen kuvitus on ihastuttava tutkimuskohde. Myös elokuvajulkaisut, sankaritarinat, jännittävät typografiset ratkaisut tai eri kielien kirjaimisto voivat olla keräilykohde. Mikäli kiinnostuksen kohteena on jokin yksittäinen kirja, esimerkiksi Kalevala, yrittää keräilijä hankkia mahdollisimman monelle eri kielelle käännetyt ja eri taiteilijoiden kuvittamat teokset kokoelmaansa.

3. Mihin hintaan? Vanhojen teosten kunto vaikuttaa niiden hintaan. Antikvariaatissa kirja kannattaa selailla huolella läpi. Repeytyneet lehdet laskevat teoksen arvoa. Sivujen laitoihin riipustellut huomautukset vaikuttavat myös negatiivisesti, jolleivat ne sitten todistetusti ole jonkun mielenkiintoisen historiallisen henkilön kirjoittamia.

korealaisiasatuja

Kansansatujen keräilijälle tarinoita Koreasta. Englanninkielinen 3. painos 1982 (ensipainos 1952)

4. Oikea käsittely ja luettelointi. Kirjoja käsitellään aina puhtain käsin. Älä koskaan päällystä kokoelmasi kirjaa muovilla. Sivujen repeämiä ei myöskään pidä korjailla teipillä, sillä sen liima tuhoaa paperin ajan myötä. Jos kirja on arvokas ensipainos tai muu kaunis kirjavanhus, säilytä se kankaaseen tai hapottomaan paperiin käärittynä tai sille varta vasten tehdyssä säilytyslaatikossa. Kokoelman teokset on syytä luetteloida tulevaisuutta varten. Luetteloon merkitään ainakin teostiedot, tekijä, teoksen nimi, painovuosi ja hankintapaikka ja -aika, sekä hinta. Tiedot kannattaa tulostaa paperille tai kirjoittaa käsin erilliseen vihkoon, sillä tallenteiden säilyvyydestä pilvipalvelimissa ei aina ole takeita.

5. Kunto ja konservointi. Vanhojen kirjojen korjaaminen on hauska harrastus. Harjoitukset voi aloittaa purkamalla antikvariaatista halvalla ostettuja dekkareita ja koulukirjoja osiin ja tutkimalla niiden tekotapaa. Kirjansidonnan kursseille osallistuminen antaa lisätietoa kirjojen anatomiasta ja sidonnoissa turvallisesti käytettävistä materiaaleista. Vanhojen arvoteosten korjaaminen ja konservointi on kuitenkin aina jätettävä ammattilaisten käsiin.


Kirjansidonnan kursseja TULOSSA syksyllä 2020
KOHTA ILMESTYY!  Tuula Moilanen: Kirjansitojan Käsikirja. Kustannusosakeyhtiö Taide

*  Löydä muita Japani-aiheisia artikkeleita TÄÄLTÄ


ESIMERKKINÄ omistautuneesta ja suurta iloa myös muille tuottaneesta kirjakeräilystä on Arja ja Heikki Liutan vuonna 2005 avaama Daniel Medelplanin museo Kukkolan kylässä Pälkäneellä. Museo on kunnianosoitus aapiskukolle ja 1657-1737 eläneelle Daniel Medelplanille. Medelplan kaiversi 28-sivuisen aapisensa puulaatoille, joilta kirja, ”Lasten Paras Tawara” painettiin.  http://www.kolumbus.fi/medelplan/

Artikkeli ©  Irene Wai Lwin Moe
Kuvat ©  Tuula Moilanen

Kuninkaallinen riidansovittelija

rauhantekija_2

Teos:  Thagyamin-veistos  Tekniikka ja materiaali:  Kullattu balsapuu, lyöntimetalli  Koko: korkeus 10 cm, halkaisija 6 cm   Hankintapaikka ja -aika: Yangon, Myanmar 1987
———————————————————————————————————-
Esiteltävä pieni veistos on kotoisin Myanmarista, jossa korkeatasoisella puuveistotaiteella on vuosisataiset perinteet. Thagyamin, jumalten kuningas kuuluu ns. 37 natin luetteloon. Nat-henget ovat ikivanha jumaluuksien joukko Kaakkois-Aasiassa. Heidän tehtävänään on suojella ihmisiä arkielämän vastoinkäymisissä. Natit liittyivät buddhalaisen universumin asukkaiksi Baganin kuninkaiden yhdistäessä valtakuntaa 1000-luvulla. lkikurisista ja vallattomista nat-hengistä tuli Thagyaminin johdolla salonkikelpoisia.

Thagyaminin hahmon juuret juontavat alun perin Intiaan. Buddhalaiset kuninkaat palkkasivat hovin neuvonantajiksi bramiineja, jotka toivat intialaiset jumalat mukanaan Myanmariin. Thagyaminin taustalla kangasteleekin kolmipäisellä norsulla ratsastava Indra (buddhalaisissa maissa Sakra tai Sakka).  Thagyaminin myanmarilaisessa legendassa ei muiden nat-henkien tapaan ole kotoperäistä juonikuviota. Hän on enemmänkin vedalaisen jumalan, buddhalaisen bodhisattvan ja kiinalaisen keittiöjumalan yhdistelmä. Thagyamin istuu kotialttarilla tai pagodialueella hyväntahoisena perheen suojelijana. Hän pitää kirjaa asukkaiden teoista ja valvoo Buddhan opetuksen noudattamista.

nathenkia_myanmar

Nat-henkiä temppelin seinämaalauksessa Baganissa. Fresko vuodelta 1794.

Huhtikuussa vietettävän uudenvuoden juhlan aikaan Thagyamin astuu alas taivaallisesta palatsistaan vieraillakseen maan päällä. Silloin on ainutlaatuinen tilaisuus korjata päättyvän vuoden virheet ja ”pestä pois” väärät teot. Jälkimmäinen ohje konkretisoituu Myanmarin vauhdikkaimmassa festivaalissa, Thingyanissa, jota vietetään kuuman kauden lopuksi, ennen sadekauden alkamista. Kolmen päivän aikana kansalaiset kaatavat sankoittain vettä toistensa päälle. Avuksi otetaan kaikki mahdolliset vettä kantavat kipot. Innokkaimmat turvautuvat jopa paloruiskuihin. Musiikki kaikuu ympäri vuorokauden ja läpimärkä ihmisjoukko tanssii riehakkaasti kaupungin katuja kiertelevien kuorma-autojen lavoilla. Pagodeilla Thagyaminin patsaille kumotaan vettä, jotta tämä unohtaisi veden kaatajien menneet virheet, eikä raportoisi niitä Buddhalle.

Thagyaminin toinen tärkeä tehtävä on toimia erimielisyyksien sovittelijana. Esiteltävässä pienoisveistoksessa jumala on pukeutunut Myanmarin muinaisten kuninkaallisten asuun. Käsissään hän pitää pikkuruisia, heleä-äänisiä symbaaleja (linkwin). Tarun mukaan kauan sitten, kun eläimet vielä osasivat lentää, norsu ja chinthe-leijona riitelivät. Thagyamin kuuli kinastelun ja halusi lopettaa sen. Hän otti kaksi symbaalia ja alkoi soittaa. Niin kaunista oli jumalan musiikki, että riitapukarit hiljenivät sitä kuuntelemaan. Legenda tähdentää sovun ja yhteishengen merkitystä perheen sisällä.

*  Löydä muita Myanmar-aiheisia artikkeleita TÄÄLTÄ


KERÄILIJÄLLE
Theravada-buddhalaisuudessa Buddha ei ole jumaluus, eikä hän myöskään pidä kirjaa ihmisten teoista. Tulkinta on kansanomainen selitys karmalle, abstraktille syyn ja seurauksen filosofialle. Usko erilaisiin jumalolentoihin ja henkiin on inhimillistä, mutta se ei kuulu buddhalaisuuden ajatukseen perimmäisestä elämän tavoitteesta.

Artikkeli © Irene Wai Lwin Moe
Valokuva veistoksesta, Tuula Moilanen
Valokuva freskomaalauksesta, Sergey S. Ozhegov

Virustorjuntaa vanhassa Japanissa

oninonembutsu
Teos: Ōtsu-e, Oni no nembutsu (Demoni lukee nembutsu-rukousta)  Tekniikka ja materiaali: Puupiirros  Koko: 23 x 16  cm  Hankintapaikka ja aika: Takahashi Shozan (kustantaja) Otsu, Japani 1991
————————————————————————————————————
Erilaiset sairaudet ja terveyteen liittyvät pulmat kuuluvat luonnollisena osana ihmiselon arkeen. Pelottavat epidemiat eivät ole jääneet historiaan lääketieteen kehityksestä huolimatta. Kun kohtalo ja luonnonvoimat näyttävät mahtiaan, on ihmisen nöyrryttävä tai taisteltava niitä vastaan esimerkiksi hygienian asein. Entisinä vuosisatoina turvaa oli tapana hakea hyväntahtoisten jumalolentojen huomasta.

Ōtsu-e kuvien historia alkaa 1600-luvun Japanissa. Se oli kansantaiteen muoto, joka työllisti kokonaisia perhekuntia. Nimensä nämä teokset saavat Biwa-järven rannalla sijaitsevasta Ōtsun kylästä. Kylän sijainti Tokaidon tiellä, vilkkaiden kulku- ja kauppareittien varrella toimi tärkeänä tekijänä amulettituotannon kehittymiselle. Matkaa tehtiin vanhassa Japanissa useimmiten jalkapatikassa. Sairaudet levisivät kulkijoiden mukana, aivan kuten nykyisinkin. Onnettomuuksilta ja vastoinkäymisiltä suojeleville amuleteille oli matkailijoiden keskuudessa suurta kysyntää. Suojaavat kuvat vietiin kotiin ja liimattiin ovenpieleen pitämään pahantahtoiset henget ja sairauksia aiheuttavat demonit poissa.

Esiteltävän kuvan Oni-amuletissa punakkakasvoisen demonin tehtävänä on lukea Amida Buddhalle osoitettua nembutsu-rukousta. Nembutsu on lyhyt mantra, jonka kuulemisella ja lukemisella on rauhoittava vaikutus. Niinpä Oni-amuletteja hankittiin paitsi turvan tuojiksi ja sairauksien ennaltaehkäisyyn, myös itkuisten pikkulasten tyynnyttämiseen. Amuletti asetettiin lapsen tyynyn alle, josta sen ajateltiin parhaiten vaikuttavan. Tavallisesti nembutsujen lukijana toimii buddhalainen munkki. Munkit saivat osansa satiirista, kun Ōtsu-e kuvissa heidän toimiaan hoitaa munkinkaapuinen demoni. Joskus myös ihmisten tekopyhyydestä tehtiin pilkkaa – kylpyyn astuvan demonin kuvaan liiitettiin teksti: ”Monet pesevät lian pois ruumiistaan, mutteivät mielestään.”

Ōtsu-e amulettien valmistuksessa käytettiin yksinkertaista painotekniikkaa. Kuvien ääriviivat painettiin puupiirroslaatoilta ja väritettiin käsin. Erityisesti punaisella värillä katsottiin olevan puhtia pahojen voimien karkottamiseen. Aiheet olivat aluksi uskonnollisia: turvaa tarjottiin buddhalaisten jumalolentojen muodossa. Pian mukaan pujahti kansantarinoista tuttuja koomisia hahmoja, eikä aikaakaan, kun vaeltavat munkit kuvattiin kirpeän satiirin maustamissa tilanteissa. Amulettikuvat oli tarkoitettu tavallisille kansalaisille. Osa sivistyneistöstä suhtautui niihin välinpitämättömästi tai jopa pilkallisesti. Tämä seikka ei häirinnyt ukiyo-e taiteilijoita, jotka olivat kiinnostuneita kuva-aihelmista. Erityisesti monet Utagawa -koulukunnan mestarit ikuistivat kansanomaisten amulettien maailmaa teoksiinsa.

Ōtsu-e maalausten ja suojeluskuvien kysyntä ja valmistus väheni rautatieverkoston syntymisen myötä. Kansanomaiset painotyöt olivat aikansa käyttögrafiikkaa sanan kirjaimellisessa merkityksessä. Nykyisin niitä myydään matkamuistona ja postikortteina. Vakiintuneita aiheita toistetaan myös maalauksissa eri versioina. Ne säilyttävät historiallista kuvaperinnettä ja perinteistä sivellintekniikkaa tuleville sukupolville.

bty

Apteekin mainostaulu 1800-luvulta. Puupiirroksella painetun taulun alaosassa on kuvia erilaisten sairauksien oireista. Mainosteksti esittelee hoitoihin soveltuvia tehokkaita lääkeaineita ja yrttisekoituksia.


Löydä muita Japani-aiheisia artikkeleita TÄÄLTÄ

Artikkeli ©  Irene Wai Lwin Moe
Kuvat  ©  Tuula Moilanen

TERVEISIÄ TUONPUOLEISEEN

JossPaperMONEY

Teos: Kiinalainen kummitusraha (”helvettiraha”)  Tekniikka ja materiaali:  Puupiirros kultakalvolla päällystetylle suitsukepaperille  Koko: 15,5 x 22 cm  Hankintapaikka ja aika:  Singaporen Chinatown, 2008
——————————————————————————–
Moniin kiinalaisten viettämiin juhliin kuuluu olennaisesti perheen ja suvun edesmenneiden jäsenten muistaminen tarjoamalla ruoka- ja juomauhri sekä lahjoittamalla heille erilaisia paperista valmistettuja tarve-esineitä ja niputtain ns. kummitusrahaa (jīnzhǐ  金纸  – ”kultapaperi”). Symbolisten lahjojen tarkoituksena on tehdä vainajien olo mukavaksi Tuonpuoleisessa. Hyvältä tuoksuvan, suitsukepaperille painetun valuutan lisäksi tarjolla on värikkäiden painopaperisten helvettirahojen valikoima. Tämän ”vaihtoehtoisen valuutan” lahjoittamisella on todella pitkä historia. Savesta valmistettuja kolikoita on löydetty jopa 3 500 vuotta vanhoista haudoista. Tapa yhdistää taolaisuuden ja kungfutselaisuuden, muttei ole vieras buddhalaisillekaan.

Puupiirroskuvan aiheena on tuonpuoleista hallitseva Jadekeisari seuralaisineen. Jadekeisarin tehtävänä on määritellä vainajan kohtalo eli aika, jonka tämä viettää hänen valtakunnassaan. Kuoleman valtakunnassa on lukuisia kärsimyksen kerroksia. Sielu liikkuu tässä olemassaolon peilimaailmassa Karman lain kääntyessä hiljalleen eteenpäin. Kun edellisen elämän rikkomukset on suoritettu, voi sielu jatkaa matkaansa uuteen syntymään. Ihmisten maailmaan jääneet sukulaiset pyrkivät tasoittamaan piinan aikaa muistolahjoin.

Kiinnostava yksityiskohta kummitusrahan historiassa kertoo kohtaamisesta kristittyjen lähetyssaarnaajien kanssa 1400-luvulla. Jesuiitat ehättivät kertomaan kiinalaisille ja muille Aasian kansoille kuoleman jälkeen odottavasta Helvetistä: ikuinen piina odottaa niitä, jotka eivät käänny kristinuskon seuraajiksi. Niinpä Tuonpuoleiseen tänä päivänäkin lahjoitettujen tuotteiden nimissä vilahtelevat Helvetti ja Taivas, vaikkei läntinen uskomusjärjestelmä muutoin kannatusta ole saanutkaan. Rahojen ja muiden paperisten tuotteiden polttaminen jatkuu moderneissa kaupungeissa entiseen tapaan.

* Löydä muita Kiina-aiheisia artikkeleita TÄÄLTÄ


Blogisivustoltamme löydät artikkeleiden lisäksi neuvoja oman kokoelman perustamiselle. Olemme nyt avanneet myös KAUPPA-sivuston, josta voit hankkia aitoja japanilaisia puupiirroksia. Tutustu myös TULOSSA -sivulta löytyvään tapahtumakalenteriin. Kevään 2020 aikana on tarjolla mielenkiintoista ohjelmaa erityisesti Japanista kiinnostuneille.

Artikkeli ja kuva © Irene Wai Lwin Moe 2020