Chakravamsara ja Vajravarahi

RONNY_Samvara 2

Teos: Chakrasamvaraa ja hänen puolisoaan Vajravarahia esittävä tantrinen yabyum-patsas  Patsaan alkuperä ja ikä: Todennäköisesti sino-tiibetiläinen, 1800-luku  Tekniikka ja materiaali:  Pronssiseos, valettu useasta osasta  Koko: kork. 44 cm, lev. n. 25 cm, paino n. 2.5 kg  Hankintapaikka ja aika: Antik West, Helsinki n. 1995 Omistaja: Ronny Rönnqvist
————————————————————————————————————

BLOGIN KESÄVIERAS
Tämän artikkelin kirjoittaja, Ronny B. Rönnqvist on Helsingissä syntynyt valtiotieteen maisteri ja eläkkeellä oleva Finnairin apulaisjohtaja. Hän toimii mm. Japanilaisen kulttuurin ystävät ry.-yhdistyksen, Everstiluutnantti L. Pohjanheimon asekokoelmasäätiön sekä Suomi-Mongolia Seuran puheenjohtajana.

Kiinnostuin buddhalaisesta tantrisesta taiteesta noin 30 vuotta sitten. Syy kiinnostukseen oli ensimmäinen matkani Mongoliaan, jonka tein vuonna 1988.  Tämä ja myöhemmät matkani Mongoliaan poikivat myös kirjan kenraali paroni Roman von Ungern-Sternbergistä, joka oli mieltynyt lamalaisuutena tunnettuun buddhalaisuuden koulukuntaan. Aloitin tutkimukseni keräämällä kirjallisuutta myös Mongolian ja Tiibetin buddhalaisesta taiteesta. Molemmat maat kuuluvat samaan uskonnollisen kulttuurin piiriin. En ollut niinkään kiinnostunut varsinaisista uskonasioista, vaan nimenomaan tantrisen buddhismin ikonografiasta. Hankin vähitellen myös esineistöä, joitakin esineitä Mongoliasta, mutta suurimman osan Suomeen eri teitä pitkin joutuneita pronssikullattuja buddhapatsaita (mong. burkhan). Myös joistakin helsinkiläisistä liikkeistä ja huutokaupoista löytyi patsaita ja rituaaliesineitä.

Eräs valitettavasti muutamia vuosia sitten lopetettu erikoiskauppa oli Antik West niminen yritys Kapteeninkadulla. Sieltä hankin n. 20 vuotta sitten tässä esiteltävän hienon ja kookkaan 16-päistä Chakrasamvaraa (tunnetaan myös muodossa Samvara) ja hänen puolisoaan Vajravarahia esitettävän nk. yabyum (”isä-äiti”) patsaan. Se on varsin tyypillinen Tiibetin lamalaisuuden piiriin kuuluvan tantrisen ikonografian ilmentymä. Valmistukseltaan se kuitenkin saattaa olla kiinalaista alkuperää, koska tällaiset patsaat usein olivat kiinalaisten käsityöläisten valmistamina.  Patsas sisältää suuren määrän mielenkiintoisia yksityiskohtia, joilla jokaisella on oma tarkoituksensa. Jumalhahmojen jokaisessa kädessä on lamalaisuuteen keskeisesti liittyviä esineitä. Usein nämä esineet ovat ajan myötä monista patsaista hävenneet, mutta tässä patsaassa ne onneksi muodostavat kiinteän osan kokonaisuudesta ja ovat näin ollen säilyneet. Chakrasamvaralla on yhteensä 16 päätä, joita vastaa yhteensä 16 käsiparia. Näistä 12 ovat viuhkamaisesti esitettynä. Nämä käsiparit symbolisoivat kahtatoista totuutta.

Aikanaan eroottissävyiset yabyum-patsaat herättivät paljon närkästystä länsimaisten tarkkailijoitten piirissä – varsinkin tietysti kirkollisissa piireissä. Ei kerta kaikkeaan voitu ymmärtää että näillä patsailla olisi syvempi tarkoitus. Tässä on kuitenkin kysymys meditaatioesineestä: Chakrasamvara edustaa myötätuntoa kaikkia eläviä olentoja kohtaan ja Vajravarahi ylintä viisautta. Yabyum-asento personifioi kaiken uhrautuvan myötätunnon ja viisauden, joka parantaa pahuuden juuret. Meditaation tarkoituksena on omien turmiollisten ja itsekkäitten mietteiden voittaminen.

rr-veistos2

Veistos taustapuolelta

Mutta onneksi oli myös avarakatseisimpia tutkijoita, jotka alkoivat kerätä lamalaisuuteen liittyviä esineitä. Heidän ansiostaan hienoja kokoelmia on nykyisin eri puolilla maailmaa. Valitettavasti Tiibetissä kiinalaiset miehittäjät ovat yrittäneet murskata lamalaisuuden. Tosin turisteille esitellään nykyisin mielellään Tiibetissä jäljellä olevia uskonnollisia taideaarteita. Mongoliassa kommunistit yrittivät samoin tukahduttaa lamalaisuuden, mutta Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen buddhismi on nousemassa uuteen kukoistukseen Mongoliassa.

Liitteestä löytyy kirjoittamani ruotsinkielinen tutkielma tässä kirjoituksessa kuvatusta Chakrasamvaraa esittävästä yabyum- patsaasta.  Tutkielmasta selviää patsaan tarkoitus sekä sen yksityiskohdat. Toivottavasti artikkeli innoittaa keräämään ja tutkimaan näitä mielenkiintoisia esineitä. Avaa PDF-tiedosto tästä: RonnyR_tibetanskmysticism

Artikkeli ja valokuva ©  Ronny Rönnqvist


RONNY B. RÖNNQVISTIN  harrastuksiin kuuluu Japanin ja Mongolian historia ja kulttuuri, keisarillisen Venäjän sotilashistoria, buddhalainen taide sekä kylmät aseet. Hän on julkaisut kirjan ”Baron Ungern. Mongoliets härskare” sekä useita omaan harrastuspiiriinsä kuuluvia kirjoituksia eri julkaisuissa.

Rakkautta intialaisessa puutarhassa

intia_1
Teos: 
Krishna ja Radha puutarhassa  Tekniikka ja materiaali: Maalaus silkille
Koko: 35 x 48 cm  Hankintapaikka ja -aika: Khajuraho, Intia 1997
————————————————————————————————————
Hindulaisuuden tärkeimpiin jumaluuksiin kuuluva sininen Krishna on lukemattomien tarinoiden sankari. Krishnan eroottiset seikkailut gopien, paimentyttöjen kanssa ovat aiheena näissä Krishnaa ja hänen rakastettuaan Radhaa esittävissä maalauksissa. Maalaukset jäljittelevät Nathdwarassa Rajasthanissa (Pohjois-Intiassa) kehittynyttä Pichhwai-tyyliä. Pichhwait olivat alun perin temppelien alttareille asetettavien jumalpatsaiden taustaksi ripustettavia puuvillakankaalle tehtyjä koristeellisia maalauksia. Nykyisin Pichhwai-tyylillä maalataan esiteltävien teosten tapaisia kuvia vastaamaan turistien kysyntää.

Ensimmäisessä maalauksessa Krishna kosiskelee Radhaa kukoistavassa puutarhassa palvelijattaren soittaessa rumpua. Tarujen Krishna viettelee usein paimentyttöjä, mutta palaa aina uskollisen Radhansa luo. Huikentelevainen jumaluus vakuuttaa kuvassa Radhalle rakkauttaan ja lepyttelee suuttunutta lemmittyään.

intia_2

Krishnan ja Radhan lemmenleikki on päättynyt. Radha lepää voipuneena lootusvuoteella Krishnan sylissä. Palvelijatar ojentaa parille puhdasta pyyhettä.

Jumaluuden palvomisesta käytetään usein käsitettä bhakti. Bhakti tarkoittaa rakkautta, täydellistä jumaluudelle antautumista. Aihe kuvataan Intian taideperinteessä mielellään romanttisen tai eroottisen rakkauden symbolikielellä. Yksinkertaista romanttista kohtaamista esittävän teoksen taustalla on siten monimutkainen – ja ikivanha – filosofinen rakennelma. Intialaiset ajattelijat kirjoittivat kosmisia voimia käsittelevät pohdintansa ylös jo 600-luvulla ennen ajanlaskumme alkua.

Krishna on yksi Intian rakastetuimmista jumaluuksista. Hän on yksi universumin tasapainoa ylläpitävän Vishnun inkarnaatioista. Krishnan ympärille on kehittynyt kokonainen legendojen ja myyttien kirjasto, josta aiheita ammentavat niin klassinen tanssiteatteri kuin moni vauhdikas Bollywood-elokuvakin. Hindulaisuuden pantheonissa jokaisella miespuolisella jumaluudella on feminiininen vastineensa, joka tunnetaan käsitteellä shakti. Shakti voidaan kääntää suomeksi usealla eri tavalla, esimerkiksi sanoilla energia tai liikkeellepaneva voima. Intialaisessa kontekstissa shakti tarkoittaa yksinkertaistaen tapahtumaa, jossa feminiininen prinsiippi herättää maskuliinisen voiman. Universumin ja elementtien dynaaminen liike ei ole mahdollinen, jolleivat maskuliininen (passiivinen tietoisuus) ja feminiininen (aktiivinen luonto) yhdisty. Sääntö pätee myös elollisiin olentoihin. Taiteessa shakti kuvataan jumalattarena. Esiteltävissä maalauksissa shaktia edustaa Radha.

Maalauksen ostopaikka Khajuraho on tullut tunnetuksi 900-1100-luvuilla rakennetuista temppeleistään, joiden seinäpatsaiden mestarilliset veistäjät yllättävät länsimaisen vieraan kekseliäällä eroottisen taiteen ilotulituksella. Kuuluisa temppelikompleksi innoittaa paikallisia taiteilijoita ja käsityöläisiä tuhannen vuoden jälkeen yhä tänäänkin.

*  Löydä muita Intia-aiheisia artikkeleita TÄÄLTÄ


KERÄILIJÄN VINKKI
Intian rikkaasta taideperinteestä kiinnostuneen on hyvä hankkia tietoa maan uskontojen värikkäästä kirjosta. Monien patsaiden ja maalausten taustalta löytyy palkitseva filosofinen selitys.

 

Artikkeli ©  Irene Wai Lwin Moe
Kuvat ©  Tuula Moilanen

Aritayaki – Tarinoita lautasella

bty
Esine:
Aritayaki-lautanen  Tekniikka ja materiaali: Posliini, sininen maalaus lasituksen alla, pohjassa ei merkintöjä.  Koko: halkaisija 15,5 cm, k. 5 cm  Hankintapaikka ja -aika: Saatu lahjana, Kioto Japani 1998
————————————————————————————————————
Esiteltävä sinivalkoinen lautanen on jälkiruokien ja teekakkusten tarjoiluastia. Matala laita on piparkakkumaisen lainehtiva. Sisäreunaa kiertää monipolvinen kukka- ja lehväköynnös. Lautasen pohjalle on maalattu maisema, jossa usvapilvet leijailevat vuorenhuippujen ympärillä. Kaksi purjevenettä lipuu joella, jonka yli kulkevalla sillalla seisoo kaksi miestä. Toinen heistä osoittaa edessä avautuvaa maisemaa. Maalauksen tunnelma on lyyrinen. Se jatkaa kiinalaisen maisemamaalauksen pitkää traditiota, jossa taolaisuuden elementit vuoret, vesi ja pilvet toistuvat. Ihminen on vain pieni osa suurta luontoa. Myös kulttuurin tuotteet, rakennukset ja veneet kutistuvat maiseman mahdin keskellä oikeisiin mittoihinsa.

Japanilainen Arita-posliini 有田焼 tunnetaan paremmin länsimaissa nimellä imari. Se on kotoisin Aritan kaupungista, eteläiseltä Kyūshūn saarelta. Aritassa ja sitä ympäröivässä Hizenin provinssissa toimi jo 1600-luvulla lukuisia posliini- ja keramiikkatehtaita, joiden tuotantoa kulki sekä Kiinaan että Euroopan markkinoille. Arita-posliinin sininen kuvio maalataan lasituksen alle. Aiheen ääriviivat liudentuvat tussimaalauksen tavoin pehmeästi valkoiseen taustaan. Sininen väri on kobolttioksidia, joka kestää posliinin valmistuksessa vaadittuja korkeita lämpötiloja (1200-1400 C). Kuvioaiheissa Arita-posliini suosi erilaisia kukka- ja köynnösornamenttejä, onnea ja menestystä symboloivia karppeja, kurkia ja leikkiviä lapsia sekä taolaista luonnonmystiikkaa henkiviä maisemia.

Perimätieto kertoo posliinin taustaksi tarinaa Aritassa 1600-luvun alkupuoliskolla toimineesta korealaisesta Yi Sam-pyeongista (k. 1655), vaikka uusin historiallinen tutkimus ei miehen osuutta asiaan vahvistakaan. Varmasti tiedetään kuitenkin, että japanilaiset toivat saarelle sotasaaliina joukon korealaisia keraamikkoja, joukossa myös mainittu mestari Yi. Työpajojen paikka valikoitui Aritan seudulle, josta oli löydetty rikas esiintymä kaoliinia. Se on posliinin ja korkeatasoisen keramiikan raaka-ainetta.

Aritan posliinipajat tuottivat 1600-1800-luvuilla astioita, joiden muotokieli noudatteli eurooppalaisten makua. Koristelussa seurattiin kiinalaisia esikuvia. Muodikkaat astiat matkasivat Hollannin Itä-Aasian kauppakomppanian laivoilla Nagasakin satamasta Euroopan kuninkaallisten pöytiin. Erityisen haluttua oli ns. ”kultabrokadiposliini”, jonka japaninkielisestä nimityksestä kinrande juontuu kauppanimi imari. Imari-posliinin tyypillinen koristelutapa on monivärinen lasituksen päälle tehty maalaus. Punaisen, vihreän ja kultavärin ääriviivat on maalattu mustalla. Moniväristä posliinia tuotettiin miellyttämään ensisijaisesti eurooppalaista asiakaskuntaa. 1700-luvulla moniväristä imaria kopioitiin sekä Kiinassa että Euroopassa innokkaasti. Japanissa maan omaan kysyntään vastattiin puhtaan pelkistetyillä kuvioinneilla.

imari_2
*  Löydä muita Japani-aiheisia artikkeleita TÄÄLTÄ


KERÄILIJÄN VINKKI
Kiinalaiset ovat ihmiskunnan ylivoimaisesti suurin keksijäkansa. Myös posliini on kotoisin Kiinasta, jossa sen varhaisimpia esimuotoja valmistettiin jo 3000 vuotta sitten. Nykyisen määritelmän mukaista posliinia siellä tuotettiin viimeistään 600-luvulla. Posliinin keräily tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia. Harrastuksen pariin aikovan onkin parasta rajata kiinnostuksensa kohde jo alkuvaiheessa. Myös taustatutkimus vie mennessään: museoiden kokoelmiin tutustumisen lisäksi aiheesta löytyy runsaasti kirjallisuutta.

Artikkeli ©  Irene Wai Lwin Moe
Kuvat ©  Tuula Moilanen

Antikvariaattien aarrekätköillä

Tanizaki_kansi
Teostiedot:
Jun’ichirō Tanizakin romaani Kagi (Avain). Säilytyslaatikko kuvassa vasemmalla  Ulkomitat: 16 x 23 cm  Hankintapaikka ja -aika: Yamazaki Art Books antikvariaatti, Kyoto 2013
————————————————————————————————————
Vuosien mittaan kodin kirjahyllyyn on saattanut kertyä varteenotettava määrä teoksia, joiden selailu herättää monta mukavaa muistoa. Kirjat vievät lukijansa aikamatkalle eri maihin ja kulttuureihin tai lennättävät keskelle mielikuvituksellisia tapahtumia tulevaisuudessa. Kirjojen keräily on kiehtova harrastus. Edes lompakon paksuus ei vaikuta siihen suuresti. Kokoelma kasvaa antikvariaattien aarrekätköjä tutkimalla.

Esittelykuvassa on kiotolaisesta antikvariaatista löydetty Jun’ichirō Tanizakin (1886-1965) romaaniteos Kagi. Kirja on japaninkielisen alkuperäistekstin 2. painos vuodelta 1957 (ensipainos 1956). Tanzaki kuuluu japanilaisen kirjallisuuden kärkinimiin. Hän oli ehdolla Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi 1964. Esiteltävän Kagi-teoksen kiinnostavuutta nostaa sen alkuperäinen kuvitus ja kannen design,  jonka on tehnyt kansainvälisesti tunnettu puupiirrostaiteilija Shiko Munakata (1903-1975). Tämän kirjan ostopäätökseen onkin vaikuttanut juuri kuvituksen mukanaolo.

Vanhoilla kirjoilla on usein enemmän tunnearvoa, kuin rahassa mitattavaa arvoa. Moni kirjalaatikoita mummolan ullakolla penkova yllättyy kuullessaan, ettei ikä välttämättä vaikuta kirjan hintaan. Ensipainokset ja tunnetun kirjailijan signeerauksella varustetut teokset ovat tietenkin oma lukunsa. Keräilijän ei siis tarvitse keskittyä vanhoihin kirjoihin. Myös nykyteoksista voi kehittyä kiinnostava kokonaisuus. Kun kipinä kirjojen keräilyharrastukseen leimahtaa, on hyvä aluksi määritellä sen suunta. Näin toimien piirtyy kartta aarteenmetsästykselle. Seuraavassa muutama opaste alkumatkalle:

1. Mikä keräilykohteeksi? Kokoelman lähtökohtana voi olla jonkun tietyn kirjailijan tai kuvittajan tuotanto, tai joku itseä kiinnostava aihepiiri, kuten vaikkapa elämänkerrat, matkakertomukset tai kansantarinat. Myös näyttelykatalogit ja karttakirjat ovat hyviä keräilykohteita. Painotuotteiden tulevaisuus on käännekohdassa, joten fyysisten kirjojen keräilyssä kiinnostavia uutuusteoksia ei pidä jättää hankkimatta. Ne ovat tulevaisuuden antiikkia.

scifi_magazine

Scifi-elokuvien harrastajan unelmateos, valokuvakirja klassikkopahiksista. Starlog Press, New York 1980

2. Kuvakirjoja vai tekstitietoa? Moni rajaa etenkin kokoelman suunnitteluvaiheessa hankintojen ulkopuolelle kirjat, joiden kieltä ei hallitse. Tämä on turhaa. Esimerkiksi satukirjojen kuvitus on ihastuttava tutkimuskohde. Myös elokuvajulkaisut, sankaritarinat, jännittävät typografiset ratkaisut tai eri kielien kirjaimisto voivat olla keräilykohde. Mikäli kiinnostuksen kohteena on jokin yksittäinen kirja, esimerkiksi Kalevala, yrittää keräilijä hankkia mahdollisimman monelle eri kielelle käännetyt ja eri taiteilijoiden kuvittamat teokset kokoelmaansa.

3. Mihin hintaan? Vanhojen teosten kunto vaikuttaa niiden hintaan. Antikvariaatissa kirja kannattaa selailla huolella läpi. Repeytyneet lehdet laskevat teoksen arvoa. Sivujen laitoihin riipustellut huomautukset vaikuttavat myös negatiivisesti, jolleivat ne sitten todistetusti ole jonkun mielenkiintoisen historiallisen henkilön kirjoittamia.

korealaisiasatuja

Kansansatujen keräilijälle tarinoita Koreasta. Englanninkielinen 3. painos 1982 (ensipainos 1952)

4. Oikea käsittely ja luettelointi. Kirjoja käsitellään aina puhtain käsin. Älä koskaan päällystä kokoelmasi kirjaa muovilla. Sivujen repeämiä ei myöskään pidä korjailla teipillä, sillä sen liima tuhoaa paperin ajan myötä. Jos kirja on arvokas ensipainos tai muu kaunis kirjavanhus, säilytä se kankaaseen tai hapottomaan paperiin käärittynä tai sille varta vasten tehdyssä säilytyslaatikossa. Kokoelman teokset on syytä luetteloida tulevaisuutta varten. Luetteloon merkitään ainakin teostiedot, tekijä, teoksen nimi, painovuosi ja hankintapaikka ja -aika, sekä hinta. Tiedot kannattaa tulostaa paperille tai kirjoittaa käsin erilliseen vihkoon, sillä tallenteiden säilyvyydestä pilvipalvelimissa ei aina ole takeita.

5. Kunto ja konservointi. Vanhojen kirjojen korjaaminen on hauska harrastus. Harjoitukset voi aloittaa purkamalla antikvariaatista halvalla ostettuja dekkareita ja koulukirjoja osiin ja tutkimalla niiden tekotapaa. Kirjansidonnan kursseille osallistuminen antaa lisätietoa kirjojen anatomiasta ja sidonnoissa turvallisesti käytettävistä materiaaleista. Vanhojen arvoteosten korjaaminen ja konservointi on kuitenkin aina jätettävä ammattilaisten käsiin.


Kirjansidonnan kursseja TULOSSA syksyllä 2020
KOHTA ILMESTYY!  Tuula Moilanen: Kirjansitojan Käsikirja. Kustannusosakeyhtiö Taide

*  Löydä muita Japani-aiheisia artikkeleita TÄÄLTÄ


ESIMERKKINÄ omistautuneesta ja suurta iloa myös muille tuottaneesta kirjakeräilystä on Arja ja Heikki Liutan vuonna 2005 avaama Daniel Medelplanin museo Kukkolan kylässä Pälkäneellä. Museo on kunnianosoitus aapiskukolle ja 1657-1737 eläneelle Daniel Medelplanille. Medelplan kaiversi 28-sivuisen aapisensa puulaatoille, joilta kirja, ”Lasten Paras Tawara” painettiin.  http://www.kolumbus.fi/medelplan/

Artikkeli ©  Irene Wai Lwin Moe
Kuvat ©  Tuula Moilanen

Kuninkaallinen riidansovittelija

rauhantekija_2

Teos:  Thagyamin-veistos  Tekniikka ja materiaali:  Kullattu balsapuu, lyöntimetalli  Koko: korkeus 10 cm, halkaisija 6 cm   Hankintapaikka ja -aika: Yangon, Myanmar 1987
———————————————————————————————————-
Esiteltävä pieni veistos on kotoisin Myanmarista, jossa korkeatasoisella puuveistotaiteella on vuosisataiset perinteet. Thagyamin, jumalten kuningas kuuluu ns. 37 natin luetteloon. Nat-henget ovat ikivanha jumaluuksien joukko Kaakkois-Aasiassa. Heidän tehtävänään on suojella ihmisiä arkielämän vastoinkäymisissä. Natit liittyivät buddhalaisen universumin asukkaiksi Baganin kuninkaiden yhdistäessä valtakuntaa 1000-luvulla. lkikurisista ja vallattomista nat-hengistä tuli Thagyaminin johdolla salonkikelpoisia.

Thagyaminin hahmon juuret juontavat alun perin Intiaan. Buddhalaiset kuninkaat palkkasivat hovin neuvonantajiksi bramiineja, jotka toivat intialaiset jumalat mukanaan Myanmariin. Thagyaminin taustalla kangasteleekin kolmipäisellä norsulla ratsastava Indra (buddhalaisissa maissa Sakra tai Sakka).  Thagyaminin myanmarilaisessa legendassa ei muiden nat-henkien tapaan ole kotoperäistä juonikuviota. Hän on enemmänkin vedalaisen jumalan, buddhalaisen bodhisattvan ja kiinalaisen keittiöjumalan yhdistelmä. Thagyamin istuu kotialttarilla tai pagodialueella hyväntahoisena perheen suojelijana. Hän pitää kirjaa asukkaiden teoista ja valvoo Buddhan opetuksen noudattamista.

nathenkia_myanmar

Nat-henkiä temppelin seinämaalauksessa Baganissa. Fresko vuodelta 1794.

Huhtikuussa vietettävän uudenvuoden juhlan aikaan Thagyamin astuu alas taivaallisesta palatsistaan vieraillakseen maan päällä. Silloin on ainutlaatuinen tilaisuus korjata päättyvän vuoden virheet ja ”pestä pois” väärät teot. Jälkimmäinen ohje konkretisoituu Myanmarin vauhdikkaimmassa festivaalissa, Thingyanissa, jota vietetään kuuman kauden lopuksi, ennen sadekauden alkamista. Kolmen päivän aikana kansalaiset kaatavat sankoittain vettä toistensa päälle. Avuksi otetaan kaikki mahdolliset vettä kantavat kipot. Innokkaimmat turvautuvat jopa paloruiskuihin. Musiikki kaikuu ympäri vuorokauden ja läpimärkä ihmisjoukko tanssii riehakkaasti kaupungin katuja kiertelevien kuorma-autojen lavoilla. Pagodeilla Thagyaminin patsaille kumotaan vettä, jotta tämä unohtaisi veden kaatajien menneet virheet, eikä raportoisi niitä Buddhalle.

Thagyaminin toinen tärkeä tehtävä on toimia erimielisyyksien sovittelijana. Esiteltävässä pienoisveistoksessa jumala on pukeutunut Myanmarin muinaisten kuninkaallisten asuun. Käsissään hän pitää pikkuruisia, heleä-äänisiä symbaaleja (linkwin). Tarun mukaan kauan sitten, kun eläimet vielä osasivat lentää, norsu ja chinthe-leijona riitelivät. Thagyamin kuuli kinastelun ja halusi lopettaa sen. Hän otti kaksi symbaalia ja alkoi soittaa. Niin kaunista oli jumalan musiikki, että riitapukarit hiljenivät sitä kuuntelemaan. Legenda tähdentää sovun ja yhteishengen merkitystä perheen sisällä.

*  Löydä muita Myanmar-aiheisia artikkeleita TÄÄLTÄ


KERÄILIJÄLLE
Theravada-buddhalaisuudessa Buddha ei ole jumaluus, eikä hän myöskään pidä kirjaa ihmisten teoista. Tulkinta on kansanomainen selitys karmalle, abstraktille syyn ja seurauksen filosofialle. Usko erilaisiin jumalolentoihin ja henkiin on inhimillistä, mutta se ei kuulu buddhalaisuuden ajatukseen perimmäisestä elämän tavoitteesta.

Artikkeli © Irene Wai Lwin Moe
Valokuva veistoksesta, Tuula Moilanen
Valokuva freskomaalauksesta, Sergey S. Ozhegov

Virustorjuntaa vanhassa Japanissa

oninonembutsu
Teos: Ōtsu-e, Oni no nembutsu (Demoni lukee nembutsu-rukousta)  Tekniikka ja materiaali: Puupiirros  Koko: 23 x 16  cm  Hankintapaikka ja aika: Takahashi Shozan (kustantaja) Otsu, Japani 1991
————————————————————————————————————
Erilaiset sairaudet ja terveyteen liittyvät pulmat kuuluvat luonnollisena osana ihmiselon arkeen. Pelottavat epidemiat eivät ole jääneet historiaan lääketieteen kehityksestä huolimatta. Kun kohtalo ja luonnonvoimat näyttävät mahtiaan, on ihmisen nöyrryttävä tai taisteltava niitä vastaan esimerkiksi hygienian asein. Entisinä vuosisatoina turvaa oli tapana hakea hyväntahtoisten jumalolentojen huomasta.

Ōtsu-e kuvien historia alkaa 1600-luvun Japanissa. Se oli kansantaiteen muoto, joka työllisti kokonaisia perhekuntia. Nimensä nämä teokset saavat Biwa-järven rannalla sijaitsevasta Ōtsun kylästä. Kylän sijainti Tokaidon tiellä, vilkkaiden kulku- ja kauppareittien varrella toimi tärkeänä tekijänä amulettituotannon kehittymiselle. Matkaa tehtiin vanhassa Japanissa useimmiten jalkapatikassa. Sairaudet levisivät kulkijoiden mukana, aivan kuten nykyisinkin. Onnettomuuksilta ja vastoinkäymisiltä suojeleville amuleteille oli matkailijoiden keskuudessa suurta kysyntää. Suojaavat kuvat vietiin kotiin ja liimattiin ovenpieleen pitämään pahantahtoiset henget ja sairauksia aiheuttavat demonit poissa.

Esiteltävän kuvan Oni-amuletissa punakkakasvoisen demonin tehtävänä on lukea Amida Buddhalle osoitettua nembutsu-rukousta. Nembutsu on lyhyt mantra, jonka kuulemisella ja lukemisella on rauhoittava vaikutus. Niinpä Oni-amuletteja hankittiin paitsi turvan tuojiksi ja sairauksien ennaltaehkäisyyn, myös itkuisten pikkulasten tyynnyttämiseen. Amuletti asetettiin lapsen tyynyn alle, josta sen ajateltiin parhaiten vaikuttavan. Tavallisesti nembutsujen lukijana toimii buddhalainen munkki. Munkit saivat osansa satiirista, kun Ōtsu-e kuvissa heidän toimiaan hoitaa munkinkaapuinen demoni. Joskus myös ihmisten tekopyhyydestä tehtiin pilkkaa – kylpyyn astuvan demonin kuvaan liiitettiin teksti: ”Monet pesevät lian pois ruumiistaan, mutteivät mielestään.”

Ōtsu-e amulettien valmistuksessa käytettiin yksinkertaista painotekniikkaa. Kuvien ääriviivat painettiin puupiirroslaatoilta ja väritettiin käsin. Erityisesti punaisella värillä katsottiin olevan puhtia pahojen voimien karkottamiseen. Aiheet olivat aluksi uskonnollisia: turvaa tarjottiin buddhalaisten jumalolentojen muodossa. Pian mukaan pujahti kansantarinoista tuttuja koomisia hahmoja, eikä aikaakaan, kun vaeltavat munkit kuvattiin kirpeän satiirin maustamissa tilanteissa. Amulettikuvat oli tarkoitettu tavallisille kansalaisille. Osa sivistyneistöstä suhtautui niihin välinpitämättömästi tai jopa pilkallisesti. Tämä seikka ei häirinnyt ukiyo-e taiteilijoita, jotka olivat kiinnostuneita kuva-aihelmista. Erityisesti monet Utagawa -koulukunnan mestarit ikuistivat kansanomaisten amulettien maailmaa teoksiinsa.

Ōtsu-e maalausten ja suojeluskuvien kysyntä ja valmistus väheni rautatieverkoston syntymisen myötä. Kansanomaiset painotyöt olivat aikansa käyttögrafiikkaa sanan kirjaimellisessa merkityksessä. Nykyisin niitä myydään matkamuistona ja postikortteina. Vakiintuneita aiheita toistetaan myös maalauksissa eri versioina. Ne säilyttävät historiallista kuvaperinnettä ja perinteistä sivellintekniikkaa tuleville sukupolville.

bty

Apteekin mainostaulu 1800-luvulta. Puupiirroksella painetun taulun alaosassa on kuvia erilaisten sairauksien oireista. Mainosteksti esittelee hoitoihin soveltuvia tehokkaita lääkeaineita ja yrttisekoituksia.


Löydä muita Japani-aiheisia artikkeleita TÄÄLTÄ

Artikkeli ©  Irene Wai Lwin Moe
Kuvat  ©  Tuula Moilanen

TERVEISIÄ TUONPUOLEISEEN

JossPaperMONEY

Teos: Kiinalainen kummitusraha (”helvettiraha”)  Tekniikka ja materiaali:  Puupiirros kultakalvolla päällystetylle suitsukepaperille  Koko: 15,5 x 22 cm  Hankintapaikka ja aika:  Singaporen Chinatown, 2008
——————————————————————————–
Moniin kiinalaisten viettämiin juhliin kuuluu olennaisesti perheen ja suvun edesmenneiden jäsenten muistaminen tarjoamalla ruoka- ja juomauhri sekä lahjoittamalla heille erilaisia paperista valmistettuja tarve-esineitä ja niputtain ns. kummitusrahaa (jīnzhǐ  金纸  – ”kultapaperi”). Symbolisten lahjojen tarkoituksena on tehdä vainajien olo mukavaksi Tuonpuoleisessa. Hyvältä tuoksuvan, suitsukepaperille painetun valuutan lisäksi tarjolla on värikkäiden painopaperisten helvettirahojen valikoima. Tämän ”vaihtoehtoisen valuutan” lahjoittamisella on todella pitkä historia. Savesta valmistettuja kolikoita on löydetty jopa 3 500 vuotta vanhoista haudoista. Tapa yhdistää taolaisuuden ja kungfutselaisuuden, muttei ole vieras buddhalaisillekaan.

Puupiirroskuvan aiheena on tuonpuoleista hallitseva Jadekeisari seuralaisineen. Jadekeisarin tehtävänä on määritellä vainajan kohtalo eli aika, jonka tämä viettää hänen valtakunnassaan. Kuoleman valtakunnassa on lukuisia kärsimyksen kerroksia. Sielu liikkuu tässä olemassaolon peilimaailmassa Karman lain kääntyessä hiljalleen eteenpäin. Kun edellisen elämän rikkomukset on suoritettu, voi sielu jatkaa matkaansa uuteen syntymään. Ihmisten maailmaan jääneet sukulaiset pyrkivät tasoittamaan piinan aikaa muistolahjoin.

Kiinnostava yksityiskohta kummitusrahan historiassa kertoo kohtaamisesta kristittyjen lähetyssaarnaajien kanssa 1400-luvulla. Jesuiitat ehättivät kertomaan kiinalaisille ja muille Aasian kansoille kuoleman jälkeen odottavasta Helvetistä: ikuinen piina odottaa niitä, jotka eivät käänny kristinuskon seuraajiksi. Niinpä Tuonpuoleiseen tänä päivänäkin lahjoitettujen tuotteiden nimissä vilahtelevat Helvetti ja Taivas, vaikkei läntinen uskomusjärjestelmä muutoin kannatusta ole saanutkaan. Rahojen ja muiden paperisten tuotteiden polttaminen jatkuu moderneissa kaupungeissa entiseen tapaan.

* Löydä muita Kiina-aiheisia artikkeleita TÄÄLTÄ


Blogisivustoltamme löydät artikkeleiden lisäksi neuvoja oman kokoelman perustamiselle. Olemme nyt avanneet myös KAUPPA-sivuston, josta voit hankkia aitoja japanilaisia puupiirroksia. Tutustu myös TULOSSA -sivulta löytyvään tapahtumakalenteriin. Kevään 2020 aikana on tarjolla mielenkiintoista ohjelmaa erityisesti Japanista kiinnostuneille.

Artikkeli ja kuva © Irene Wai Lwin Moe 2020

ONNELLISTA ROTAN VUOTTA 2020!

2020_HappyNewYear_RATRotta aloittaa uuden 12 vuoden kehän kiinalaisessa horoskoopissa. Säästäväinen ja perheelle omistautunut Rotta on Aasiassa lapsilykyn ja menestyksen symboli. Rotan vuosi on erityisen suotuisa ajankohta uusien toimien ja tehtävien aloittamiselle.

Eye on Art tarttuu Rotan tarjoamiin uudistumisen mahdollisuuksiin. Helmikuussa avaamme KAUPPA-sivut, joiden kautta voit hankkia kotiisi aitoja japanilaisia puupiirroksia. Teokset kuuluvat Tuula Moilasen kokoelmaan ja vedosten mukana seuraa aina tutkittua taustatietoa. Löydät nyt myös tietoa tulevista tapahtumistamme TULOSSA-sivulla.

Jatkamme Aasiasta kotoisin olevien esineiden ja taideteosten tunnistamista ja vastaamme mielellämme kysymyksiin, joita kotoa löytyvistä aarteista viriää.

Ota yhteyttä:  eyeonart.team(at)gmail.com


Piirros (c) Daniel Wai Lwin Moe

 

Vaeltaja ikuisella matkalla

akiyama_leimuavataivas
Teos:
AKIYAMA Iwao, Vaeltajamunkki, punainen aurinko  Tekniikka ja materiaali: Käsinväritetty puupiirros, sivellinkalligrafia  Koko: 17 x 12,5 cm  Hankintapaikka ja aika: Kioto, lahjoitus taiteilijalta
————————————————————————————————————
Iwao AKIYAMA (1921-2014) on yksi Japanin puupiirrostaiteen tunnetuimmista mestareista. Hänen taiteensa on rosoisesta ekspressiivisyydestään huolimatta syvästi buddhalaista. Tässä esiteltävän kuvan vaeltaja tekee matkaa lukemattomissa Akiyaman puupiirroksissa. Buddhalaisen pyhiinvaeltajan matka kulkee kohti valoa. Taivaalla leimuava aurinko liittyy Kokūzō Bosatsuun, viisauden ja myötätunnon bodhisattvaan. Akiyaman teokseen liittämä runo on vapaamuotoisesta haikurunoudesta tunnetun Santōkan käsialaa (Santōka Taneda 1882-1940).

Siihen asti kuljen
kunnes leimuaa taivas

Akiyama syntyi eteläisellä Kyūshūn saarella 21.3.1921. Taiteesta kiinnostunut nuorukainen opiskeli ensin piirustusta buddhalaisen munkin opastuksella. Varsinaisen uransa alussa Akiyamaa kiinnosti öljyvärimaalaus, mutta tavattuaan ekspressionistisen puupiirroksen mestarin Shikō MUNAKATAN (1903-1975) hän vaihtoi ilmaisunsa tekniikaksi puupiirroksen. Akiyama opiskeli Munakatan johdolla vuosina 1959-1965.

Akiyaman taiteessa japanilainen perinne, syvästi sisäistetty buddhalaisuus ja moderni dynaamisuus yhdistyvät pieniksi, meditatiivisiksi kuviksi. Akiyaman tunnusomaisimpia aiheita olivat sympaattiset, suurisilmäiset pöllöt. Ukiyo-e -taiteesta tutut selkeät kuvapinnat ja hämmästyttävän tarkat yksityiskohdat eivät kiinnostaneet Akiyamaa. Hän poikkesi vanhasta perinteestä myös siinä, että taiteilija toteutti teoksensa laatan kaiverruksesta vedostamiseen ja viimeistelyyn itse.

Akiyama oli erittäin tuottelias taiteilija. Elämänsä viimeisinä vuosina hän edelleen vedosti kuva-aiheensa laatalta, mutta lisäsi niihin värit vesivärein maalaamalla. Käsinväritettyihin kuviin hän kirjoitti runot sivellinkalligrafialla. Tästä syystä teoksista ei aina löydy taidegrafiikan tuttuja vedosmääriä osoittavia lukuja, vaan pelkkä vuosiluku. Taiteilija maalasi ja kirjoitti runokalligrafioita teoksiinsa joka päivä elämänsä loppuun saakka. Akiyama Iwao kuoli 93-vuotiaana 15.9.2014. Taiteilijan teoksia on yksityiskokoelmien lisäksi lukuisten kansainvälisten taidemuseoiden kokoelmissa, mm. British Museumissa, National Museum of Scotlandissa ja National Gallery of Victoriassa Australiassa.

Runon suomennos Tuula Moilanen

EYE on ART toivottaa rauhallista juhlan aikaa ja onnellista uutta vuotta 2020!

Hyvää yötä, kullanmuru

kiinalainenmaalaus
Teos:
Kiinalainen maalaus, Äiti nukuttaa pientä poikaa  Tekniikka ja materiaali: Akryyli kankaalle, kiilakehyksessä  Koko: 30 x 30 cm  Hankintapaikka ja aika: Chinatown, Singapore 2009
————————————————————————————————————
Äiti ja lapsi -aihelma ei ole kovin tyypillinen Kiinan pitkässä taideperinteessä. Historiallisesti se astuu mukaan taiteilijoiden valitsemiin teemoihin vasta 1900-luvun loppupuolella. Traditionaalinen maalaustaide keskittyi taolaisuuden vaalimaan meditatiiviseen maisemaan, jossa ihminen on vain pieni kasvoton osa suurta luontoa. Kungfutselaisuus puolestaan ihaili yhteiskunnallista järjestystä, joten keisareiden ja korkeiden virkamiesten muotokuvat ohittivat kotoisat tunnelmakuvat. Mikäli naisia esitettiinkin, esittivät he usein jotakin hierarkkisen asetelman pienempää roolia, vaimoina, palvelijattarina tai koristeellisina jalkavaimoina, alleviivaamassa kuvan keskeisten miesten asemaa. Lapsikuvat, erityisesti pulskat poikalapset, liittyvät usein uudenvuoden tervehdyksiin onnen ja hedelmällisyyden symboleina.

Esiteltävä maalaus edustaa 2000-luvun alun modernia kiinalaista nykytaidetta. Siinä realismi ja naivismi lyövät kättä nostalgisen, kadonnutta Kiinaa kuvaavan tunnelman kanssa. Naivismi tarkoittaa tässä taiteilijan valitsemaa tapaa kuvata tilaa perspektiiviä muunnellen. Maalaus on hankittu Singaporen Chinatownin taidegalleriasta, jossa oli Kiinan kansantasavallasta tuotettu näyttely. Tätä maalausta ei ole signeerattu, eikä galleristi tiennyt tekijän nimeä. Hän kertoi hankkineensa näyttelykokonaisuuden ”suhteillaan”. Näyttelyn teokset olivat pienikokoisia ja nimettömien taiteilijoiden tekemiä. Sivellintyöskentelyn jälki ja teoksen varsin edullinen hinta viittaavat jossakin päin Kiinaa sijaitsevaan työpajaan, jossa viehättäviä pikku maalauksia tuotetaan sarjatyönä.

Yamauba_kintoki

Japanilainen äiti-lapsi kuva. Yamauba imettää Kintokia. Yamauba on vuorilla asustava haltija, joka voi ottaa erilaisia hahmoja. Tarinan mukaan haltija hoivasi Kintokia, josta kasvoi legendojen voittamaton Kintarō. Utamaron puupiirros (1802)

Hyvää yötä, kullanmuru on luultavasti nuoren lahjakkaan taiteilijan teos. Äiti ja lapsi -teema on tuttu länsimaisen taiteen kantavana teemana kristillisen symboliikkansa vuoksi. Aasiassa aihe sulautui jesuiittapappien 1400-luvulla aloittaman lähetystyön kautta buddhalaiseen veistotaiteeseen myötätunnon jumalatar Guanyinin (Japanissa esim. Mariya Kannon) yhtenä esitystapana. Hyvää yötä, kullanmuru kuvaa äitiä, joka istuu perinteisessä selän avoimeksi jättävässä paidassa ja pehmeästi laskeutuvissa housuissa katosvuoteen laidalla. Vuoteeseen maalatut värikkäät kuvat antavat vihjeen lapsen sukupuolesta: katoksen keskellä on karppi, poikien symboli. Äiti on kenties juuri kertonut iltasadun. Ikkunasta kurkistava kuu sallii kuvan katsojan pohtia, oliko tarina ehkä vanha myytti Kuussa asustavasta Chang ’e neidosta. Sammuksiin puhallettu kynttilä kertoo, että pienokainen on vaipunut rauhalliseen uneen.

Kiinan nykytaiteen läpimurto lännessä tapahtui 2000-luvun alkupuolella. Taiteilijat esiintyivät modernia Uutta Kiinaa symboloivissa ryhmänäyttelyissä Yhdysvalloissa ja Euroopassa, myös Suomessa. Teokset ovat tunnistettavasti Kiinan 5000 vuotta vanhan maalaustaiteen perillisiä. Nimekkäimpien nykytaiteilijoiden, kuten mm. Zhang Xiaogangin ja Wei Dongin teoksia myydään kansainvälisillä taidemarkkinoilla miljoonien dollarien hintaan. Ne ovat aina signeerattuja.


KERÄILIJÄN VINKKI
Singaporen ja Hongkongin tapaisten suurkaupunkien galleriat ovat antoisa vierailukohde nykytaiteesta kiinnostuneelle. Edullisten löytöjen joukossa voi piileskellä tulevaisuuden tärkeä nimi. Maalaustaiteen keräily edellyttää perehtymistä ja tietoa: digitoisinnot maalauksista ovat valitettavan yleisiä myös Suomessa.

Artikkeli ©  Irene Wai Lwin Moe
Teoskuvat  ©  Irene Wai Lwin Moe, Tuula Moilanen