Virustorjuntaa vanhassa Japanissa

oninonembutsu
Teos: Ōtsu-e, Oni no nembutsu (Demoni lukee nembutsu-rukousta)  Tekniikka ja materiaali: Puupiirros  Koko: 23 x 16  cm  Hankintapaikka ja aika: Takahashi Shozan (kustantaja) Otsu, Japani 1991
————————————————————————————————————
Erilaiset sairaudet ja terveyteen liittyvät pulmat kuuluvat luonnollisena osana ihmiselon arkeen. Pelottavat epidemiat eivät ole jääneet historiaan lääketieteen kehityksestä huolimatta. Kun kohtalo ja luonnonvoimat näyttävät mahtiaan, on ihmisen nöyrryttävä tai taisteltava niitä vastaan esimerkiksi hygienian asein. Entisinä vuosisatoina turvaa oli tapana hakea hyväntahtoisten jumalolentojen huomasta.

Ōtsu-e kuvien historia alkaa 1600-luvun Japanissa. Se oli kansantaiteen muoto, joka työllisti kokonaisia perhekuntia. Nimensä nämä teokset saavat Biwa-järven rannalla sijaitsevasta Ōtsun kylästä. Kylän sijainti Tokaidon tiellä, vilkkaiden kulku- ja kauppareittien varrella toimi tärkeänä tekijänä amulettituotannon kehittymiselle. Matkaa tehtiin vanhassa Japanissa useimmiten jalkapatikassa. Sairaudet levisivät kulkijoiden mukana, aivan kuten nykyisinkin. Onnettomuuksilta ja vastoinkäymisiltä suojeleville amuleteille oli matkailijoiden keskuudessa suurta kysyntää. Suojaavat kuvat vietiin kotiin ja liimattiin ovenpieleen pitämään pahantahtoiset henget ja sairauksia aiheuttavat demonit poissa.

Esiteltävän kuvan Oni-amuletissa punakkakasvoisen demonin tehtävänä on lukea Amida Buddhalle osoitettua nembutsu-rukousta. Nembutsu on lyhyt mantra, jonka kuulemisella ja lukemisella on rauhoittava vaikutus. Niinpä Oni-amuletteja hankittiin paitsi turvan tuojiksi ja sairauksien ennaltaehkäisyyn, myös itkuisten pikkulasten tyynnyttämiseen. Amuletti asetettiin lapsen tyynyn alle, josta sen ajateltiin parhaiten vaikuttavan. Tavallisesti nembutsujen lukijana toimii buddhalainen munkki. Munkit saivat osansa satiirista, kun Ōtsu-e kuvissa heidän toimiaan hoitaa munkinkaapuinen demoni. Joskus myös ihmisten tekopyhyydestä tehtiin pilkkaa – kylpyyn astuvan demonin kuvaan liiitettiin teksti: ”Monet pesevät lian pois ruumiistaan, mutteivät mielestään.”

Ōtsu-e amulettien valmistuksessa käytettiin yksinkertaista painotekniikkaa. Kuvien ääriviivat painettiin puupiirroslaatoilta ja väritettiin käsin. Erityisesti punaisella värillä katsottiin olevan puhtia pahojen voimien karkottamiseen. Aiheet olivat aluksi uskonnollisia: turvaa tarjottiin buddhalaisten jumalolentojen muodossa. Pian mukaan pujahti kansantarinoista tuttuja koomisia hahmoja, eikä aikaakaan, kun vaeltavat munkit kuvattiin kirpeän satiirin maustamissa tilanteissa. Amulettikuvat oli tarkoitettu tavallisille kansalaisille. Osa sivistyneistöstä suhtautui niihin välinpitämättömästi tai jopa pilkallisesti. Tämä seikka ei häirinnyt ukiyo-e taiteilijoita, jotka olivat kiinnostuneita kuva-aihelmista. Erityisesti monet Utagawa -koulukunnan mestarit ikuistivat kansanomaisten amulettien maailmaa teoksiinsa.

Ōtsu-e maalausten ja suojeluskuvien kysyntä ja valmistus väheni rautatieverkoston syntymisen myötä. Kansanomaiset painotyöt olivat aikansa käyttögrafiikkaa sanan kirjaimellisessa merkityksessä. Nykyisin niitä myydään matkamuistona ja postikortteina. Vakiintuneita aiheita toistetaan myös maalauksissa eri versioina. Ne säilyttävät historiallista kuvaperinnettä ja perinteistä sivellintekniikkaa tuleville sukupolville.

bty

Apteekin mainostaulu 1800-luvulta. Puupiirroksella painetun taulun alaosassa on kuvia erilaisten sairauksien oireista. Mainosteksti esittelee hoitoihin soveltuvia tehokkaita lääkeaineita ja yrttisekoituksia.


Artikkeli ©  Irene Wai Lwin Moe
Kuvat  ©  Tuula Moilanen

TERVEISIÄ TUONPUOLEISEEN

JossPaperMONEY

Teos: Kiinalainen kummitusraha (”helvettiraha”)  Tekniikka ja materiaali:  Puupiirros kultakalvolla päällystetylle suitsukepaperille  Koko: 15,5 x 22 cm  Hankintapaikka ja aika:  Singaporen Chinatown, 2008
——————————————————————————–
Moniin kiinalaisten viettämiin juhliin kuuluu olennaisesti perheen ja suvun edesmenneiden jäsenten muistaminen tarjoamalla ruoka- ja juomauhri sekä lahjoittamalla heille erilaisia paperista valmistettuja tarve-esineitä ja niputtain ns. kummitusrahaa (jīnzhǐ  金纸  – ”kultapaperi”). Symbolisten lahjojen tarkoituksena on tehdä vainajien olo mukavaksi Tuonpuoleisessa. Hyvältä tuoksuvan, suitsukepaperille painetun valuutan lisäksi tarjolla on värikkäiden painopaperisten helvettirahojen valikoima. Tämän ”vaihtoehtoisen valuutan” lahjoittamisella on todella pitkä historia. Savesta valmistettuja kolikoita on löydetty jopa 3 500 vuotta vanhoista haudoista. Tapa yhdistää taolaisuuden ja kungfutselaisuuden, muttei ole vieras buddhalaisillekaan.

Puupiirroskuvan aiheena on tuonpuoleista hallitseva Jadekeisari seuralaisineen. Jadekeisarin tehtävänä on määritellä vainajan kohtalo eli aika, jonka tämä viettää hänen valtakunnassaan. Kuoleman valtakunnassa on lukuisia kärsimyksen kerroksia. Sielu liikkuu tässä olemassaolon peilimaailmassa Karman lain kääntyessä hiljalleen eteenpäin. Kun edellisen elämän rikkomukset on suoritettu, voi sielu jatkaa matkaansa uuteen syntymään. Ihmisten maailmaan jääneet sukulaiset pyrkivät tasoittamaan piinan aikaa muistolahjoin.

Kiinnostava yksityiskohta kummitusrahan historiassa kertoo kohtaamisesta kristittyjen lähetyssaarnaajien kanssa 1400-luvulla. Jesuiitat ehättivät kertomaan kiinalaisille ja muille Aasian kansoille kuoleman jälkeen odottavasta Helvetistä: ikuinen piina odottaa niitä, jotka eivät käänny kristinuskon seuraajiksi. Niinpä Tuonpuoleiseen tänä päivänäkin lahjoitettujen tuotteiden nimissä vilahtelevat Helvetti ja Taivas, vaikkei läntinen uskomusjärjestelmä muutoin kannatusta ole saanutkaan. Rahojen ja muiden paperisten tuotteiden polttaminen jatkuu moderneissa kaupungeissa entiseen tapaan.


Blogisivustoltamme löydät artikkeleiden lisäksi neuvoja oman kokoelman perustamiselle. Olemme nyt avanneet myös KAUPPA-sivuston, josta voit hankkia aitoja japanilaisia puupiirroksia. Tutustu myös TULOSSA -sivulta löytyvään tapahtumakalenteriin. Kevään 2020 aikana on tarjolla mielenkiintoista ohjelmaa erityisesti Japanista kiinnostuneille.

Artikkeli ja kuva © Irene Wai Lwin Moe 2020

ONNELLISTA ROTAN VUOTTA 2020!

2020_HappyNewYear_RATRotta aloittaa uuden 12 vuoden kehän kiinalaisessa horoskoopissa. Säästäväinen ja perheelle omistautunut Rotta on Aasiassa lapsilykyn ja menestyksen symboli. Rotan vuosi on erityisen suotuisa ajankohta uusien toimien ja tehtävien aloittamiselle.

Eye on Art tarttuu Rotan tarjoamiin uudistumisen mahdollisuuksiin. Helmikuussa avaamme KAUPPA-sivut, joiden kautta voit hankkia kotiisi aitoja japanilaisia puupiirroksia. Teokset kuuluvat Tuula Moilasen kokoelmaan ja vedosten mukana seuraa aina tutkittua taustatietoa. Löydät nyt myös tietoa tulevista tapahtumistamme TULOSSA-sivulla.

Jatkamme Aasiasta kotoisin olevien esineiden ja taideteosten tunnistamista ja vastaamme mielellämme kysymyksiin, joita kotoa löytyvistä aarteista viriää.

Ota yhteyttä:  eyeonart.team(at)gmail.com


Piirros (c) Daniel Wai Lwin Moe

 

Vaeltaja ikuisella matkalla

akiyama_leimuavataivas
Teos:
AKIYAMA Iwao, Vaeltajamunkki, punainen aurinko  Tekniikka ja materiaali: Käsinväritetty puupiirros, sivellinkalligrafia  Koko: 17 x 12,5 cm  Hankintapaikka ja aika: Kioto, lahjoitus taiteilijalta
————————————————————————————————————
Iwao AKIYAMA (1921-2014) on yksi Japanin puupiirrostaiteen tunnetuimmista mestareista. Hänen taiteensa on rosoisesta ekspressiivisyydestään huolimatta syvästi buddhalaista. Tässä esiteltävän kuvan vaeltaja tekee matkaa lukemattomissa Akiyaman puupiirroksissa. Buddhalaisen pyhiinvaeltajan matka kulkee kohti valoa. Taivaalla leimuava aurinko liittyy Kokūzō Bosatsuun, viisauden ja myötätunnon bodhisattvaan. Akiyaman teokseen liittämä runo on vapaamuotoisesta haikurunoudesta tunnetun Santōkan käsialaa (Santōka Taneda 1882-1940).

Siihen asti kuljen
kunnes leimuaa taivas

Akiyama syntyi eteläisellä Kyūshūn saarella 21.3.1921. Taiteesta kiinnostunut nuorukainen opiskeli ensin piirustusta buddhalaisen munkin opastuksella. Varsinaisen uransa alussa Akiyamaa kiinnosti öljyvärimaalaus, mutta tavattuaan ekspressionistisen puupiirroksen mestarin Shikō MUNAKATAN (1903-1975) hän vaihtoi ilmaisunsa tekniikaksi puupiirroksen. Akiyama opiskeli Munakatan johdolla vuosina 1959-1965.

Akiyaman taiteessa japanilainen perinne, syvästi sisäistetty buddhalaisuus ja moderni dynaamisuus yhdistyvät pieniksi, meditatiivisiksi kuviksi. Akiyaman tunnusomaisimpia aiheita olivat sympaattiset, suurisilmäiset pöllöt. Ukiyo-e -taiteesta tutut selkeät kuvapinnat ja hämmästyttävän tarkat yksityiskohdat eivät kiinnostaneet Akiyamaa. Hän poikkesi vanhasta perinteestä myös siinä, että taiteilija toteutti teoksensa laatan kaiverruksesta vedostamiseen ja viimeistelyyn itse.

Akiyama oli erittäin tuottelias taiteilija. Elämänsä viimeisinä vuosina hän edelleen vedosti kuva-aiheensa laatalta, mutta lisäsi niihin värit vesivärein maalaamalla. Käsinväritettyihin kuviin hän kirjoitti runot sivellinkalligrafialla. Tästä syystä teoksista ei aina löydy taidegrafiikan tuttuja vedosmääriä osoittavia lukuja, vaan pelkkä vuosiluku. Taiteilija maalasi ja kirjoitti runokalligrafioita teoksiinsa joka päivä elämänsä loppuun saakka. Akiyama Iwao kuoli 93-vuotiaana 15.9.2014. Taiteilijan teoksia on yksityiskokoelmien lisäksi lukuisten kansainvälisten taidemuseoiden kokoelmissa, mm. British Museumissa, National Museum of Scotlandissa ja National Gallery of Victoriassa Australiassa.

Runon suomennos Tuula Moilanen

EYE on ART toivottaa rauhallista juhlan aikaa ja onnellista uutta vuotta 2020!

Hyvää yötä, kullanmuru

kiinalainenmaalaus
Teos:
Kiinalainen maalaus, Äiti nukuttaa pientä poikaa  Tekniikka ja materiaali: Akryyli kankaalle, kiilakehyksessä  Koko: 30 x 30 cm  Hankintapaikka ja aika: Chinatown, Singapore 2009
————————————————————————————————————
Äiti ja lapsi -aihelma ei ole kovin tyypillinen Kiinan pitkässä taideperinteessä. Historiallisesti se astuu mukaan taiteilijoiden valitsemiin teemoihin vasta 1900-luvun loppupuolella. Traditionaalinen maalaustaide keskittyi taolaisuuden vaalimaan meditatiiviseen maisemaan, jossa ihminen on vain pieni kasvoton osa suurta luontoa. Kungfutselaisuus puolestaan ihaili yhteiskunnallista järjestystä, joten keisareiden ja korkeiden virkamiesten muotokuvat ohittivat kotoisat tunnelmakuvat. Mikäli naisia esitettiinkin, esittivät he usein jotakin hierarkkisen asetelman pienempää roolia, vaimoina, palvelijattarina tai koristeellisina jalkavaimoina, alleviivaamassa kuvan keskeisten miesten asemaa. Lapsikuvat, erityisesti pulskat poikalapset, liittyvät usein uudenvuoden tervehdyksiin onnen ja hedelmällisyyden symboleina.

Esiteltävä maalaus edustaa 2000-luvun alun modernia kiinalaista nykytaidetta. Siinä realismi ja naivismi lyövät kättä nostalgisen, kadonnutta Kiinaa kuvaavan tunnelman kanssa. Naivismi tarkoittaa tässä taiteilijan valitsemaa tapaa kuvata tilaa perspektiiviä muunnellen. Maalaus on hankittu Singaporen Chinatownin taidegalleriasta, jossa oli Kiinan kansantasavallasta tuotettu näyttely. Tätä maalausta ei ole signeerattu, eikä galleristi tiennyt tekijän nimeä. Hän kertoi hankkineensa näyttelykokonaisuuden ”suhteillaan”. Näyttelyn teokset olivat pienikokoisia ja nimettömien taiteilijoiden tekemiä. Sivellintyöskentelyn jälki ja teoksen varsin edullinen hinta viittaavat jossakin päin Kiinaa sijaitsevaan työpajaan, jossa viehättäviä pikku maalauksia tuotetaan sarjatyönä.

Yamauba_kintoki

Japanilainen äiti-lapsi kuva. Yamauba imettää Kintokia. Yamauba on vuorilla asustava haltija, joka voi ottaa erilaisia hahmoja. Tarinan mukaan haltija hoivasi Kintokia, josta kasvoi legendojen voittamaton Kintarō. Utamaron puupiirros (1802)

Hyvää yötä, kullanmuru on luultavasti nuoren lahjakkaan taiteilijan teos. Äiti ja lapsi -teema on tuttu länsimaisen taiteen kantavana teemana kristillisen symboliikkansa vuoksi. Aasiassa aihe sulautui jesuiittapappien 1400-luvulla aloittaman lähetystyön kautta buddhalaiseen veistotaiteeseen myötätunnon jumalatar Guanyinin (Japanissa esim. Mariya Kannon) yhtenä esitystapana. Hyvää yötä, kullanmuru kuvaa äitiä, joka istuu perinteisessä selän avoimeksi jättävässä paidassa ja pehmeästi laskeutuvissa housuissa katosvuoteen laidalla. Vuoteeseen maalatut värikkäät kuvat antavat vihjeen lapsen sukupuolesta: katoksen keskellä on karppi, poikien symboli. Äiti on kenties juuri kertonut iltasadun. Ikkunasta kurkistava kuu sallii kuvan katsojan pohtia, oliko tarina ehkä vanha myytti Kuussa asustavasta Chang ’e neidosta. Sammuksiin puhallettu kynttilä kertoo, että pienokainen on vaipunut rauhalliseen uneen.

Kiinan nykytaiteen läpimurto lännessä tapahtui 2000-luvun alkupuolella. Taiteilijat esiintyivät modernia Uutta Kiinaa symboloivissa ryhmänäyttelyissä Yhdysvalloissa ja Euroopassa, myös Suomessa. Teokset ovat tunnistettavasti Kiinan 5000 vuotta vanhan maalaustaiteen perillisiä. Nimekkäimpien nykytaiteilijoiden, kuten mm. Zhang Xiaogangin ja Wei Dongin teoksia myydään kansainvälisillä taidemarkkinoilla miljoonien dollarien hintaan. Ne ovat aina signeerattuja.


KERÄILIJÄN VINKKI
Singaporen ja Hongkongin tapaisten suurkaupunkien galleriat ovat antoisa vierailukohde nykytaiteesta kiinnostuneelle. Edullisten löytöjen joukossa voi piileskellä tulevaisuuden tärkeä nimi. Maalaustaiteen keräily edellyttää perehtymistä ja tietoa: digitoisinnot maalauksista ovat valitettavan yleisiä myös Suomessa.

Artikkeli ©  Irene Wai Lwin Moe
Teoskuvat  ©  Irene Wai Lwin Moe, Tuula Moilanen

 

Valon ja pimeyden ikuinen taistelu

RAGNA

Teos: Barong -naamio  Tekniikka ja materiaali: Maalattu puuveistos  Koko: leveys 40 cm, korkeus 32 cm, syvyys 15 cm  Hankintapaikka ja aika: Ubud, Bali 1991

Monet Balilla matkailevat turistit viehättyvät Ubudin kylän temppelipihalla iltaisin esitettävistä tanssiesityksistä. Hypnoottisen gamelan-orkesterin säestämän musiikin tahdissa liikkuvien eteeristen tanssijoiden värisevät eleet tuovat mieleen paratiisisaaren kukat, jotka avautuvat hiljalleen trooppisessa yössä. Tässä esiteltävä Barong -naamio on valmistettu mestarillisista taiteilijoistaan tunnetussa Ubudissa 1990-luvun alussa. Se on tarkoitettu koristamaan eurooppalaisen vieraan kotia, eikä siis ole aito tanssinaamio. Tanssiteatterissa Barong -naamion suu liikkuu ja se on vain osa kookasta myyttistä olentoa. Naamion pyöreäksi avatut silmät ovat tärkeä osa myös ihmistanssijoiden naamiomaisiksi jähmettyneiden kasvojen ilmaisua.

Barong liittyy Balin ikivanhaan, ennen hindulaisuuden saapumista saarella harjoitettuun animistiseen uskomusjärjestelmään. Siinä maagisen tanssiesityksen tehtävänä on ylläpitää universumin tasapaino. Esitys järjestettiin, jos papit ennustivat jonkin vaaran uhkaavan kylää. Ennen hollantilaisten siirtomaaisäntien ja sittemmin tuhansien turistien maihinnousua saarelle, esitykseen osallistuivat tavalla tai toisella kylien asukkaat seremonioihin vihkiytyneiden pappien opastuksella. Monimutkaiset tanssit ja myös soittaminen gamelan-orkesterin metallisilla lyömäsoittimilla opittiin jo lapsena. Tanssiesitysten yleisönä olivat inhimillisiä kohtaloita hallitsevat jumaluudet. Barong -esityksen juoni kertoo hyvän ja pahan, valon ja pimeyden, mustan ja valkoisen magian välisestä taistelusta. Tuo ikiaikainen kamppailu löytyy eri muodoissa kaikkien kulttuurien keskeisistä myyteistä, myös kristinuskosta. Barong on eräänlainen leijonan ja lohikäärmeen välimuoto. Hahmo on pelottavan noidan, Rangdan vastapeluri esityksessä, joka huipentuu ekstaattiseen loppukohtaukseen. Siinä kyläläiset vaipuvat transsiin ja kääntävät velhon noitumina kris-tikarinsa omaan rintaansa. Barongin valkoinen magia voittaa lopuksi ja Rangda pakenee keräämään voimiaan uutta koetusta varten.

Barong-hahmon sisällä on kaksi miestä, jotka kannattelevat pitkäturkkisen, koristeellisen olennon ruumista. Rangda-noitaa esittävä tanssija vaihtaa naamiotaan esityksen kuluessa. Temppelitanssien naamiot ovat pyhiä ja ne säilytetään huolella kankaisiin paketoituina temppeleissä. Niitä ei myydä turistikaupoissa eikä esitellä uteliaille vieraille. Balilaisen tanssiteatterin muutkin antiikkiset naamiot ovat erittäin harvinaisia ja kalliita. Vanhoja naamioita on eurooppalaisten museoiden kokoelmissa, mm. Tropenmuseumissa Amsterdamissa.

Barong dance. Ubud, Bali Indonesia 2010

Maailman väkirikkaimpaan muslimivaltioon Indonesiaan kuuluvan pienen hindulaisen Balin omintakeinen taide kiehtoi länsimaisia taiteilijoita jo runsas vuosisata sitten. Eksotiikankaipuu ja seikkailu olivat muotia erityisesti 1920-luvulla. Nyt sen jännittävät perinteet palvelevat saaren koko ajan kasvavaa turismiteollisuutta.

Katso video
https://www.youtube.com/watch?v=g5O8gnQh5Po


KERÄILIJÄN VINKKI
Naamiot ovat kiehtova, mutta kodin seinätilaa paljon vievä harrastus. Sen sijaan, tai esineistön keräilyn lisäksi, elämys aidosta esityksestä on hieno tapa koota ”aineeton” kokoelma elämyksiä. Tanssiteatteri on mielenkiintoinen tapa tutustua Aasian eri maiden käsitykseen kauniista. Tarinoiden taustojen tutkiminen ja omista kuuntelutottumuksista poikkeavaan musiikkiin syventyminen luovat pohjaa unohtumattomille teatteri-illoille. Esitysten kuvaaminen kannattaa unohtaa. Keräilykirjaan voi liimata ohjelmalehtisen, pääsyliput ja postikorttikuvia. Elämyksen herättämät henkilökohtaiset tunnelmat on myös tärkeää kirjata ylös.

Artikkeli  ©  Irene Wai Lwin Moe
Naamiokuva  ©  Daniel Wai Lwin Moe
Kuva Barong -tanssiesityksestä Ubudissa: Bali Green Tour  https://baligreentour.com/

 

 

 

 

 

Hienostuneita neitoja

utamaro

Teos:  Kitagawa UTAMARO. Sarjasta Kolmen säädyn tyttäriä, osa:  Yläluokan neito. Tekniikka ja materiaali:  Puupiirros paperille  Koko:  25 x 36 cm  Hankintapaikka ja -aika:  Kioto, Japani 1992
————————————————————————————————————
Kitagawa UTAMARO (1753-1806) on yksi japanilaisen ukiyo-e taiteen suurista nimistä. Utamaro tunnetaan erityisesti kaunotarkuvistaan, mutta hänen laajaan tuotantoonsa sisältyy myös kirjankuvituksia, luontoaihelmia ja kiehtovia tutkielmia hyönteismaailmasta. Utamaron teokset ja ilmaisutyyli vaikuttivat voimakkaasti ranskalaisen taiteen uudistumiseen 1800-luvun alussa.

Esiteltävä ukiyo-e teos on 1970-luvun lopulla otettu fukkoku-vedos alkuperäisestä, vuonna 1790 valmistuneesta teoksesta. Vedostajamestari Taizo Saton sekä laatanleikkaaja Shigeru Koiken nimet on merkitty teoksen marginaaliiin. Utamaro on vanginnut kaunotarten elegantit hahmot yksiväristä taustaa varten. Päähenkilö seisoo naimattoman naisen pitkähihaiseen, tyylitellyin paulonian kukin kuvioituun kimonoon pukeutuneena. Hienostuneesti kaartuvaan asentoon kuvattu nainen pitää kädessään pyöreää uchiwa-viuhkaa. Hän kääntyy koto-soittimen eteen polvistuneen, yksinkertaiseen kimonoon pukeutuneen palvelijattarensa puoleen. Instrumentin vieressä on avattu furoshiki-liina. Sen keskellä on avattu pikku rasia, tsumebako ”kynsilaatikko”, jossa säilytetään koton soittamisessa tarvittavia sormustimen kaltaisia näppäimiä. Kuvan etualalla on  punottu hyönteisrasia. Heinäsirkkojen pitäminen lemmikkeinä on lähtöisin Kiinan keisarillisesta hovista, mutta tapa tunnetaan Japanissakin jo varhain. Heinäsirkkojen siritys oli ihastelua herättävä luontoääni, joka liittää kuvan loppukesään.

UTAMARO_meishokoshikake

Puolivartalomuotokuvat ovat eräs Utamaron tunnusmerkki. Tässä kaunotar peilailee kuvasarjassa Kahdeksan kuuluisaa levähdyspaikkaa.

Ukiyo-e puupiirroksen pienet yksityiskohdat johdattelevat keräilijän mielenkiintoisille kulttuurihistoriallisille sivupoluille. Utamaron kaunottaren kimonon kuviointi on yksi johtolanka. Japanissa oli tapana istuttaa puutarhaan pauloniapuu, kun perheeseen syntyi tyttölapsi. Puusta valmistettiin myöhemmin tyttären avioituessa kapioarkku. Paulonia on myös koto-soittimen rungon puumateriaali. Voisiko kuvan tyttö pohdiskella mielessään omaa hääjuhlaansa?


KERÄILIJÄN VINKKI
Fukkoku on tunnetusta puupiirroksesta myöhemmin tehty toisinto. Sen painolaatat on leikattu uudestaan, tarkasti taiteilijoiden alkuperäisiä siveltimenvetoja noudattaen. Fukkoku edellyttää samoja käsityötaiteen mestarillisia taitoja kuin niiden mallina olleiden alkuperäisten puupiirrostenkin valmistus. Keskeistä on japanilaisen perinteisen puupiirroksen ainutlaatuinen menetelmä ja sen säilyttäminen tuleville sukupolville. Laatanleikkaajan ja vedostajan ammattitaito takaavat teoksen korkean tason. Tämän päivän fukkoku on tulevaisuuden arvokasta antiikkia.

Artikkeli  ©  Irene Wai Lwin Moe ja Tuula Moilanen
Kuvat  ©  Tuula Moilanen