Thangka – Opas hiljaisuuden kimaltavalle polulle

thangka_fixed

Teos:  Bodhisattva Avalokiteshvaraa esittävä thangka-maalaus. Koko: 58 x 42 cm, kankaaseen kehystettynä 84 x 55/64 cm.  Hankintapaikka ja -aika:  Chiang Mai, Pohjois-Thaimaa, 1991
————————————————————————————————————
Kuvan thangka on valmistettu Ladakhissa, Intian pohjoisimmassa Jammun ja Kashmirin osavaltiossa 1980-luvulla. Thangkan keskushahmo seisoo luontevassa S-kaaren muodostavassa asennossa lootuksen terälehdistä muodostuvalla jalustalla. Avalokiteshvara, myötätunnon ja armeliaisuuden bodhisattva, on buddhalaisen universumin suosituin jumaluus. Bodhisattvan herkät kasvot ovat hätkähdyttävän kauniit. Alas luodut silmät ja tyyni hymy huokuvat sisäistä rauhaa. Hänen takanaan on Valaistumista symboloiva mandorla, mantelinmuotoinen sädekehä. Myös bodhisattvan päätä ympäröi sädekehä. Hänen toisessa kädessään on kukkiva lootus, toinen on käännetty armeliaisuutta ja hyväntahtoisuutta osoittavaan varada mudraan. Himalajan lumiset huiput kohoavat maisemassa taustalla. Pään yläpuolella on kolme lootusvaltaistuimella istuvaa meditaatio-Buddhaa. Jalkojen juuressa polvistuu kaksi askeettista erakkoa.

thangka_detail

Bodhisatva Avalokiteshvara / Yksityiskohta maalauksesta

Bodhisattvat ovat valaistuneita olentoja, jotka ovat jääneen inhimillisen elämän tasolle auttaakseen kärsiviä ihmisiä ja muita eläviä olentoja Valaistumisen tiellä. Avalokiteshvaralta voidaan pyytää apua arkiseen elämään, vaikkapa opiskeluun, avioliittoon, lapsiin tai terveyteen liittyvissä huolenaiheissa. Tiibetinbuddhalaisuuden rikkaasta Pantheonista löytyy suojelijoita ja auttajia kaikkiin muihinkin inhimillisiin toiveisiin. Avalokiteshvara kuvataan Intiassa, Sri Lankalla ja Nepalissa miespuolisena, mutta Itä-Aasiassa hän on naispuolinen Guanyin (Kiina) ja Kannon (Japani). Tiibetiläisessä taiteessa hänet voidaan kuvata joko miehenä tai naisena (Padmapani – ”Lootuskätinen”). Myös ”Tuhatkätinen” hahmo on tavallinen. Käsivarret symboloivat bodhisattvan kaikkivoipaisuutta.

Thangkat ovat Tiibetissä, Nepalissa, Mongoliassa ja Intian pohjoisimmilla alueilla harjoitettavaan Vajrayana buddhalaisuuteen kuuluvia pyhiä maalauksia, joita käytetään meditaatioharjoitusten välineenä. Vajrayana, ”Timanttipolku”, tunnetaan värikkäistä rituaaleistaan ja monikerroksisen universumin kansoittavista jumaluuksistaan. Vajrayanasta 700-luvulla kehittyneen tiibetinbuddhalaisuuden tunnetuin edustaja on Dalai Lama, jonka katsotaan olevan Bodhisattva Avalokiteshvaran maanpäällinen inkarnaatio.

thangka_kiinasta

Elämää nielevä Aika. Kiinalainen thangka-maalaus (Suzhou 2013)

Thangkan aiheena voi olla joko Buddha tai Bodhisattva, tai joku muu universumin energioihin liittyvä hurja demoninen jumaluus. Myös Mandalat, mielen meditatiiviset kartat ovat tavallisia thangka-maalauksen teemoja. Eroottiset Yab-Yum -aiheet symboloivat kosmista harmoniaa. Thangka-maalari ei ole taiteilija sanan länsimaisessa mielessä. Hänen tehtävänään on kopioida pyhät aiheet täsmällisesti perinteen määrittelemien geometristen sääntöjen mukaisesti. Opiskelu kestää useita vuosia ja edellyttää oppilaalta initiaatiota pyhän aiheen kuvaamiseen. Thangkat maalataan silkille tai ohuelle puuvillakankaalle, jotka on pohjustettu kalkkiseoksella tai gessolla ja kiillotettu lasinpalalla. Perinteiset thangkat maalattiin itse hierretyin mineraalivärein, mutta nykyisin valmiit guassi- ja akryylivärit ovat yleistyneet kysynnän kasvaessa. Thangka ommellaan kiinni brokadi- tai silkkikehykseen. Sen etupuolta suojaa silkkinen verho. Thangkat olivat alun perin kiertelevien munkkien matkavarustuksiin kuuluvia maalausrullia. Maalausten lisäksi thangkoja valmistetaan myös ompelemalla (applikaatio). Ommellut thangkat ovat usein valtavan kokoisia, vain festivaalien aikana temppelirituaaleissa avattavia kankaita. Kiinnostus tiibetinbuddhalaisuuteen on kasvanut länsimaissa nykyisen Dalai Laman aktiivisen toiminnan ansiosta ja monien kansainvälisten julkisuuden henkilöiden liityttyä uskonnon seuraajiksi.

Thangka-maalaus on tarkoitettu henkilökohtaisten meditaatioharjoitusten ja sutra-teksteihin keskittymisen avuksi. Buddhalaisuuteen kuuluu, että kuva-aiheen valitsee hengellinen opettaja tai munkki. Pyhiä maalauksia ei ole tarkoitettu antamaan kodin sisustukseen eksoottista vivahdetta. Turisteille tarjolla olevissa painokuvissa ja sarjatuotantona toteutetuissa thangkoissa ei noudateta pyhälle kuvalle vaadittavia rituaaleja, joten ne sopivat myös matkamuistoiksi.


KERÄILIJÄN VINKKI
Thangka-maalauksia on myytävänä turistikeskusten basaareissa Nepalissa ja tiibetiläisluostareiden lähellä Kiinassa. Myös Tiibetin pakolaishallituksen keskus Dharamsala Pohjois-Intiassa on suosittu matkailukohde. Erityisen tarkkana matkailijan kannattaa olla Kiinassa, jossa Tiibet-kiinnostukseen on vastattu tuottamalla thangkoista painokuvia. Myös painokuvat on varustettu kangaskehyksin. Aitoa maalausta etsivän kannattaa hakeutua suoraan thangka-maalareiden työhuoneelle, joissa thangkoja myydään kehystämättöminä. Puupiirroksina käsinvalmistetulle paperille painetut thangkat ovat kiinnostava ja harvinaisempi keräilykohde.

Maisemapostia 138 vuoden takaa

inoue_etupuoli1.jpg

Teos:  Japanilainen puupiirrosvedos. Kuvapinnan koko 155 x 95 mm, paperin koko 172 x 116 mm. Hankintapaikka ja -aika:  Pariisi joskus 1950-luvulla (ei tarkkaa ajankohtaa). Saatu perintönä.
—————————————————————————————————————————
Teoksen nimi Honjo Warikesui, ”Kanaali Honjossa” löytyy kuvan alareunan marginaalista. Vedos kuuluu laajaan postikorttikokoisten puupiirrosten sarjaan nimeltä Tokyo hyakkei, ”100 maisemaa Tokiosta”. Sen on suunnitellut ja maalannut Yasuji Inoue (1864-1889).

Inoue oli Japanin Meiji-kauden tunnetuimpiin taiteilijoihin kuuluvan Kiyochika Kobayashin (1847-1915) läheisin oppilas. Hän aloitti opintonsa Kiyochikan alaisuudessa 1878 ja hänen teoksiaan alettiin julkaista puupiirroksina vuoden 1880 alussa. Inouen tuotanto koostuu pääasiassa postikorttikokoisista maisemavedoksista. ”100 maisemaa Tokiosta” on eräs taiteilijan keskeisimmistä teossarjoista. Koska kuvakoko on pieni, Inoue tyylitteli ja pelkisti maisemien yksityiskohtia ja jätti kuvissa esiintyvät ihmishahmot minimiin.

Inouen ilmaisutyyli on hyvin samankaltainen Kiyochikan kanssa, mikä aiheuttaa usein sekaannusta. Opettaja ja oppilas tiettävästi tekivätkin yhteistyötä keskenään: Inoue jopa kopioi joitakin näkymiä suoraan Kiyochikan tuotannosta, sisällyttäen niitä omiin laajoihin maisemasarjoihinsa. Inoue kuoli vain 26-vuotiaana B-vitamiinin puutoksesta seuranneeseen beriberi-tautiin.

inoue_reverse

Aito puupiirrosvedos tunnistetaan vedoksen taustapuolella näkyvistä hiertimen jäljistä. Tässä Inouen vedoksessa punainen väri on imeytynyt erityisen voimakkaasti paperin läpi. Kyseessä on aniliininpunainen väriaine, jonka käyttö on tunnusomaista 1800-luvun lopun puupiirroksissa.

Fukuda Kumajiro oli Tokiossa 1800-luvun lopulla toiminut puupiirroskustantaja, joka julkaisi Kiyochikan ja Inouen teoksia. Hänen kustantamonsa Gusokuya tunnetaan myös moniväristen nishiki-e uutislehtien painattajana. Puupiirrosvedoksien tuotanto käynnistyi aina kustantajasta. Kustantaja tilasi teoksen taiteilijalta, joka luonnosteli kuvan ja maalasi sitten sen ääriviivat ohuelle japaninpaperille. Laatanleikkaaja liisteröi maalauksen peilikuvana kirsikkapuulle, ja leikkasi siitä avainlaatan noudattaen tarkkaan taiteilijan siveltimenjälkeä. Koevedosten myötä määriteltiin kuvaan tulevat värit, jotka leikattiin omille painolaatoilleen. Työn viimeisteli vedostaja, joka painoi kuvat taiteilijan ja kustantajan ohjeiden mukaisesti. Vedossarjojen suuruus oli ensimmäisessä painoksessa yleensä 200, minkä jälkeen laatoilta otettiin lisäpainoksia aina myynnin mukaan. Koska sarjamerkintöjä (vedosmäärän suuruutta) ei ollut tapana merkitä kuvien yhteyteen, ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka monta irtovedosta Inouen Tokio-aiheisista maisemakorteista on kaiken kaikkiaan valmistettu.

Vuonna 1875 Japanissa tuli voimaan säädös, jonka mukaan kustantajan nimi ja osoite, julkaisuajankohta sekä taiteilijan nimi on painettava näkyviin myyntiin tulevien puupiirrosten marginaaleihin . Inouen maisemakorttien tuotannon suuressa osassa kyseiset tiedot puuttuvat. Tämä seikka ei kuitenkaan vähennä Inouen vedosten kulttuurillista arvoa. Käsinpainettu puupiirros kanaalista Tokion Honjossa on viehättävä muisto jo kauan sitten kadonneesta ajasta ja maisemasta.

kiyochika

Kobayashi Kiyochikan maisemavedos vuodelta 1880. Päiväys sekä kustantajan ja taiteilijan tiedot löytyvät kuvan oikean laidan marginaalista. Kiyochikan signeeraus on piilotettu joen pintaan.

 

 

 

Buddhan monet kasvot

khmerbuddha
Teos: Kambodzalainen istuva Buddha.  Materiaali: Maalaamaton puu.  Korkeus: 42 cm.  Hankinta-aika ja paikka:  Ostettu Siem Reapista, Kambodzasta 2008. Uusiotuotantoa.
————————————————————————————————————
Tämä Gautama Buddhaa esittävä veistos on saanut vahvoja vaikutteita Angkor Watissa 1000-1100-luvulla vaikuttaneiden taiteilijoiden kuninkaallisesta tyylistä. Kasvonpiirteet ovat tunnistettavasti khmer-kansalle ominaiset. Kaartuvat kulmakarvat kehystävät leveähköjä kasvoja. Veistoksen huulet ovat aistilliset. Maalamaton puu jäljittelee Angkorin monumenttien hiekkakiven väriä. Buddhan kuvaan liitetään tunnusmerkkejä, joista katsoja löytää helpoimmin pitkät korvanlehdet, kulmakarvojen välissä olevan kiehkuran (joka ei ole ”kolmas silmä”) ja päälaen kohouman. Kohouma muistuttaa nutturaa. Thaimaan ja Laosin perinteessä kohouman laelta saattaa nousta liekki. Buddha esitetään joko istumassa, seisomassa tai lepäämässä kyljellään. Hahmo on aina rauhallinen ja passiivisesti sisäänpäin kääntynyt. Käsien eleet (mudrat) viittaavat legendan eri kohtiin. Tässä Buddhan toinen käsi on kohotettu keskusteluun ja opettamiseen viittaavaan vitarka mudraan. Toinen käsi lepää rauhallisesti sylissä.

BUDDHANKASVOT3

Buddhan kasvot, vasemmalta Kambodza, Myanmar, Vietnam


Mistä Buddha on kotoisin?
Kuninkaallinen saattue pysähtyy Lumbinin puistikkoon nykyisen Intian ja Nepalin rajalla täydenkuun iltana noin vuonna 563 eaa. Raskaana oleva kuningatar Mayadevi autetaan levähtämään puiden suojaan. Kuun noustessa taivaalle kuningattaren kyljestä syntyy ihmeellinen lapsi, joka ottaa seitsemän askelta ja ilmoittaa: ”Tämä on viimeinen syntymäni.” Poika sai nimekseen Siddhartha – Se, joka saavuttaa kaikki tavoitteensa.

Näin kertoo legenda opettajan ja buddhalaisuutena tunnetun maailmankatsomuksen perustajan syntymästä. Historioitsijat ovat pyrkineet ajoittamaan prinssi Siddhartha Gautaman elämää. Hänen tiedetään vaikuttaneen Pohjois-Intiassa 600-luvulla ennen ajanlaskumme alkua. Nimitys Buddha tarkoittaa Valaistunutta. Se ei ole henkilön nimi, vaan merkitsee todellisuuden olemuksen ymmärtäneen henkilön ominaisuutta tai arvoa. Buddhalaisuudesta tuli valtauskonto Intiaa vuosina 268-232 eaa hallinneen kuningas Asokan aikana. Asoka aloitti monumenttien rakentamisen buddhalaisuuden pyhille paikoille ja teki myös työtä uskonnon levittämisen hyväksi. Varhaisina buddhalaisuuden vuosisatoina Gautama Buddhaa ei kuvattu taiteessa ihmishahmoisena. Hänen elämänsä tärkeitä tapahtumia esitettiin veistotaiteessa symbolien välityksellä. Esimerkiksi tyhjä valtaistuin tai jalanjäljet kuvaavat Buddhan läsnäoloa, mutta alleviivaavat samalla hänen kuoleman hetkellä tavoittamaansa Nirvanaa, olemassaolon päättymistä ja irtautumista jälleensyntymien kehältä.

Varhaisimmat Gautama Buddhaa esittävät veistokset ovat peräisin Intiasta. Ne ajoittuvat ajanlaskumme alkua edeltävälle vuosisadalle. Pakistanissa ja Afganistanissa kehittyi ns. Gandharan Buddha, joka oli saanut runsaasti vaikutteita Aleksanteri Suuren sotaretkien myötä alueelle tulleesta hellenistisestä veistotaiteesta. Samaan aikaan Mathurassa, Intiassa syntyi oma kansallinen tyylisuunta, joka vaikutti nopeasti leviävän uuden oppisuunnan mukana kaikkialle Kaakkois- ja Itä-Aasian buddhalaiseen taiteeseen.

Jokainen buddhalaisuuden omaksunut kansa muokkasi Gautama Buddhan hahmon omien esteettisten ihanteidensa mukaiseksi. Periaatteessa pyhän kuvan muuntelu on kiellettyä, mutta legenda-aines ja itse filosofian suvaitsevaisuus antoivat säännöille joustavat rajat. Taru kertoo, että ensimmäinen muotokuva valmistui Gautaman elinaikana, kun taiteilija ikuisti puun alla meditoivan Buddhan VARJON veistokseensa. Legendan myötä eri maiden taiteilijat saivat siis varsin vapaat kädet! Perinteinen buddhalainen taiteilija on ensisijaisesti käsityöläinen, jolle vanhemman mestarin esikuvan jäljitteleminen on ensiarvoisen tärkeää. Historiallinen Gautama Buddha onkin helposti tunnistettava munkinkaapuun pukeutunut opettaja.

Kun buddhalaisuus kulki munkkien ja oppineiden matkassa Intiasta Kaakkois-Aasian halki Kiinaan ja edelleen Tiibetiin ja Japaniin, alkuperäinen opetus yhdistyi näitä kulttuureita aikaisempina vuosisatoina hallinneisiin maailmankatsomuksiin. Itään päin edetessään buddhalaisuuteen liittyi runsas joukko muita jumalolentoja, joiden tehtäväksi tuli toimia ihmisten auttajina tällä olemassaolon tasolla. Värikkäimmillään buddhalaisuus on Tiibetissä harjoitetussa Vajrayana suuntauksessa. Universumi hahmotettiin monikerroksiseksi rinnakkaistodellisuuksien maailmaksi, jossa Buddhia ja muita jumaluuksia oli lukematon määrä. Bodhisattvat, valaistuneet olennot ovat luopuneet Nirvanaan siirtymisestä voidakseen auttaa kärsiviä olentoja. Bodhisattvoilla on koristeellinen asu ja usein lukuisia käsivarsipareja symboloimassa heidän yli-inhimillisiä voimiaan. Suosituin bodhisattva on armeliaisuuden ja myötätunnon jumaluus Avalokiteshvara, joka tunnetaan Kiinassa nimellä Guanyin. Japanissa häntä kutsutaan Kannoniksi. Itä-Aasiassa myötätunnon bodhisattva kuvataan naispuolisena.


naurava_buddha

Mi Lo Fu, kiinalainen posliinifiguuri. Tatjana ja Pentti Wähäjärven kokoelma, Riihimäen taidemuseo

Naurava Buddha?
Monet aasialaista esineistöä keräilevät ovat hankkineet kokoelmaansa ns. ”Nauravan Buddhan” – pulskaa iloista veikkoa esittävän hahmon. Kyseessä EI OLE Buddha, vaan kiinalaisesta 900-luvulla eläneestä joviaalista munkista kertovan tarinan päähenkilö Mi Lo Fu. Hahmo tunnetaan myös nimillä Budai (Kiina) ja Hotei (Japani). Hän edustaa itä-aasialaisessa buddhalaisuudessa hyväntahtoisuutta, menestystä ja onnea, josta syystä hänet asetetaankin usein temppeleiden ja luostareiden sisäänkäynnin läheisyyteen, yleensä porttien ulkopuolelle. Näin temppelissä vierailijat voivat esittää toiveensa maallisesta onnesta ystävälliselle jumaluudelle. Mi Lo Fu tulkitaan joskus myös tulevaisuudessa maailmaan ilmestyvän bodhisattva Maitreyan hahmoksi.


KERÄILIJÄN VINKKI
Buddhaveistosten materiaali vaihtelee pronssista puuhun ja kivimateriaaleihin, kuten alabasteriin tai hiekkakiveen. Pieniä veistoksia on valmistettu myös hopeasta ja kullasta, sekä Kiinassa jadesta. Turisteille tarkoitettuihin veistoksiin jätetään tavallisesti ”virhe”, sillä pyhää kuvaa ei ole tarkoitettu kodin koristeeksi. Matkailijoille basaarikaduilla suunnatussa tuotannossa myös veistoksen viimeistely saattaa poiketa huomattavasti alttarille asetettavasta Buddhasta. Veistos on ehkäpä vain petsattu, lakattu tai maalattu, kun aidon hahmon viimeistelyssä on käytetty esimerkiksi lehtikultaa ja puolijalokiviä tai helmiäistä.

Antiikkiveistoksia hankittaessa on huomioitava, että runsaan kysynnän takia myynnissä on valitettavasti temppeleistä ja luostareista varastettuja teoksia. Tarjolla on tietenkin myös taitavasti vanhennettuja väärennöksiä. Aidon veistoksen vientilupa kannattaa tarkistaa, sillä monet buddhalaiset maat pyrkivät estämään tärkeiden pyhäkköalueiden ryöstelyn. Esimerkiksi Thaimaasta ei saa viedä ilman lupaa yli 12,7 cm korkeita Buddhaveistoksia. Antiikkikaupan tulee toimittaa asiakkaalle virallinen Thai Fine Arts Departmentin vientilupa.

LUOPAN – Elämän kompassi

kompass2
Esineen koko:  Rasian ulkomitat 105 x 105 x 35 mm, Kompassiosa 76 x 76 x 12 mm.  Materiaalit:  Lakattu puurasia, sisäpinnoissa kirjan sivuja. Irrotettava kompassiosa on puuta, siihen upotettu kompassilevy metalliseosta.  Hankintapaikka ja -aika:  Antiikkikauppa Singaporen Chinatownissa helmikuussa 2008
—————————————————————————————————————-
Luopan (lo’pan, luo pan) on maailmankaikkeudessa virtaavien energioiden suuntaa ja liikettä osoittava kompassi. Kiinassa ja sen kulttuurisessa vaikutuspiirissä feng shui on tunnettu ainakin 2000 vuotta. Se liittyy taolaiseen filosofiaan, joka pyrkii harmonian säilyttämiseen. Luopan on kompassi, jolla taolaiset feng shui mestarit tutkivat mm. suotuisia paikkoja rakennuksille ja vaikkapa hautausmaille. Feng shui määrittää kosmisten voimien vaikutusta yhtä lailla kodin sisustuksessa kuin modernien kaupunkien suunnittelussa. Feng shui (”tuuli, vesi”) liitetään myös horoskooppeihin ja se on tärkeä osa kiinalaisten arkea. Kansainväliset yritykset, hotellit ja ostoskeskukset käyttävät edelleen feng shui -mestareiden palveluksia suunnitellessaan rakentamista. Selkeimmin filosofia näyttäytyy moderneissa suurkaupungeissa kuten Hongkongissa ja Singaporessa, jossa liike-elämä on lähes kokonaan kiinalaisomistuksessa. Lännen feng shui -muoti valloitti 1990-luvulla. kompass0.jpg

Luopan -kompassi rakentuu kolmesta osasta: puinen aluslaatta edustaa maaelementtiä. Metallinen pyöritettävä kiekko on taivaan symboli.  Tässä kompassissa on kuusi kehää sekä lisäksi länsimaisin numeroin merkitty asteita osoittava uloin kehä. Keskellä on kompassi, joka on magnetisoitu osoittamaan etelään (länsimaisessa kompassissa neula hakeutuu kohti pohjoista). Metallikiekon yli kulkee kaksi lankaa, ns. taivaan sydämen risteys. Langat jakavat kiekon kehät horisontaalisiin osiin, joista länsimaiselle tutuimpia lienevät kahdeksan trigrammia. Kolmen eripituisen viivan muodostamia ilmansuuntia tarkoittavia merkkejä löytyy kiinalaisen posliinin koristelusta ja mm. Korean tasavallan lipusta.

Luopan -kompassia käytetään siten, että kompassin neula asetetaan yhdensuuntaiseksi liikkuvassa metallikiekossa olevan linjan kanssa. Puurasiaa pidellään vyötärön korkeudella vaakatasossa kohti esimerkiksi rakennuksen ovea. Kaikki metalli- ja sähkölaitteet poistetaan mittauksen ajaksi lähistöltä ja luonnollisesti myös henkilön keholta. Metallikiekolta voidaan sitten lukea, mitkä elementit ja voimat vaikuttavat rakennuksessa asuviin tai työskenteleviin henkilöihin. Feng shui -mestarit antavat tarkat ohjeet, kuinka vaarallisia voimia voidaan torjua. Feng shuin ammattilaiset laativat myös horoskoopin ja heitä konsultoidaan elämän tärkeissä taitekohdissa, esim. avioliittoa solmittaessa sekä liiketoimia aloitettaessa. Feng shui -opaskirjoja ja horoskooppeja on julkaistu myös suomeksi. Myös netistä löytyy runsaasti aiheeseen liittyvää tietoa.

bty            bty

Tässä esiteltävä luopan -kompassi on yksinkertainen perusmalli. Rasian kannessa on kukkiva pioni ja perhosia. Pioni on Kiinassa arvostettu ”kukkien kuningas”. Se symboloi vaurautta ja kunniaa. Perhoset viittaavat nuoreen rakkauteen. Esine on valmistettu Kiinassa 1900-luvun jälkipuoliskolla feng shuista kiinnostuneita harrastajia varten. Vanhat luopanit ovat melko harvinaisia. Niissä on käytetty arvokkaita materiaaleja, esimerkiksi norsunluuta ja ruusupuuta. Feng shui -mestareiden luopanit ovat lisäksi monimutkaisia. Niissä voi olla jopa 60 kompassikehää, joiden avulla energiavirtojen suuntia tulkitaan.