Japanin historian varhaisvaiheet piiloutuvat legendojen ja myyttien usvaan. 700-luvulla maineikkaat kronikoitsijat kirjasivat muistiin jumaltaruja, lauluja ja hallitsijaluetteloita, joiden todenperäisyydestä voidaan esittää vaihtelevia mielipiteitä. Kuten tunnettua, Japanin keisarillisen suvun luetaan saaneen alkunsa auringonjumalatar Amaterasun pojanpojasta Ninigi no Mikotosta, jonka poika ensimmäinen keisari Jimmu oli. Monipolvisesta sukutarinasta ei käänteitä ja jännitystä puutu. Yksi sen erikoisimmista sivujuonista kertoo 200-luvulla hallinneesta leskikeisarinna Jingū-kōgōsta.

Keisarinna Jingū (trad. 169-269) on monella tapaa erikoinen henkilö Japanin historiassa. On hyvä muistaa, että Japanin valtaistuimelle voi nykyisen lain mukaan nousta vain suvun miespuolinen jäsen, mutta historiallisista dokumenteista löytyy ainakin kahdeksan keisarinnan nimet. Suorat yhteydet auringonjumalattareen vahvistavat ajatusta, että naishallitsijoilla voi hyvinkin olla vakaa paikka esihistoriallisen Japanin kehittymisessä. Keisarinna Jingūlla oli ilmeisesti shamaani-tietäjän taipumuksia. Tämä ammattiryhmähän on vuosituhansien ajan ollut pääasiassa naisten hallinnassa.

Kronikoitsijoiden mukaan Jingū hallitsi vuosien 201–269 välisen ajanjakson. Hän nousi valtaistuimelle väkivaltaisessa kapinassa kuolleen puolisonsa keisari Chūain jälkeen. Keisarin kohtaloon liittyy mielikuvitusta kutkuttavia tapahtumia: Chūai sai vaimonsa näkyjen kautta tiedon, että kamit, Japanin alkuperäisen uskomusjärjestelmän jumaluudet tahtovat hänen varustavan sotajoukot Korean niemimaalla sijaitsevan Sillan kuningaskunnan valloittamiseen. Keisari epäröi. Hän oli kokoamassa joukkojaan kapinan kukistamiseen kotimaan kamaralla, eikä halunnut lähteä meren yli koettelemaan voimiaan tuntemattoman vihollisen kanssa. Kun Chūai kieltäytyi tottelemasta, loukkasi hän kameja, jotka kostivat aiheuttamalla tappion kapinoitsijoita vastaan.

Chūain kuoleman jälkeen Jingū riensi heti valtaan noustuaan varustamaan armeijaa. Hän purjehti sen johdossa sotaretkelle Korean niemimaalle. Erityisen mielenkiintoinen käänne tarinassa tapahtuu, kun keisarinna synnyttää poikalapsen oltuaan raskaana kokonaista kolme vuotta. Pojasta tuli keisari Ōjin (trad. 201-310), yksi Japanin historian tärkeimmistä hahmoista. Hänet muistetaan mm. kungfutselaisen virkamieshallinnon ja kiinalaisen kirjoitusjärjestelmän vakiinnuttamisesta Japaniin. Erikoinen syntymälegenda lienee vaikuttanut osaltaan siihen, että keisarista tuli 500-luvulla sekä shintolaisuuden että buddhalaisuuden kunnioittama sotataidon jumaluus Hachiman. Monet Japanin vanhimmista aatelis- ja samuraisuvuista katsovat polveutuvansa kami Hachimanista.

Keisarinna Jingūn valloitusretki Koreaan alleviivaa kahden kulttuuripiirin läheistä vuorovaikutusta. Japanilaisille Korean kuningaskunnat olivat vuosisatojen ajan merkinneet Kiinan edustaman oppineisuuden, taiteiden ja filosofioiden välietappia matkalla meren yli saarivaltakuntaan. Korealaiset taiteilijat ja käsityöläiset olivat olleet haluttua sotasaalista jo varhaisina vuosisatoina. Keisarinna Jingūn äiti oli korealaisen prinssi Amenohibokon jälkeläinen. Kun Jingūn arvellaan toimittaneen kamien viestejä keisarille, on hän ollut ainakin osa-aikainen shamaani. Keisarinnan legenda onkin jännittävä yhdistelmä shintolaisuuden ikimuistoista animismia ja seikkailijattaren tarua. Keisarinna Jingūn hautapaikkaa ei tunneta, mutta hänen mausoleuminsa on Gosashi kofun -kumpuhauta Narassa.

Keisarinna oli Edo-kauden puupiirtäjiä inspiroinut hahmo. Taiteilijat kuvasivat hänet mielellään onna-bugeishan, naissoturin hahmossa. Jingū esiintyi myös ensimmäisessä yhden jenin setelissä vuonna 1881. Siihen hänen kuvansa piirsi Meiji-keisarin neuvonantajanakin toiminut italialainen kaivertaja-taiteilija Edoardo Chiossone (1833-1898). Chiossonella ei luonnollisesti ollut käytettävissään muinaisen hallitsijan muotokuvaa. Niinpä hän käytti mallinaan erästä valtion painatustoimiston työntekijää. Lopputuloksena oli italialaisen kauneusihanteen mukainen nuoren naisen rintakuva.

Artikkeli (c) Irene Wai Lwin Moe
Kuva: Tsukioka Yoshitoshi, Keisarinna Jingū Koreassa. Puupiirros, 1880