Kuningas Salomon 700 vaimoa ja venetsialaisen Giacomo Casanovan valloitukset kalpenevat, kun näyttämölle nousee rakkauden taistelukenttien suurin sankari, huilua soittava Krishna. Hurmaava sininen jumala esiintyy Intian kirjallisuudessa, kuvataiteessa ja teatterissa romanttisten runojen viettelevänä päähenkilönä. Krishna-legenda alkaa perimätiedon mukaan n. 3000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, kun tyrannimaisen kuninkaan Kamsan sisarelle syntyvän poikalapsen ennustetaan syöksevän hirmuhallitsijan valtaistuimeltaan. Tarinassa on tutunkuuloisia sävyjä niin kaislakorissa purjehtineen Mooseksen kuin Jeesus-vauvankin kohtaloista. Krishnakin pelastuu neuvokkaiden vanhempiensa juonen ansiosta ja kasvaa keppostelevaksi pojankoltiaiseksi Mathuran kaupungissa. Intiassa nämä Krishnan lapsuuteen liittyvät tarinat ovat rakastetuin osa tanssi- ja nukketeatterin ohjelmistoa. Länsimaiselle lukijalle välittyy kiinnostava näkökulma jumallapsen ylivertaisista voimista ja seikkailuista, joissa tämä pelastaa kyläläiset demonien ja mustasukkaisten jumaluuksien hyökkäyksiltä. Kansansadun perinteiden mukaisesti poika on itse tietämätön jumalaisesta alkuperästään ja tulevasta kohtalostaan ihmiskunnan pelastajana. Mieleen nousevat samankaltaiset juonikuviot vaikkapa Herakles-vauvan ja Krishnan välillä: molemmat surmasivat heitä tappamaan lähetetyn käärmeen huomattavan helposti.

Krishna kasvaa hurmaavaksi nuorukaiseksi, jonka kauneutta kuvataan teksteissä herkullisin ilmauksin: hänen ihonsa väriä verrataan lähestyviin monsuunipilviin, huuliaan granaattiomenan kukkiin ja silmiään lootuksen terälehtiin. Solakka vartalo on kuin tehty rakkauden iloihin. Krishna valloittaakin gopien, Mathuran liepeillä lehmiä paimentavien tyttöjen sydämet. Jumalaisen rakastajan lemmitty Radha on heistä kaunein, mutta ei suinkaan ainoa. Radha on mustasukkainen, tottakai, mutta leppyy aina rakastajansa syleilyssä. Todettakoon suomalaiselle lukijalle, että Krishnan eroottinen rakkaus on intialaiselle taiteelle tyypillinen tapa kuvata bhaktia, jumalan ja hänen palvelijansa välistä henkistä yhteyttä ja pyyteetöntä antautumista, pikemmin kuin kannustaa miehiä luvattomiin seikkailuihin tai moniavioisuuteen. Krishnan legenda jatkuu hänen perustamassaan Dwarakan kaupungissa, jossa hän solmii liiton peräti 16108 vaimon kanssa. Krishnan hämmästyttävät eroottiset uroteot ovat mahdollisia, koska jumala pystyy olemaan läsnä monessa makuukamarissa yhtä aikaa.

Krishnan tarina huipentuu hindulaisuuden pyhimpiin kuuluvan teoksen, Bhagavadgitan sivuilla. Intian kansalliseepoksen Mahabharatan  n. 400-100 eaa. kirjoitetussa osassa Krishna on Kurukshetran taisteluun valmistautuvan soturin Arjunan vaununajaja. Krishna ilmestyy sotaan lähtemistä empivälle Arjunalle universumin ylläpitäjän, Vishnun avatarana, olomuotona. Hindulaisuuden keskeiset ajatukset kiteytyvät Krishnan ja Arjunan välisessä keskustelussa. Lemmekkäästä nuorukaisesta on Bhagavadgitassa kasvanut vakavasti elämän velvoituksiin ja karmaan suhtautuva aikuinen mies. Intiassa taideperinne kuvaa Krishnan kuitenkin yhä edelleen kaunottarien ympäröimänä raukeasilmäisenä rakkauden soturina. Lännen sininen jumala valloitti 1968, kun The Beatles matkusti Intiaan. Erityisesti bändin kitaristi George Harrison tunsi jumaluuden maagisen kosketuksen ja sävelsi klassikoksi nousseen kappaleen My Sweet Lord (1970).

Teksti (c) Irene Wai Lwin Moe
Kuva Free Public Domain, Shutterstock kuvapankki