Limonia acidissima on jättimäinen puu. Sen kaarna on rosoista ja kovaa. Kuten tieteellinen nimi vihjaa, voi murskattuja lehtiä nuuhkaiseva erottaa sitrusmaisen tuoksun. Intiassa ja Kaakkois-Aasiassa yleinen puu tuottaa halkaisijaltaan 5-9 cm kokoisia kovakuorisia hedelmiä, jotka sisältävät runsaasti proteiinia ja muita ravintorikkaita aineksia. Puun ja sen hedelmien ulkonäkö on innoittanut sen naapureina asuvat ihmiset nimeämään sen ”puuomenaksi”, ”elefantin omenaksi” ja ”apinanhedelmäksi”. Puun valkeat kukkaset muodostavat pallomaisen ryppään. Lukija tutustuu kuitenkin kukkien ja hedelmien sijasta varmemmin puun kuoreen, jolla on varsin näkyvä rooli nykypäivän Myanmarissa.

Moni Myanmarissa (ent. Burma) matkaillut on kiinnittänyt huomiota paikallisten käyttämään keltaiseen thanaka-puuteriin, jota sekä miehet että naiset sivelevät anteliaasti kasvoilleen. Etenkin ulkosalla työskentelevien poskia ja nenää peittää paksu annos auringolta suojaavaa tahnaa. Hienostuneet kaupunkilaiskaunottaret huolehtivat kevyemmän kuvion säännönmukaisuudesta. Joskus puuteri on taputeltu poskille esimerkiksi lehden muotoon stensiiliä apuna käyttäen.

Thanakalla on Myanmarissa jopa kahden tuhannen vuoden historia. Baganin temppelikaupungissa on säilynyt seinämaalauksia, jossa hovinaisten kasvoilla näkyy puuteripyörre. Thanaka marssi sotilaiden mukana 1700-luvulla myös naapuriin, nykyisen Thaimaan puolelle, mutta ymmärrettävästä syystä valloittajien muoti ei levinnyt siellä suuren yleisön käyttöön, vaikka sen ihoa hellivä voima tunnustettiinkin.

Alussa kuvailtu ”elefantin omenapuu” ei ole ainoa thanaka-puuterin lähde. Eri puolilla Myanmaria käyttöön valitaan paikallisia puulaatuja. Puun täytyy kuitenkin olla vähintään 35-vuotias, jotta sen kuori soveltuu thanakan valmistukseen. Niinpä basaareissa ja katukauppiaiden valikoimissa on erilaisia n. 30 cm pituisia puunkappaleita asiakkaiden mieltymyksien mukaan. Puuteritahna valmistetaan kotona hankaamalla puukappaleen kuorta litteään kivilaattaan. Joukkoon lisätään tilkkanen vettä. Työtä jatketaan, kunnes on saatu aikaan riittävä määrä sileää, miellyttävästi hieman santelipuulta tuoksuvaa tahnaa, joka sitten sivellään erityisellä harjalla kasvoille. Nykyisin thanaka-puuteria on kaupungeissa tarjolla myös jauheena ja ”kakkupuuterina” eli tahnasta puristettuina tankoina. Päivittäinen puuteriannos valmistetaan kuitenkin käsin.

Thanakan arvellaan olevan myanmarilaisten naisten erittäin kauniin ihon salaisuus. Sitä on tutkittu 2010-luvulla myös tieteellisesti. Thanaka suojaa uv-säteilyltä, mutta se myös supistaa huokosia ja viilentää mukavasti ihoa. Edullinen luonnonpuuteri on pitänyt pintansa Myanmarissa kansainvälisten kosmetiikkayritysten kiivaasta markkinoinnista huolimatta. Thanaka onkin viehättävä lisä omintakeisesta pukeutumiskulttuurista edelleen kiinni pitävässä maassa.

© Irene Wai Lwin Moe
Kuva, Tuula Moilanen

Huikaisevan kaunis nainen kiitää taivaiden halki tiikerin selässä. Kahdeksaa käsivarttaan kohottaen hän sinkoaa tappavia aseita kohti mustaa puhvelihirviötä. Durga, Himalajan vuorilla syntynyt sodan jumalatar on ainoa, joka voi surmata kuolemattomuutta tavoittelevan demonin. Suurten hindutemppelien mestarillisissa reliefeissä dramaattinen taistelu herää eloon. Durga, kuolemaa hallinnoivan Kalin avatar suojelee puoleensa kääntyviä uskovaisia. Intian itsenäistymisen aikaan Durga vakiintui edustamaan oikeutettua taistelua siirtomaaisäntiä vastaan. Tiikeri, voiman ja voittoisan kamppailun symboli on hänen ratsunsa. Durgan askeettinen puoliso, Shiva kuvataan usein istumassa tiikerin taljalla. Tuo hindulaisuuden pantheonin tärkeimpiin kuuluva jumala luo maailman aina uudelleen ja uudelleen tuhon jälkeen.

Tiikerillä on tärkeä rooli myös kiinalaisessa mytologiassa. Taolaisuuden mukaan universumin ilmansuuntia hallinnoi neljä eläintä. Pohjoista suojaa musta kilpikonna, itää sininen lohikäärme, etelää punainen feeniks ja länttä valkoinen tiikeri. Luonnossa väritykseltään valkoinen tiikeri on harvinainen, mutta ei tavaton. Sen näkemisen arvellaan tuottavan onnea. Niinpä Singaporen eläintarhan tiikeriaitaukselle, jossa moinen olento elää, on aina pitkä jono. Kansanomaisen uskomuksen mukaan myös tiikerin kuvalla oli voimaa suojella kotia kolmelta onnettomuudelta: tulipalolta, varkailta ja pahojen henkien hyökkäyksiltä. Vielä nykyisinkin pikkulasten vaatetuksessa, päähineissä ja kenkien koristeissa suositaan viittauksia tiikeriin.

Intiassa, Kaakkois-Aasiassa, Kiinassa ja Koreassa tiikereitä elää vielä luonnossa, mutta Japaniin tuo uljas eläin päätyi vain taljana tai kuvana. Buddhalaiset oppineet olivat tuoneet Kiinasta taideteoksia, joita japanilaiset taiteilijat innokkaasti jäljensivät. Tiikerin asentoja ja eleitä pyrittiin etsimään elävästä mallista, tutkimalla kotoisan kissan liikkeitä. Zen-buddhalaisessa taiteessa munkin rinnalle kuvattu tiikeri viittaa pikemminkin munkin luonteeseen, kuin todelliseen eläimeen. Buddhalaisen zen-koulukunnan harjoitteet ovat ankaran askeettisia ja vaativat Valaistumista etsivältä voimaa ja ponnistelua. Hurjapäisen Durgan, intialaisen sodan jumalattaren ratsu on buddhalaisessa luostarissa saanut tehtäväkseen symboloida henkistä kamppailua.

Tiikerin vuonna syntyneet ovat oman tiensä kulkijoita. He käyvät pelottomasti käsiksi haasteisiin. He ovat aina valmiita auttamaan ja puolustamaan läheisiään. Tiikerien syntymävuosia ovat 1926, 1938, 1950, 1962, 1974, 1986, 1998, 2010 ja 2022. Koska kyseessä on kuukalenteri, tammi-helmikuun vaihteessa syntyneet voivat tarkastaa eläinmerkin vaihtumisen päivät netistä, esim. https://fi.wikipedia.org/wiki/Kiinalainen_horoskooppi

Teksti © Irene Wai Lwin Moe
Piirros © Daniel Wai Lwin Moe