Japanin kenties tunnetuin festivaali Gion matsuri valloittaa Kioton kadut heinäkuussa. Juhla keskittyy vuonna 656 rakennetulle Yasaka-jinjalle, joka on omistettu myrskynjumala Susanoo-no-mikotolle ja hänen puolisolleen Kushinada-himelle. Matsuria alettiin viettää vuonna 869, kun keisarillista pääkaupunkia haluttiin suojella kulkutaudeilta ja luonnonmullistuksilta. Nuori keisari Seiwa määräsi Yasakan papiston rukoilemaan myrskynjumalaa. Pyyntöjen vahvistukseksi lähellä sijaitsevan buddhalaisen Shinsen-en temppelin puutarhaan pystytettiin 66 koristeltua hilpari-keihästä. Luku 66 vastasi aikansa Japanin provinssien määrää. Edo-kaudella Gion matsurista muodostui hyvinvoivalle kauppiasluokalle tilaisuus esitellä vaurauttaan. Gionin kaupunginosan huvittelupaikat, teatterit ja kauppahuoneet tarjosivat festivaaliin osallistujille runsaasti ohjelmaa.

Gion matsuria on vietetty sota- ja pandemiavuosia lukuun ottamatta säännöllisesti yli tuhannen vuoden ajan. Koko heinäkuun kestävä matsuri jaetaan tavallisesti kahteen osaan, alkupuolen saki matsuriin, jolloin kaupunki ja sen asukkaat siunataan, sekä 18.7. alkavaan loppuosaan ato matsuriin. Saki matsurin päivinä noudatetaan vanhaa tapaa sulkea kadut liikenteeltä ennen kulkueita. Monet Kioton perinteiset talot avaavat liukuovensa tarjoten näkymän menneen aikakauden asumistyyliin ja perheen taideaarteisiin.

Kaupunkifestivaaliin sisältyy useita pyhäkköseremonioita, mutta sen nykyisin tunnetuin ja näyttävin osa on heinäkuun 17. päivän suuri Yamaboko junkō -kulkue. Kaupungin halki suuntaavassa saattueessa miesryhmät kiskovat raskaita ja koristeellisia lavettivaunuja, yamabokoja. 33 vetolavettia jaetaan kahteen ryhmään, suurempiin ”hilparivaunuihin” (hoko) ja pienikokoisempiin ”vuorivaunuihin” (yama). Kuuluisia historiallisia henkilöitä esittävät luonnollista kokoa olevat nuket matkaavat vaunujen kyydissä. Jokaisella vaunuista on oma teemansa. Mukana on myös muusikoita soittimineen. Hoko-vaunujen paino on noin 12 tonnia. 27 metriä korkeiden vaunujen pyörät ovat halkaisijaltaan 1,9 m. Niiden liikutteluun tarvitaan 30-40 väkivahvaa vetäjää. Yama-vaunujen paino vaihtelee 1200-1600 kg välillä. Ne ovat n. kuusi metriä korkeita. Niistä jokaista vetää, työntää tai kantaa 14-24 henkilön joukkue. Huikaisevaa kulkuetta johtava vaunu on nimeltään Naginata hoko. Naginata hokon kyydissä matkustaa myös chigo, ”jumalten lapsi”. Pojan tehtävänä on leikata poikki ihmisten ja kamien maailmoja erottava pyhä shimenawa-köysi. Köyden rituaalinen katkaisu suoritetaan aidolla miekalla ja se on merkki kulkueen alkamisesta.

Juhlakuukauden loppupuolen Ato matsurin tarkoituksena on saatella jumalat takaisin pyhäkölle. Päätöskulkueessa on mukana enää kymmenen vetolavettia. Ato matsuri on pienimuotoisempi, eikä siihen liity katujen markkinahumua. Yasaka-jinjan kamit kannetaan kevyemmissä pyhäköissään (mikoshi) Kioton keskustaan rakennettuun tilapäiseen pyhäkköön. Kaupunkilaiset voivat vierailla siellä tervehtimässä jumaluuksia viikon ajan. Paluumatkalla kulkue pysähtyy keisarillisen palatsin puutarhaan, jossa kameille tarjotaan ruokauhreja ja he nauttivat kunniakseen järjestetyistä musiikki- ja tanssiesityksistä.

Vaunut ovat historiallisia aarteita ja niiden kunnosta pidetään erityisen hyvää huolta. Koristeelliset kankaat kudotaan Kioton perinteisessä kankureiden kaupunginosassa Nishinjinissa tai ne on saatu lahjoituksena ulkomailla asuvilta japanilaisilta. Yamaboko junkō-kulkue on luetteloitu Japanin valtion suojelemaan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.

Teksti © Irene Wai Lwin Moe
Kuva, Maruyama Ōkyo, Gion matsuri Kiotossa 1764, käsinväritetty sumizuri-puupiirros. Art Research Center Collection, Ritsumeikan University / arcUP2830.