Nelikätinen norsupäinen hahmo kohottaa käsiään katselijaa kohden. Hindulainen oppineisuuden ja onnen jumaluus on valloittanut kotimaansa Intian lisäksi Aasian buddhalaiset ja kungfutselaiset maat. Hyväntahtoinen pulska hahmo tanssii niin Kambodzan mahtavan Angkor Watin käytävillä kuin tiibetiläisten thangka-maalauksissa ja japanilaisen temppelin puutarhassakin. Ganeshin voittokulku ulottuu nykyisin myös Eurooppaan. Hänelle omistettuja temppeleitä löytyy niin Berliinistä, Pariisista kuin Helsingistäkin.

Legendan mukaan Ganeshin äiti, Shivan puoliso Parvati oli pitkästynyt ja kaipasi seuraa. Hän loi juttukaverikseen aikuisen pojan oman ihonsa hiukkasista. Kun Shiva sitten tapasi vaimonsa vieraan nuorukaisen seurassa, leikkasi hän mustasukkaisen raivon vallassa tältä pään poikki. Uusi pää hankittiin kiireesti ensimmäiseltä vastaantulevalta olennolta, joka sattui olemaan norsu.

Ganeshin syntymää juhlitaan kymmenpäiväisessä Ganesh Chaturthi -festivaalissa hindulaisen kalenterin Bhaadrapadan kuussa. Meikäläisittäin tämä tarkoittaa elokuun ja syyskuun tietämille sijoittuvaa ajanjaksoa. Tänä vuonna juhla alkaa 18.9. Ganesh Chaturthin lähestyessä perinteisten veistospajojen kiireet lisääntyvät. Jokaiseen hindukotiin hankitaan savesta muotoiltu Ganeshin patsas. Kauppiaat ja yrittäjät asettelevat patsaita kaduille pystytettyjen katosten alle. Festivaalin aikana jumaluudelle lauletaan pyhiä hymnejä ja rukoillaan. Myös paastoaminen kuuluu hartauden harjoittamiseen. Temppeleissä on runsaasti väkeä ja jumaluuden alttari pursuu lahjoitettuja ruokia, kukkia ja suitsukkeita. Hindujumaluuden ateriat ovat luonnollisesti kasvisruokia. Makeisiin mieltyneelle jumalalle tarjotaan erilaisia tahmeita herkkuja. Festivaalin kymmenentenä päivänä savipatsaat kannetaan kulkueessa joen tai meren rantaan ja lasketaan veteen. Kun savi sulaa, jumala palaa oikeaan olomuotoonsa inhimillisten aistien tavoittamattomiin. Vaikka hindulaisuuteen kuuluu useita värikkäitä ja äänekkäitä julkisia festivaaleja kulkueineen, jumaluuksia palvellaan päivittäin myös kotialttarin ääressä. Tavallisesti yhteydenpidosta jumalten kanssa huolehtii perheen äiti.

Historioitsijat arvioivat, että Ganesh Chaturthin yhteisöllinen vietto alkoi Punessa, Maharashtran osavaltiossa 1600-luvulla. Tuolloin mielenkiintoinen ja harvinainen nainen, Rajmata Jijabai Bhonsle (1598-1674) hallitsi Punea pienen poikansa Shivajin sijaishallitsijana useiden vuosikymmenten ajan. Historia muistaa Jijabain edistyksellisenä vallanpitäjänä, joka pyrki edistämään alueen taloutta. Jijabain rakennuttama Kasba Ganapatin temppeli on omistettu Punen suojelijalle Ganeshille. Jumaluus olikin palvelijalleen varsin suosiollinen: Jijabain pojan Shivajin vuonna 1645 perustama Marathin valtakunta käsitti laajan alueen Keski- ja Pohjois-Intiassa vuoteen 1818 saakka.

Britit, siirtomaa-ajan häikäilemättömät isännät kielsivät kaikki hindulaisuuden suuret festivaalit. Heitä arveluttivat kansanjoukkojen kokoontumiset etenkin, kun itsenäisyyttä ajavat vapaustaistelijat alkoivat kiertää sääntöjä elvyttämällä uskonnollisia juhlia kansallishenkeä nostattaakseen. Itsenäisen Intian puolesta toimiva Bal Gangadhar Tilak (1856-1920) otti tavoitteekseen yhdistää kastijärjestelmän viipaloima eriarvoinen yhteiskunta. Hyväntahtoinen norsupäinen hahmo sopi kansaa yhdistäväksi jumalhahmoksi todella mainiosti. Ganeshiahan rakastivat ja kunnioittivat kaikki korkea-arvoisista bramiineista kauppiaisiin ja kadunlakaisijoihin.

Hindulaisten juhlien iloisuus, hyvä ruoka ja mukaansatempaava musiikki houkuttelevat sivullisenkin seuraamaan festivaalin kulkua. Lähetystyö ja käännyttäminen eivät kuulu hindulaisuuteen, joten ilonpitoon on helppo yhtyä omasta uskonnosta tai maailmankatsomuksesta riippumatta. Ajankohtaiset ympäristöasiat puhuttavat kansalaisia myös Intiassa. Kipsiä ja väriaineita sisältävien Ganesh-patsaiden upottaminen mereen on nykyisin kiellettyä. Viranomaiset kannustavat hankkimaan perinteisiä, puhtaasta saven ja lehmänlannan sekoituksesta valmistettuja patsaita ja upottamaan ne suuriin pihasäiliöihin. Vesi siivilöidään niistä juhlamenojen jälkeen ja hyödynnetään kasvimaiden kastelussa. Ehkäpä menestyksen ja onnen jumaluus siunaus leviää sitäkin kautta.

Teksti (c) Irene Wai Lwin Moe
Kuva, Ganesh Basohli, miniatyyrimaalaus n. 1730. Wikimedia Commons Public Domain