Emme tule usein ajatelleeksi, kuinka monikulttuurinen juhla joulu on. Vuoden pimeimpään aikaan vietettävän perhejuhlan kulttuuriset juuret kaivautuvat paljon kristinuskoa syvempiin historian kerroksiin. Roomalaisten Saturnalia-juhlasta muokattiin Jeesuksen syntymäpäivä 200-luvulla. Kristinuskon levittäytyessä pohjoiseen jouluperinteeseen otettiin mukaan germaanisia piirteitä, kuten saksalaisten kuusipuu ja juutalaisten vieroksuma possunliha. Punaiseen pukeutunut Coca Cola-pukki korvasi meikäläisten harmaanuttuisen puuhkalakin 1950-luvulla.

Joulukuussa Aasian suurkaupunkien kadut ja ostoskeskukset koristautuvat näyttävin valoin. Uskonnollista viestiä niissä ei juuri näy, vaan kisaa käydään suurimman ja kauneimmat valoteoksen tittelistä. Kansainväliset jouluhitit tahdittavat ostosten tekemistä. Joulupukki näyttäytyy poroineen ja lahjasäkkeineen monissa näyteikkunoissa. Virvoitusjuomajätin globaalista mahdista kertoo vallitseva punainen väri. Hindulaisissa ja buddhalaisissa maissa joulua ei varsinaisesti vietetä, vaan päiväys 25.12. solahtaa kalenterissa sopuisasti muiden juhlapäivien joukkoon. Tiukan linjan islamilaisissa maissa ja Pohjois-Koreassa joulua ei huomioida lainkaan.

Kiinassa ja Japanissa jouluun ei yhdistetä uskonnollista viestiä. Tuontitavarana se mielletään romanttiseksi juhlaksi, jolloin rakastavaiset vaihtavat pieniä lahjoja ja viettävät aikaa yhdessä. Japanissa jouluaterian ykköspaikkaa pitää hallussaan hieman yllättäen yhdysvaltalainen pikaruokapaikka Kentucky Fried Chicken (KFC). Mainoslogossa ravintolan hymyilevä perustaja, valkopartainen Harland David Sanders saattaa japanilaisittain tarkasteltuna näyttäytyä joulupukin kaltaisena hahmona. Jälkiruoaksi nautittava mansikkakakku vie ainakin suomalaisen ajatukset juhannukseen pikemmin kuin piparkakuilta ja glögiltä tuoksuvaan jouluun. Myös Kiinan suurissa kaupungeissa joulu näkyy enemmän julkisessa katukuvassa. Muovisia joulukuusia hankitaan koteihin, mutta niitä ei juurikaan koristella. Shengdan Laoren, ”vanha joulu-ukko” istuu tavarataloihin lavastetuissa luolissa kirittämässä ostoshuumaa. Varsinaisia jouluun yhdistyviä ruokia ei Kiinassa ole, mutta juhlakaudella lahjoitetaan ystäville paperiin kauniisti pakattuja omenia. Sana omena on mandariiniksi píngguǒ. Se kuulostaa kiinalaisten korvaan samalta kuin rauha. Omenalahjalla toivotetaan siten rauhallista aikaa. Hyvä ruoka ja perhe ovatkin aina kiinalaisille juhlan tärkeimmät elementit.

Kristityt ovat Aasiassa vähemmistönä Filippiinien saaria lukuun ottamatta. Valon voittoa pimeydestä juhlitaan syyskuukausina useiden riehakkaiden festivaalien voimin. Intiassa on Diwali, Kiinassa Kuukakkujen juhla, Thaimaassa Loi Kratong ja Myanmarissa Thadingyut, mutta joulu sellaisena kuin me sen nykyisin tunnemme, on melko uusi tulokas. Väkirikkaissa moniuskontoisissa maissa, kuten Intiassa, Etelä-Koreassa ja Indonesiassa sekä kansainvälisessä Singaporessa kristittyjen joukko juhlistaa Jeesuksen syntymäpäivää hyvin samanlaisin menoin kuin Euroopassa tai Yhdysvalloissa. Kirkot täyttyvät pyhien aikaan parhaisiinsa pukeutuneista evankeliumin kuulijoista.

TIESITKÖ? Joulukorttien kuvastossa talvi on suosittu vuodenaika. Lumi ja raikas talvinen tuuli kiehtovat Aasian maista saapuvia matkailijoita. Vaikka Jeesuksen kotikonnuilla Palestiinassa joskus sataakin lunta, on talven yhdistäminen jouluun eurooppalaista keksintöä. Monet meille tutut jouluperinteet ovat syntyneet Saksassa ja Brittein saarilla, jossa koettiin 1800-luvun puolivälissä monta poikkeuksellisen kylmää talvea. Tältä ajalta on peräisin myös klassikko, Charles Dickensin Joulukertomus (1843). Tarinassa saituri Ebenezer Scrooge kohtaa joulun hengen tunnetuin seuraamuksin.

Teksti (c) Irene Wai Lwin Moe
Kuva, Identifioimaton seinämaalaus Thaimaasta, Wikimedia Commons Public Domain

TOIVOTAMME RAUHALLISTA JUHLAN AIKAA.
Seuraa blogiamme myös ensi vuonna.
Sukellamme Lohikäärmeen vuoden kunniaksi eläintarinoiden pariin.
Terveisin Irene ja Tuula