Mikäpä sen ihanampaa, kuin asettua lempeään varjoon selailemaan novellikokoelmaa. Kertomusten välillä voi vaikka torkahtaa ja kääntää sitten uuden sivun nautittavaksi. Seuraavassa esittelyssä on poikkeuksellisen hieno kattaus, jonka tarjoamat tunnelmat jättävät jälkensä.

Ryūnosuke Akutagawa, HAMMASRATTAAT

Moni elokuvanystävä muistaa mestariohjaaja Akira Kurosawan klassikon Rashōmon – Paholaisen portti vuodelta 1950. Häkellyttävä tarina rikoksesta perustuu Japanin tunnetuimman novellikirjailijan Ryūnosuke Akutagawan novelliin Metsikössä (Yabu no Naka, 1922) ja kirjailijan samasta aiheesta aiemmin julkaisemaan teokseen Rashōmon (1915). Markus Mäkisen suomentama Hammasrattaat sisältää kymmenen lyhyttä kertomusta, jotka saavat lukijan mietteliääksi. Japanilaisittain painottuva hienoinen alakulo kuuluu asiaan. Harvoinpa elämäkään jatkuvia juhlatunnelmia tarjoaa. Ajatushaaste kannattaa ottaa vastaan. Laadultaan Akutagawan novelleista joka ikinen on timanttia.

Novellien genret vaihtelevat Rashōmonin kauhukertomuksesta hyväntahtoista huumoria sisältävään tarinaan Nenä. Buddhalainen maailmankuva näyttäytyy legendaa ja moraliteettia yhdistävissä novelleissa Seittilanka ja Helvettisermi. Taikuus vie lukijan intialaisen mystikon puheille. Mandariinit kuvaa Japanin köyhän maaseudun ihmisiä pienessä kohtauksessa, joka nostaa kyyneleet lukijan silmiin. Erikoisen tarinan kiinalaisesta ilotytöstä kertoo novelli Nanjingin Kristus. Romantiikkaa on ilmassa novellissa At-tät-tät-tät-tää, jossa kauppapuodissa asioiva nuorukainen kohtaa ujon kauppiaanrouvan. Entäpä sitten hillitön Kappa, jossa japanilaisten kansansatujen outo olento näyttäytyy surrealistisessa maailmassa. Pitkä novelli Hammasrattaat paljastaa kirjailijan laajan eurooppalaisen kirjallisuuden tuntemuksen. Kokoelma on löytöretki kauniiden sanojen universumiin, jossa toteutuu japanilaisen estetiikan ydin mono no aware täydelleen. Käsite tarkoittaa herkkyyttä haihtuvan todellisuuden, ohimenevien hetkien kauneuden äärellä.

Ryūnosuke Akutagawa syntyi 1892 Tokiossa liikemies Toshizō Niiharan ja hänen vaimonsa Fukun perheeseen. Kun kalenterissa sattui olemaan hyväenteinen lohikäärmeen vuosi, sai poika nimensä Ryūnosuke lohikäärmejumalan mukaan. Äiti Fuku sairastui pian lapsen syntymän jälkeen mielisairauteen. Ryūnosuke annettiin adoptoitavaksi sukulaisperheeseen, jonka jälkeen hänen sukunimensäkin vaihtui virallisesti Akutagawaksi.

Ryūnosuke Akutagawa oli fyysisesti heiveröinen ja sairasteleva lapsi. Toipilasaikoinaan hän viihtyi kirjojen parissa. Hän luki mielellään niin kotimaista kuin kiinalaista ja eurooppalaistakin kirjallisuutta. 1900-luvulle tultaessa Japani oli läpikäynyt järisyttävän muutoksen shōgunien hallitsemasta feodaalijärjestelmästä modernia maailmaa syleileväksi teollisuusvaltioksi. Tarjolla oli mahdollisuuksien värikäs kirjo. Akutagawa opiskeli Tokion yliopistossa englantilaista kirjallisuutta ja julkaisi ensimmäiset novellinsa yliopiston kirjallisuuslehdessä. Hän sai vetoapua kirjailijan uralleen kirjailijamestari Sōseki Natsumelta (1867–1916), joka keräsi ympärilleen ryhmän nuoria lahjakkuuksia. Äidin mielisairaus varjosti Akutagawaa koko hänen elämänsä ajan. Hän pelkäsi sairastuvansa siihen itsekin.

Kirjailijan tuotteliain kausi asettuu vapaiden tuulten ja kulttuurin valovoimaiseen aikaan Taishō-kaudelle 1912–1925. Hän ehti lyhyen elämänsä aikana kirjoittaa 150 novellia, lukuisia esseitä ja kirja-arvioita. Ryūnosuke Akutagawa päätti elämänsä 35-vuotiaana unilääkkeiden yliannostukseen. Kustantaja-kirjailija Kan Kikuchi perusti Japanin tunnetuimman kirjallisuuspalkinnon Ryūnosuke Akutagawa -palkinnon kuolleen ystävänsä muistoksi vuonna 1935. Se myönnetään vuosittain uraansa aloittelevalle kirjailijalle.

Ryūnosuke Akutagawa, Hammasrattaat ja muita novelleja (2018)
suom. Markus Mäkinen. Aporia, 218 s.