Matkalla Japanin sydämeen

Kōbō-daishin jalanjäljissä -kirja syntyi hyvien ystävieni Api Rajalan ja Pasi Hellstenin ideasta. Api ja Pasi ovat tehneet viisi vaellusreissua Shikokun luonnonkauniissa maisemassa. Buddhalaisen taiteen ja kulttuurin tutkijana ajatus matkasta ennalta tuntemattomaan kiehtoi heti. Kōbō-daishi on Japanissa supersankari, jonka huikea elämä on kertomisen arvoinen. Tuhatvuotisten temppeleiden tarina-aarteet kummittelevine keisareineen tarjosivat ainutlaatuista aineistoa kirjalle. Kun sain lisäksi käyttööni kokeneiden kulkijoiden matkapäiväkirjat, alkoi kirjan sisältö hahmottua. Kirjoitusprosessin viimeisteli oma hikinen kapuamiseni loputtomia portaikkoja pitkin osalle temppeleistä. Tavoitteenani oli koota kirja, jonka parissa lukija viihtyy niin nojatuolimatkallaan, kuin suunnitellessaan elämänsä mahtavinta reissua Shikokulle.

Kuka sitten oli kunnianarvoisa Kōbō-daishi? Luostarinimeltään elämänsä aikana nimellä Kūkai tunnetuksi tullut poikalapsi syntyi vuonna 774 aristokraattiseen virkamiessukuun Byobugaurassa, Shikokun saaren pohjoisessa Sanukin prefektuurissa. Japanilaisissa lähteissä Kūkain etunimeksi mainitaan usein Tōtomono, ”Kallisarvoinen”. Tarina kertoo, että Kūkain vanhemmat olivat nähneet unessa esikoisensa intialaisen prinssin hoviasuun pukeutuneena. Kertomuksessa on kaikuja historiallisen Gautama Buddhan, prinssi Siddhartan elämän alkutaivalta värittävistä myyteistä. Kūkai kiinnostui buddhalaisuudesta jo teini-ikäisenä. 15-vuotiaana hän syventyi klassisten kungfutselaisten tekstien opintoihin. Yliopiston lukujärjestykseen sisältyi kiinalaisten arvostamia tieteitä ja taiteita, mm. astronomiaa, historiaa, runoutta ja kalligrafiaa, jotka usein sivusivat taolaisuutta. Joitakin vuosia myöhemmin Kūkai palasi levottomasti sykkivästä pääkaupungista kotisaarelleen Shikokulle. Siellä hän hakeutui harvaan asutulle maaseudulle ja tiettömille vuorille, joissa keskittyminen meditaation ja mantraan olisi helpompaa. Maaseudun ilmaa raikastivat Kūkain rakastamat kusunoki –kamferipuut.

Mietiskely yksinäisillä vuorilla sai tiedonjanoisen nuorukaisen kaipaamaan lisäoppia maailmalta. T’ang-dynastian hallitsema Kiina oli aikansa oppineisuuden, tieteen ja taiteiden keskus. Keisarikuntien välillä vallitsevat ystävälliset suhteet tekivät tutkija- ja opiskelijavaihdon mahdolliseksi. Niinpä myös Kūkai nousi laivaan suuntanaan T’ang dynastian loistava pääkaupunki Chang’an, nykyinen Xi’an. Tiivis opiskelu kuuluisassa Ximing-sin buddhalaisluostarissa loi vankan pohjan Kūkain elämäntyölle. Palattuaan takaisin Japaniin Kūkai työskenteli keisarihovin palveluksessa. Hän hallinnoi useita buddhalaisia virkoja, opetti munkkikuntaa ja suoritti seremonioita. Munkin moniin maallisiin velvollisuuksiin kuului myös erilaisten rakennustöiden valvominen. Lisäksi hänen nimiinsä on merkitty runsaasti veistotaidetta ja kalligrafiateoksia. Hänen kestävin ja arvokkain saavutuksensa oli kuitenkin kokonaan uuden buddhalaisen opin luominen. Shingon-shū, ”Totuuden sanat” on esoteerinen koulukunta, jonka perusideana on mantra. Sanskritin sana mantra – ”ajatus” tai ”ajattelun kieli” on tuttu länsimaisellekin lukijalle. Mantra voi olla joko tavu tai äänne, esimerkiksi hindulaisuuden äärettömyyttä tai kaikkeutta tarkoittava om, ikuisuutta tarkoittava Dainichi Nyorain symboli äänne A, tai pidempi melodinen säe dharani. Tavun tai säkeen ei välttämättä tarvitse merkitä mitään, vain sen ääni on tärkeä. Kūkai kirjoittaa:

Istuessani yksin erakkomajassani, hiljaisen metsän keskellä
Näen päivän sarastavan
ja kuulen lintujen laulussa Buddhan äänen
Lintu laulaa kuten ihminen pohtii
Ääni, mieli, pilvet, vesi – kaikki kirkastuu.

Kūkain elämäntyö täydentyi hänen perustamallaan Kōya-vuoren temppeli- ja luostarikylässä, jonne hänet on myös haudattu. Japanilaiset uskovat, että kuolemansa jälkeen nimen Kōbō-daishi saanut munkki istuu edelleen mausoleumissaan syvään meditaatioon vaipuneena.

Kōbō-daishin jalanjäljissä johdattaa lukijan maagiselle matkalle Shikokulle. Saaren ympäri kiertävä pyhiinvaellusreitti Shikoku henro on harvojen suomalaisten tuntema aarre. Vaeltajat ovat kulkeneet Kōbō-daishin viitoittamia polkuja vuosisatojen ajan. Nykypäivän urbaanille ja kiireiselle japanilaiselle 88 temppelin kautta kulkeva reitti on nostalginen matka kadonneeseen aikaan. Suomalainen vaeltaja voi löytää Shikokulla tien Japanin hiljaiseen ytimeen, jossa legendat heräävät eloon. Lukija tutustuu ensi kertaa suomeksi ihmeitätekevään Kōbō-daishiin ja lumoavien temppeleiden historiaan. Tervetuloa mukaan matkalle.

—————————-
Irene Wai Lwin Moe
Kōbō-daishin jalanjäljissä. Vaeltajan päiväkirja Shikokulta
BASAM BOOKS, ilmestyy lokakuussa – Tilaa vaikka heti!
https://basambooks.fi/tuote/irene_wai/kobo_daishin_jalanjaljissa_vaeltajan_paivakirja_shikokulta/9789523791411



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s