Intialainen elokuva nostaa monelle mieleen väriä, tanssia ja mukaansatempaavaa musiikkia tulvivan Bollywoodin. Mumbain unelmatehtailla syntyykin joka vuosi lähes 400 hindinkielistä filmiä. Se on kuitenkin vain osa Intiassa vuosittain tuotetuista n. 2500 elokuvasta. Valtavan maan lännessä vähemmän tunnettuja filmikaupunkeja ovat mm. bengalinkielisen Kolkatan Tollywood, tamilinkielisen Chennain Kollywood ja hauskasti oivalletulla nimellä kulkeva kannadankielinen Sandalwood Karnatakan suitsukkeistaan tunnetusta osavaltiosta. Vaikka elokuvatarjonta painottuukin suurta yleisöä miellyttävään, romantiikkaa, toimintaa ja komediaa yhdistelevään visuaaliseen ilotulitukseen, löytyy ensi-iltojen joukosta yhä useammin myös vakavampia aiheita.

Intialaisen elokuvan tähdet ovat usein elämää suurempia hahmoja. Heidän ihmissuhteensa ja julkiset esiintymisensä täyttävät mediat päivittäin. Erityisesti hindinkielisen elokuvan supertähdet tunnetaan kaikkialla maassa kotoisasti etu- tai lempinimeltä. Big B., Amitabh Bachchan (s. 1942) ja King Khan tai SRK, Shah Rukh Khan (s. 1965) ovat eläviä legendoja myös Intian rajojen ulkopuolella. Tähtien joukkoon kuuluu myös Aamir Khan, jonka asema nousevan keskiluokkaisen ja koulutetun intialaisen yleisön omatuntona on merkittävä.

Mohammed Aamir Hussain Khan syntyi Bombayssa 14. maaliskuuta 1965. Omena ei pudonnut puusta kovin kauas, sillä hänen vanhempansa Tahir Hussain ja Zeenat Hussain työskentelivät elokuvatuottajina. Nuori Aamir esiintyi valkokankaalla ensi kertaa 8-vuotiaana setänsä Nasir Hussainin vuonna 1973 ohjaamassa elokuvassa Yaadon ki Bhaarat. Varsinainen läpimurto suuren yleisön suosikiksi tapahtui vuonna 1989 toimintaelokuvassa Raakh. Khan on esiintynyt tähän mennessä n. 50 täyspitkässä elokuvassa. Romanttisten masala-filmien jälkeen Khan siirtyi 1990-luvulla vakavampien teemojen pariin, vaikka elokuvien sisältöä edelleen väritettiin tarttuvalla musiikilla. Aamir Khanin suurimpia menestyksiä ovat olleet Suomenkin tv:ssä nähdyt Lagaan – olipa kerran Intiassa (2001), joka oli Oscar-ehdokkaana parhaan ei-englanninkielisen elokuvan sarjassa, ja Intian itsenäistymistaistelun alkuvaiheista ja eräästä sen suurimmista sankareista kertova Mangal Pandey: The Rising (2005). Khanin kiinnostus yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen pyrkii esiin myös komedian suuntaan taipuvissa elokuvissa. Oppimisvaikeuksista ja erityislasten kohtaamista ennakkoluuloista kertova Taare Zameen Par (2007) oli Aamir Khanin ensimmäinen oma ohjaustyö. Itä-Aasian suurissa elokuvamaissa Kiinassa ja Japanissa potin räjäytti viimeistään vuoden 2009 menestys 3 Idiots. Se on kolmen nuorukaisen kasvutarina, jonka alavireisenä juonteena kulkevat perheen odotukset ja perinteiden painolasti. Itsemurhaan ajautuvan nuoren opiskelijan kohtalolla on kipeä kosketuspinta yhteiskunnan asettamiin vaatimuksiin. Sama aihelma on läsnä myös 2010 valmistuneessa, Khanin tähdittämässä ja hänen silloisen vaimonsa Kiran Raon ohjaamassa draamassa Dhobi Ghat (Mumbai Diaries, 2010). Sekä Khan että Rao ovat aktiivisia vaikuttajia, jotka pyrkivät oman turvallisuutensakin uhalla toimimaan sovittelevasti muslimien ja hindujen välisessä tulenarassa konfliktissa. Khanin arvostettu asema elokuvataivaalla on mahdollistanut hänen avoimen aktivisminsa, jossa ihmisoikeuksien ajaminen on etusijalla.

Vuonna 2011 Aamir Khan aloitti Intian televisiossa uudenlaisen talk shown vetäjänä. Keskusteluohjelman nimi oli Satyamev Jayate (”Totuus voittaa”). Ajankohtaisiin sosiaalisiin aiheisiin pureutuva keskusteluohjelma sai positiivisen vastaanoton aktivistien, intellektuellien ja esimerkiksi lääkäreiden taholta. Teemoina olivat intialaisen yhteiskunnan synkimmät varjot, naisiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta, uutisissa toistuvat joukkoraiskaukset, kunniamurhat, tyttövauvojen abortointi, alkoholismi ja Intian ikiaikaiseen kastilaitokseen limittyvät tasa-arvokysymykset. Monet yllättyivät, kun Aamir Khan kutsui ohjelmaansa Bollywoodin sädehtivien kaunottarien sijaan köyhän naisen, jonka kasvot aviomies oli tuhonnut kaatamalla tämän päälle happoa. Ohjelmaa esitettiin ulkoilmateatterina myös pienissä maalaiskylissä, joissa ei ole televisiota. Aamir Khan totesi itse: ”On tärkeää, että ohjelma tavoittaa tavalliset ihmiset myös kaupunkien ulkopuolella. Minulla ei ole ratkaisua yhteiskuntamme ongelmiin, mutta on tärkeää, että olemme kaikki niistä tietoisia.”

TIESITKÖ?
* Intialaisen elokuvan pioneeri Dadasaheb Phalke (1870-1944) ohjasi debyyttinsä Raja Harishchandra vuonna 1913 brittien vielä hallitsemassa Bombayssa. Phalke hyödynsi elokuvassaan teemoja Intian kansalliseepoksista.

* Intialaisen elokuvan suurimpiin ohjaajiin kuuluva Satyajit Ray (1921-1992) oli klassisen neorealismin mestari. Intian itsenäistymisen jälkeen 1950-luvulla valmistunut ns. Apu-trilogia oli kansainvälinen suurmenestys. (Tien laulu 1955, Voittamaton 1957, Apun maailma 1959.)

*Aditya Chopran ohjaama Dilwale Dulhania Le Jayenge on Intian kaikkien aikojen suosituin elokuva. Se tuli ensi-iltaan vuonna 1995 ja se on ohjelmistossa edelleen. Romanttisen komedian pääparina näyttelevät unohtumattomasti Shah Rukh Khan ja Kajol. Hienojen musiikkinumeroiden kuvauslokaationa nähdään mm. Sveitsi.

———————————————
Kuva: Elokuvajulisteessa vas. Darsheel Safary ja Aamir Khan: Taare Zameer Par – Jokainen lapsi on erityinen, 2007.

Teksti (c) Irene Wai Lwin Moe