Kauan sitten muinaisessa Kiinassa paimenpoika Niulang eli veljensä ja tämän vaimon talossa. Vaimo ei pitänyt nuorukaisesta vaan moitti ja kiusasi tätä päivä toisensa jälkeen. Lopulta poika ajettiin matkoihinsa, vain vanha härkä ja rikkonaiset vaunut perintönään. Murheissaan hän lähti kylästä etsimään onneaan. Härkä sääli poikaa, joka oli aina huolehtinut siitä hyvin. Pojan ihmetykseksi otus puhkesi puhumaan. Se opasti hänet joen rantaan, jonne taivaallisen Jadekeisarin seitsemän tytärtä laskeutui tähtikirkkaana yönä kylpemään. Nuorukainen noudatti härkänsä neuvoa ja istui rantaruohikkoon. Kun neidot pulahtivat joen viileään veteen, piilotti nuorukainen yhden neidon vaatteet. Aamun sarastaessa muut neidot pukeutuivat ja lensivät taivaaseen, mutta Zhinu, tytöistä nuorin ja kaunein jäi etsimään vaatteitaan. Kaunotar kohtasi nuoren paimenen ja he rakastuivat. Pari avioitui ja eli onnellisena kolme vuotta. Taivaassa tytön tehtävänä oli ollut kutoa kangasta Jadekeisarin vaatteisiin. Nyt keisari suuttui ja käski vartijoitaan noutamaan itkevän tytön takaisin. Surun murtama paimen jäi kaipaamaan rakastettuaan. Keisarinna sääli nuorta paria ja piirsi taivaalle hopeisen sillan. Siellä taivaallinen kutojaneito Zhinu ja nuori paimen Niulang tapaavat kerran vuodessa tähtikirkkaana yönä, seitsemännen kuun seitsemäntenä yönä.

Yli 3000 vuotta vanha kiinalainen kansansatu elää monina toinen toistaan riipaisevampina versioina Itä-Aasian kertomusperinteessä ja taiteessa. Näyttävimmillään kutojatytön ja paimenen rakkaustarina on kesällä vietettävässä tähtijuhlassa. Kiinassa juhlan nimi on Qixi ja Koreassa Chilseok. Japanissa nimellä Tanabata tunnettua festivaalia on vietetty vuodesta 755 alkaen. Japanissa tähtijuhla asettuu gregoriaanisen kalenterin mukaan kiinteästi päivämäärälle 7.7. Kiinassa ja Koreassa ajankohta seuraa vanhaa kuukalenteria ja on tavallisesti elokuussa. Juhlan viettoon kuuluu tapa laatia rakkausrunoja, kirjoittaa ne kapeille paperipaloille ja kiinnittää liuskat temppeleiden pihapiirin bambujen tai puiden oksiin. Tuuli kuljettaa lemmenviestin salaisten tunteiden kohteelle. Toiveiden kirjo on laajentunut rakkaudesta muillekin inhimillisen elämän alueille. Mielenkiintoisin lienee kansainvälisen median huomioima Tanabata Hokkaidon Toyakossa vuonna 2008. Paikkakunnalla järjestettiin silloin G8-maiden huippukokous. Japanin pääministeri Fukuda Yasuo pyysi teollisen maailman johtajia kirjoittamaan toiveensa paperille, jotka symboloivat yhteistä pyrkimystä ratkaista maapallon ongelmat.

Vaikka Qixi, Tanabata ja Chilseok ovat romanttisten tunteiden ja runouden juhla on taivaan tarkkailulla toki laajempiakin merkityksiä. Kiinassa ja muissa vanhoissa kulttuureissa ennustajat määrittivät tulevaa taivaankappaleiden liikkeiden pohjalta. Seremonioiden noudattamisella oli tarkka aikataulu, josta myöhästymisellä saattoi olla vakavia seurauksia koko yhteisölle. ”Seitsemän sisaren legenda” tunnettiin myös Euroopassa: Plejadien tähtimuodostelma opasti merenkulkijoita Välimerellä. Myös kreikkalaisten ja roomalaisten tarinoissa taivaanrannan kaunottaret kuvataan romanttisten suhteiden pyörteissä. Nuorin Merete rakastuu kuolevaiseen Sisyfokseen ja muuttuu itsekin kuolevaiseksi. Kiinalaisen legendan puhuva härkä ja tarinan muut käänteet tuovat mieleen myös Charles Perraultin nimiin 1600-luvulla kirjatun sadun Saapasjalkakissasta. Nokkela kissa on kuitenkin kotoisin satujen ja tarinoiden ihmemaasta Intiasta, jossa se tunnettiin vuosisatoja varhaisemmin.

Seitsemän sisaren tarinasta on muokkautunut Hongkongissa erikoinen versio, jossa on vahva paikallinen väritys. Siinä päähenkilöinä on seitsemän ystävätärtä, jotka sopivat yhdessä elävänsä sisarina, avioitumatta kenenkään kanssa. Yhden tytön vanhemmat päättävät kuitenkin, että tämän on aika avioitua. Mies valitaan ja asia sovitaan tytöltä mielipidettä kysymättä. Tyttö ei rohkene vastustaa vanhempiaan. Häitä edeltävänä yönä seitsemän sisarusta tapaavat. He päättävät kuolla yhdessä ja heittäytyvät kalliolta mereen. Seuraavana aamuna meren rantaan on ilmestynyt seitsemän suurta kivenlohkaretta. Ne saivat nimen Tsat Tsz Mui Shek, ”Seitsemän sisaren kalliot”. Hongkongissa vieraileva löytää neitosten mukaan nimetyn kadun Tsat Tsz Mui Roadin saaren pohjoisosista. Aviopuolisoa ja rakastettua toivovat vierailevat rakastavaisten kivellä (Yan Yuen Sek) rukoilemassa ja lahjoittamassa suitsukkeita. Seitsemän sisaren muistoalttareille lahjoitetaan ruoka- ja juomauhrien lisäksi kampoja, vaatteita, peilejä, viuhkoja ja puuteria.

Kuva: Seitsemän sisaren alttari, Hongkong 2018
Kuva (c) Daniel Wai Lwin Moe
Teksti (c) Irene Wai Lwin Moe

* Irlantilaissyntyinen kirjailija Lucinda Riley on kirjoittanut romaanisarjan Seitsemän sisarta. Riley kertoo saaneensa inspiraation katsellessaan tähtikirkkaana yönä taivaalla Seulasten (Plejadien) tähtiryhmää. Seitsemän tähtisisaruksen tarina oli tuttu Antiikin Kreikassa ja Roomassa. Romanttinen teema miellyttää ihmisiä ajasta ja paikasta riippumatta kaikissa kulttuureissa.