Tuhat vuotta sitten Baganin valtakuntaa hallitsi ankarana tunnettu kuningas. Hän halusi kuitenkin näyttäytyä Buddhan ja kansalaistensa silmissä hyveellisenä valtiaana. Niinpä hän määräsi suuren pagodin rakennettavaksi, kuten monet kuninkaat ennen häntä. Työmaalle Taungbyonen kylään määrättiin myös joukko sotilaita, joiden tuli auttaa rakentajia työssään. Jokaisen miehen oli itse valmistettava tiili ja muurattava se paikoilleen. Ankara rangaistus odotti laiskottelijoita. Kuninkaan joukoissa palvelivat myös maineikkaat veljekset Shwebyin Naungdaw ja Shwepyin Nyidaw. Taitavina miekkamiehinä ja naisväen suosikkeina miehet olivat taipuvaisia nauttimaan elämän tarjoamista iloista, palmuviinistä ja kaunokaisten hellästä huomiosta. Rakennuksella uurastaminen ei veljeksille maistunut. He viettivät päivänsä juopottelemalla ja pelaamalla noppaa. Kun kuningas tuli tarkastamaan pagodin seinää, huomasi hän välittömästi kahden tiilen puuttuvan. Käskyä uhmanneet veljekset teloitettiin siinä paikassa. Seuraavana yönä kuningas uneksi vaarojen ja epäonnen uhkaavan valtakuntaansa. Hän näki surmatut veljekset ratsastamassa tiikereillä miekat kohotetuissa käsissään. Aamulla kuningas määräsi, että veljekset on nimettävä kansaa suojeleviksi nat -hengiksi ja heidän muistokseen on järjestettävä suuri juhla. Siitä päivästä alkaen on Taungbyonen kylässä, 20 kilometriä Mandalaysta pohjoiseen, vietetty riehakasta juhlaa nat -veljesten kunniaksi.

Kaikkien burmalaisten tuntema legenda kuvaa hieman odotuksista poikkeavan sankaritarinan. Uskontotieteen näkökulmasta tapahtumat voidaan tulkita ikiaikaisen animistisen kansanuskon ja maahan uutena asettuvan buddhalaisuuden välisenä kädenvääntönä. Kun vanhat luonnonjumaluudet puolustivat sinnikkäästi paikkansa kansalaisten mielikuvituksessa, oli järkevää osoittaa niille tehtävä ja rooli arkisten pulmien ratkaisijana. Taugbyonen kylässä elokuussa vietettävä nat -festivaali on riehakas ja meluisa. Juhla kokoaa paikkakunnalle transvestiitti-tanssijoita, meedioita ja ennustajia kaikkialta maasta. Ilonpito rikkoo käytännössä jokaista hillityn buddhalaisuuden maallikolta odottamaa käytössääntöä. Taungbyonen tiikereillä taivaiden halki kiitävät nat -veljekset ovat kaikkea muuta kuin puhtoisia sankarityyppejä. Ehkäpä miesten suosio johtuu kaikkien auktoriteettien vastustamisesta ja vapaudenkaipuusta, joka on monien sankaritekojen taustalla. Burmalaisilla, jos kenellä on kokemusta epäoikeudenmukaisista hallitsijoista. Olipa tiikeriveljesten kohtalo totta tai tarua – legendassa kuvatun pagodin seinästä puuttuvien kahden tiilen paikka on nähtävissä tänäkin päivänä.

Burmalaisessa kansanuskonnossa vaikuttaa 37 nat -henkeä, joista monien taustalla arvellaan olevan todellisia ihmiskohtaloita. Henkimaailman olennoille on aina varattu paikka tärkeillä pagodi- ja temppelialueilla. Nat -henkien tehtävänä on suojella ja auttaa arkeaan eläviä ihmisiä. Henkien neuvoja välittävät ns. ” natin vaimot” (natkadaw), joiden tapa vaipua transsiin muistuttaa kovasti pohjoisten kansojen šamaanien toimenkuvaa. Nat -hengille osoitetaan pihapiirissä asunnoksi pieni ”mökki” (natsin) tai kaupungissa kotialttari. Sinne asetellaan hedelmiä ja kukkia uhrilahjaksi. Matkalainen näkee näitä joskus hieman ränsistyneitäkin rakennelmia kaikkialla maassa. Sama uskomusperinne on tuottanut Thaimaan koristeelliset pienoistemppelit (san phra phum), jotka on pystytetty paikallishenkien uusiksi kodeiksi maa-alaa valtaavien ostoskeskusten ja hotellien tieltä.

Teksti (c) Irene Wai Lwin Moe
Artikkelikuva (c) Tuula Moilanen, akryylimaalaus