Syyskuussa hyvät reseptit ovat tarpeen. Valmistetaanko teillä hilloa isoäidin ohjeiden mukaan vai täyttyykö pakastin tuoreista marjoista? Kaiken kiireen keskellä ei ehkä löydy aikaa pitkän, keskittymistä vaativan romaanin lukemiselle. Niinpä suosittelenkin tällä kertaa novellikokoelmaa, jonka parissa voi tulla nälkä!

Bulbul Sharma, MUNAKOISOJEN KIUKKU

Intialaisen Bulbul Sharman vuonna 1997 julkaisemalla kirjalla on hauska nimi Munakoisojen kiukku. Alaotsikko Mausteisia tarinoita ja reseptejä Intiasta lupaa makupaloja herkullisen ruokakulttuurin kotimaasta. Kokoelman kolmetoista lyhyttä novellia yllättävät lukijan alakuloisella tunnelmallaan. Hyvä ruoka näyttelee niissä suurta osaa, samoin intialaisessa kulttuurissa tärkeä laajennettu perhe monine pulmatilanteineen. Sharma kirjoittaa huumorin pilke silmäkulmassaan, mutta lukija on jokaisen tarinan jälkeen hieman hämillään. Nämähän ovat aika surullisia tarinoita. Hyvänen aika sentään, kuinka käy perheen ruokahuollon, kun vanhaksi piiaksi jääneelle tädille yllättäen löytyy kosija? Entä minne ovat karanneet kyläpäällikön viisi vaimoa, kun mies viruu kuolinvuoteella? Millainen sitten on tuo munakoisojen kiukku, joka löytyy kirjan otsikosta? Vanha ja uusi Intia ovat törmäyskurssilla etenkin maaseudulla. Konservatiivinen ajattelu ja perinteiden tarkka seuraaminen leikkaavat ihmisiin kipeitä haavoja, joita edes yhteisten aterioiden ilo ei pysty parantamaan. Järjestettyjen avioliittojen, jättimäisten hääjuhlien, hautajaisten ja joka vuosi toistuvien muistojuhlien kulisseissa kytee ja kipinöi. Ruoka näyttäytyy kilpavarusteluna, lahjuksena tai jopa koston välineenä. Sharma antaa lukijan nauttia aterioiden kuvauksista, mutta näkymä rivien välistä pilkistävään naisten rajattuun maailmaan kauhistuttaa. Kirjailija ottaa kantaa intialaisen naisen heikkoon asemaan, mutta tekee sen epäsuorasti tavalla, joka tuo mieleen suurten venäläisten kirjailijoiden, Gogolin ja Tsehovin novellit. Lukija myötäelää ja suree tarinoissa tavattujen henkilöiden kohtaloita. Mieleen nousee myös eteläintialainen R.K.Narayan, jonka teos Kilpimaalarin rakkaus esiteltiin tässä blogissa toukokuussa.

Munakoisojen kiukku on suomennettu 2003. Sen sivuilta löytyvät 21 reseptiä limittyvät tarinoiden kanssa ja tarjoavat tilaisuuden kokeilla omia kokkaustaitoja. Suomentaja Terhi Kuusisto on lisännyt resepteihin ehdotuksia, joilla eksoottisempia mausteita voi korvata. Etnisiä ruokakauppoja on kirjan ilmestymisen jälkeen avattu kiitettävän runsaasti eri puolille Suomea, joten kotikokki pääsee intialaisten herkkujen makuun nykyisin helpommalla.

Bulbul Sharma syntyi 1952 New Delhissä. Hän opiskeli Venäjän kieltä ja kulttuuria Jawaharlal Nehru Universityssä ja jatkoi opintojaan 1972–1973 Moskovan valtion yliopistossa. Munakoisojen kiukku teoksen ”slaavilainen” tunnelma löytää näin selityksensä: venäläiset klassikot tulivat kirjailijalle tutuksi jo opiskeluvuosina. Palattuaan kotimaahan 1973 Sharma ryhtyi kuvataiteilijaksi. Hänen intialaisesta kansantaiteesta inspiraationsa ammentaneita maalauksiaan on lukuisissa kokoelmissa ulkomailla ja Intiassa. Sharma aloitti uransa kirjallisuuden parissa vuonna 1985 julkaisemalla lyhyitä kirjoitelmia ja artikkeleita lehdissä. Munakoisojen kiukun lisäksi Sharma on julkaissut kaksi muuta novellikokoelmaa ja yhdeksän romaania. Ruoka on aina mukana tarinoissa. Sharma tunnetaan kotimaassaan etenkin lasten- ja nuortenkirjoista, jotka hän myös kuvittaa itse. Erityislapset ovat lähellä kirjailijan sydäntä. Hän on ollut mukana lasten kertomustyöpajoissa viidentoista vuoden ajan.

Bulbul Sharma, Munakoisojen kiukku (2003)
suom. Terhi Kuusisto, Like, 160 s.

Kirjan esittely (c) Irene Wai Lwin Moe