Aika moni suomalainen miettii koleiden ja hämärien päivien saapuessa lomareissua jonnekin kauas. Kaakkois-Aasia, etenkin Thaimaa ja Vietnam ovat monelle tuttuja kohteita. Aurinko, hyvä ruoka ja ystävälliset ihmiset houkuttelevat. Siksi onkin kummallista, että näistä vanhoista kulttuurimaista tulevaa kirjallisuutta on käännetty niin vähän suomeksi. Valitsin tähän kohtaan kirjavuotta malesialaisen Rani Manickan sukutarinan, jonka kautta lukija pääsee kurkistamaan kirjailijan kotimaan historiaan. Karttaa katsova ymmärtää jo ensi silmäyksellä, että niemimaan sijainti keskellä merenkulkijoiden ja maustekauppiaitten reittejä houkutteli väkeä niin idästä kuin lännestäkin. Sen historiallisena kohtalona on ollut jäädä toinen toistaan seuraavien valloittajien jalkoihin. Malesian voidaankin myös ajatella olevan eräänlainen yhteenveto Kaakkois-Aasian alueesta ja uskonnoista. Siellä elävät rinta rinnan malaijilainen, intialainen, kiinalainen ja eurooppalainen kulttuuri.

Rani Manicka, JASMIININ TUOKSU

Srilankalaiset tamilijuuret omaavan Rani Manickan vuonna 2002 ilmestynyt esikoisromaani Jasmiinin tuoksu (The Rice Mother) lähtee liikkeelle pienestä riisinviljelykylästä brittien hallinnoimalla Ceylonilla. Eletään 1910-lukua. Leskeksi jäänyt suurperheen äiti lupaa 14-vuotiaan tyttärensä Lakshmin vaimoksi huomattavasti vanhemmalle miehelle Malesiaan. Avioliiton välittäjänä toiminut ahne täti maalailee kuvaa varakkaasta miehestä. Luvassa on helppo elämä suuressa talossa. Kun morsian näkee puolisonsa ensi kertaa hääseremoniassa, on järkytys suuri. 37-vuotias sulhanen on leskimies, kenties kiltti ja yksinkertainen, mutta ulkonäöltään kovin ruma. Myös luvattujen rikkauksien osalta totuus paljastuu vasta vaivalloisen laivamatkan jälkeen. Tarjolla on vain yksinkertainen hökkeli, jonka ovella odottaa velkojien joukko. Häissä naapureille esitelty kultakellokin oli vain lainassa.

Nuori Lakshmi tarttuu pelottomasti toimeen. Säästöt karttuvat ja arki alkaa sujua. Lapsia syntyy säännöllisin väliajoin kuusi kappaletta. Tarina etenee usean kertojan kuvailemana, jolloin kohtalokkaat käänteet näyttäytyvät lukijalle eri painotuksin. Näkökulma on kirjan ensimmäisen kolmanneksen ajan lähes yksinomaan Lakshmin. Myöhemmin ääneen pääsevät myös hänen surumielinen aviopuolisonsa Ayah, kauniit kaksoset Lakshmnan ja Mohini, tyttäret Anna ja Lalita sekä pojat Sevenese ja Jeyan. Käy hyvin pian ilmi, että niin onni, menestys kuin rakkauskin karttavat tätä perhettä.

Etnisten ryhmien välinen epäluulo hätkähdyttää. Kertojien ääni on jopa rasistinen. Lukija tutustuu kuin varkain ihonvärin eri vivahteiden merkitykseen ihmisten määrittelyssä. Mustaa magiaa harrastaviin käärmeenlumoojiin suhtaudutaan pelonsekaisesti, vaikka nämä palvovat tuttuja hindujumalia. Horoskoopit, enneunet ja kiinalainen lääkintä ovat osa arjen pulmien ratkaisua. Kertomus liikkuu tamilien piirissä, mutta myös kiinalaiset, malaijit ja niemimaan muut kansanryhmät värittävät juonta. Eurooppalaiset pysyttelevät omassa ylhäisessä eristyksessään. Toisen maailmansodan alkaminen rymäyttää siirtomaanvallan polvilleen. Uudet valloittajat nousevat maihin ja tuovat mukanaan väkivallan aallon. Japanilaiset nousevat maihin 1941 ja alkaa uusi aika. Yksityiskohtaisesti kuvatut julmuudet kauhistuttavat.

Sodan jälkeen elämä nilkuttaa eteenpäin. Nuori sukupolvi nousee kertomaan omaa tarinaansa. Lukija saa tietää, että kirjan aineistona on Lakshmin pojantyttären Dimplen äänittämät kertomukset. Näitä käy läpi 1980-luvulla Dimplen tytär Nisha. Sukutarina päättyy vuoteen 2001, kun Nisha saa käsiinsä äitinsä nauhoitteet. Salaisuudet purkautuvat järkyttävä tapahtuma kerrallaan. Jasmiinin tuoksu on tarina Lakshmista, naisesta, joka vastoin perinteisiä odotuksia puskee tietään läpi vaikeuksien ja menetysten. Englanninkielinen nimi The Rice Mother, Riisiäiti onkin kuvaavampi kuin teoksen yhden osan otsikosta suomenkieliseen laitokseen napattu Jasmiinin tuoksu. Riisiäiti on hinduperinteessä riisin suojelija, vaurauden jumalatar Lakshmi. Usein sukutarinoissa pääosaa esittävä rakkaus näyttäytyy tässä kirjassa alakuloisena onnen tavoitteluna. Unelmillahan on taipumus hiipua ja joskus käy myös niin, että rakkauden syvyys ymmärretään vasta kun on liian myöhäistä.

Rani Manicka syntyi Terengganussa Malesiassa 1964. Hän opiskeli taloustieteitä University of Malaysiassa Sarawakissa Borneon saarella. Nykyisin hän asuu osan vuodesta Britanniassa. Jasmiinin tuoksu palkittiin Kaakkois-Aasian jaoston Commonwealth Writers’ Prizellä vuonna 2003. Manicka on sen jälkeen julkaissut kaksi romaania, joissa hän käsittelee järjestettyjen avioliittojen perinnettä nuorten naisten näkökulmasta. Kaakkois-Aasian historiaa tuntevat muistavat, että Japani miehitti alueen maita 1941–1945. Julmuuksien haavat eivät ole vieläkään täysin parantuneet. Malesia itsenäistyi Britannian siirtomaavallasta vasta vuonna 1957. Monelle tuttu monikulttuurinen kaupunkivaltio Singapore oli osa Malesian liittovaltiota aina vuoteen 1965.

Rani Manicka, Jasmiinin tuoksu (2003)
suom. Helene Bützow, Otava, 524 s.

Kirjan esittely (c) Irene Wai Lwin Moe