Buddhan monet kasvot

khmerbuddha
Teos: Kambodzalainen istuva Buddha.  Materiaali: Maalaamaton puu.  Korkeus: 42 cm.  Hankinta-aika ja paikka:  Ostettu Siem Reapista, Kambodzasta 2008. Uusiotuotantoa.
————————————————————————————————————
Tämä Gautama Buddhaa esittävä veistos on saanut vahvoja vaikutteita Angkor Watissa 1000-1100-luvulla vaikuttaneiden taiteilijoiden kuninkaallisesta tyylistä. Kasvonpiirteet ovat tunnistettavasti khmer-kansalle ominaiset. Kaartuvat kulmakarvat kehystävät leveähköjä kasvoja. Veistoksen huulet ovat aistilliset. Maalamaton puu jäljittelee Angkorin monumenttien hiekkakiven väriä. Buddhan kuvaan liitetään tunnusmerkkejä, joista katsoja löytää helpoimmin pitkät korvanlehdet, kulmakarvojen välissä olevan kiehkuran (joka ei ole ”kolmas silmä”) ja päälaen kohouman. Kohouma muistuttaa nutturaa. Thaimaan ja Laosin perinteessä kohouman laelta saattaa nousta liekki. Buddha esitetään joko istumassa, seisomassa tai lepäämässä kyljellään. Hahmo on aina rauhallinen ja passiivisesti sisäänpäin kääntynyt. Käsien eleet (mudrat) viittaavat legendan eri kohtiin. Tässä Buddhan toinen käsi on kohotettu keskusteluun ja opettamiseen viittaavaan vitarka mudraan. Toinen käsi lepää rauhallisesti sylissä.

BUDDHANKASVOT3

Buddhan kasvot, vasemmalta Kambodza, Myanmar, Vietnam


Mistä Buddha on kotoisin?
Kuninkaallinen saattue pysähtyy Lumbinin puistikkoon nykyisen Intian ja Nepalin rajalla täydenkuun iltana noin vuonna 563 eaa. Raskaana oleva kuningatar Mayadevi autetaan levähtämään puiden suojaan. Kuun noustessa taivaalle kuningattaren kyljestä syntyy ihmeellinen lapsi, joka ottaa seitsemän askelta ja ilmoittaa: ”Tämä on viimeinen syntymäni.” Poika sai nimekseen Siddhartha – Se, joka saavuttaa kaikki tavoitteensa.

Näin kertoo legenda opettajan ja buddhalaisuutena tunnetun maailmankatsomuksen perustajan syntymästä. Historioitsijat ovat pyrkineet ajoittamaan prinssi Siddhartha Gautaman elämää. Hänen tiedetään vaikuttaneen Pohjois-Intiassa 600-luvulla ennen ajanlaskumme alkua. Nimitys Buddha tarkoittaa Valaistunutta. Se ei ole henkilön nimi, vaan merkitsee todellisuuden olemuksen ymmärtäneen henkilön ominaisuutta tai arvoa. Buddhalaisuudesta tuli valtauskonto Intiaa vuosina 268-232 eaa hallinneen kuningas Asokan aikana. Asoka aloitti monumenttien rakentamisen buddhalaisuuden pyhille paikoille ja teki myös työtä uskonnon levittämisen hyväksi. Varhaisina buddhalaisuuden vuosisatoina Gautama Buddhaa ei kuvattu taiteessa ihmishahmoisena. Hänen elämänsä tärkeitä tapahtumia esitettiin veistotaiteessa symbolien välityksellä. Esimerkiksi tyhjä valtaistuin tai jalanjäljet kuvaavat Buddhan läsnäoloa, mutta alleviivaavat samalla hänen kuoleman hetkellä tavoittamaansa Nirvanaa, olemassaolon päättymistä ja irtautumista jälleensyntymien kehältä.

Varhaisimmat Gautama Buddhaa esittävät veistokset ovat peräisin Intiasta. Ne ajoittuvat ajanlaskumme alkua edeltävälle vuosisadalle. Pakistanissa ja Afganistanissa kehittyi ns. Gandharan Buddha, joka oli saanut runsaasti vaikutteita Aleksanteri Suuren sotaretkien myötä alueelle tulleesta hellenistisestä veistotaiteesta. Samaan aikaan Mathurassa, Intiassa syntyi oma kansallinen tyylisuunta, joka vaikutti nopeasti leviävän uuden oppisuunnan mukana kaikkialle Kaakkois- ja Itä-Aasian buddhalaiseen taiteeseen.

Jokainen buddhalaisuuden omaksunut kansa muokkasi Gautama Buddhan hahmon omien esteettisten ihanteidensa mukaiseksi. Periaatteessa pyhän kuvan muuntelu on kiellettyä, mutta legenda-aines ja itse filosofian suvaitsevaisuus antoivat säännöille joustavat rajat. Taru kertoo, että ensimmäinen muotokuva valmistui Gautaman elinaikana, kun taiteilija ikuisti puun alla meditoivan Buddhan VARJON veistokseensa. Legendan myötä eri maiden taiteilijat saivat siis varsin vapaat kädet! Perinteinen buddhalainen taiteilija on ensisijaisesti käsityöläinen, jolle vanhemman mestarin esikuvan jäljitteleminen on ensiarvoisen tärkeää. Historiallinen Gautama Buddha onkin helposti tunnistettava munkinkaapuun pukeutunut opettaja.

Kun buddhalaisuus kulki munkkien ja oppineiden matkassa Intiasta Kaakkois-Aasian halki Kiinaan ja edelleen Tiibetiin ja Japaniin, alkuperäinen opetus yhdistyi näitä kulttuureita aikaisempina vuosisatoina hallinneisiin maailmankatsomuksiin. Itään päin edetessään buddhalaisuuteen liittyi runsas joukko muita jumalolentoja, joiden tehtäväksi tuli toimia ihmisten auttajina tällä olemassaolon tasolla. Värikkäimmillään buddhalaisuus on Tiibetissä harjoitetussa Vajrayana suuntauksessa. Universumi hahmotettiin monikerroksiseksi rinnakkaistodellisuuksien maailmaksi, jossa Buddhia ja muita jumaluuksia oli lukematon määrä. Bodhisattvat, valaistuneet olennot ovat luopuneet Nirvanaan siirtymisestä voidakseen auttaa kärsiviä olentoja. Bodhisattvoilla on koristeellinen asu ja usein lukuisia käsivarsipareja symboloimassa heidän yli-inhimillisiä voimiaan. Suosituin bodhisattva on armeliaisuuden ja myötätunnon jumaluus Avalokiteshvara, joka tunnetaan Kiinassa nimellä Guanyin. Japanissa häntä kutsutaan Kannoniksi. Itä-Aasiassa myötätunnon bodhisattva kuvataan naispuolisena.


naurava_buddha

Mi Lo Fu, kiinalainen posliinifiguuri. Tatjana ja Pentti Wähäjärven kokoelma, Riihimäen taidemuseo

Naurava Buddha?
Monet aasialaista esineistöä keräilevät ovat hankkineet kokoelmaansa ns. ”Nauravan Buddhan” – pulskaa iloista veikkoa esittävän hahmon. Kyseessä EI OLE Buddha, vaan kiinalaisesta 900-luvulla eläneestä joviaalista munkista kertovan tarinan päähenkilö Mi Lo Fu. Hahmo tunnetaan myös nimillä Budai (Kiina) ja Hotei (Japani). Hän edustaa itä-aasialaisessa buddhalaisuudessa hyväntahtoisuutta, menestystä ja onnea, josta syystä hänet asetetaankin usein temppeleiden ja luostareiden sisäänkäynnin läheisyyteen, yleensä porttien ulkopuolelle. Näin temppelissä vierailijat voivat esittää toiveensa maallisesta onnesta ystävälliselle jumaluudelle. Mi Lo Fu tulkitaan joskus myös tulevaisuudessa maailmaan ilmestyvän bodhisattva Maitreyan hahmoksi.


KERÄILIJÄN VINKKI
Buddhaveistosten materiaali vaihtelee pronssista puuhun ja kivimateriaaleihin, kuten alabasteriin tai hiekkakiveen. Pieniä veistoksia on valmistettu myös hopeasta ja kullasta, sekä Kiinassa jadesta. Turisteille tarkoitettuihin veistoksiin jätetään tavallisesti ”virhe”, sillä pyhää kuvaa ei ole tarkoitettu kodin koristeeksi. Matkailijoille basaarikaduilla suunnatussa tuotannossa myös veistoksen viimeistely saattaa poiketa huomattavasti alttarille asetettavasta Buddhasta. Veistos on ehkäpä vain petsattu, lakattu tai maalattu, kun aidon hahmon viimeistelyssä on käytetty esimerkiksi lehtikultaa ja puolijalokiviä tai helmiäistä.

Antiikkiveistoksia hankittaessa on huomioitava, että runsaan kysynnän takia myynnissä on valitettavasti temppeleistä ja luostareista varastettuja teoksia. Tarjolla on tietenkin myös taitavasti vanhennettuja väärennöksiä. Aidon veistoksen vientilupa kannattaa tarkistaa, sillä monet buddhalaiset maat pyrkivät estämään tärkeiden pyhäkköalueiden ryöstelyn. Esimerkiksi Thaimaasta ei saa viedä ilman lupaa yli 12,7 cm korkeita Buddhaveistoksia. Antiikkikaupan tulee toimittaa asiakkaalle virallinen Thai Fine Arts Departmentin vientilupa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s