Teos:  Japanilainen puupiirrosvedos. Kuvapinnan koko 155 x 95 mm, paperin koko 172 x 116 mm. Hankintapaikka ja -aika:  Pariisi joskus 1950-luvulla (ei tarkkaa ajankohtaa). Saatu perintönä.
—————————————————————————————————————————
Teoksen nimi Honjo Warikesui, ”Kanaali Honjossa” löytyy kuvan alareunan marginaalista. Vedos kuuluu laajaan postikorttikokoisten puupiirrosten sarjaan nimeltä Tokyo hyakkei, ”100 maisemaa Tokiosta”. Sen on suunnitellut ja maalannut Yasuji Inoue (1864-1889).

Inoue oli Japanin Meiji-kauden tunnetuimpiin taiteilijoihin kuuluvan Kiyochika Kobayashin (1847-1915) läheisin oppilas. Hän aloitti opintonsa Kiyochikan alaisuudessa 1878 ja hänen teoksiaan alettiin julkaista puupiirroksina vuoden 1880 alussa. Inouen tuotanto koostuu pääasiassa postikorttikokoisista maisemavedoksista. ”100 maisemaa Tokiosta” on eräs taiteilijan keskeisimmistä teossarjoista. Koska kuvakoko on pieni, Inoue tyylitteli ja pelkisti maisemien yksityiskohtia ja jätti kuvissa esiintyvät ihmishahmot minimiin.

Inouen ilmaisutyyli on hyvin samankaltainen Kiyochikan kanssa, mikä aiheuttaa usein sekaannusta. Opettaja ja oppilas tiettävästi tekivätkin yhteistyötä keskenään: Inoue jopa kopioi joitakin näkymiä suoraan Kiyochikan tuotannosta, sisällyttäen niitä omiin laajoihin maisemasarjoihinsa. Inoue kuoli vain 26-vuotiaana B-vitamiinin puutoksesta seuranneeseen beriberi-tautiin.

Aito puupiirrosvedos tunnistetaan vedoksen taustapuolella näkyvistä hiertimen jäljistä. Tässä Inouen vedoksessa punainen väri on imeytynyt erityisen voimakkaasti paperin läpi. Kyseessä on aniliininpunainen väriaine, jonka käyttö on tunnusomaista 1800-luvun lopun puupiirroksissa.

Fukuda Kumajiro oli Tokiossa 1800-luvun lopulla toiminut puupiirroskustantaja, joka julkaisi Kiyochikan ja Inouen teoksia. Hänen kustantamonsa Gusokuya tunnetaan myös moniväristen nishiki-e uutislehtien painattajana. Puupiirrosvedoksien tuotanto käynnistyi aina kustantajasta. Kustantaja tilasi teoksen taiteilijalta, joka luonnosteli kuvan ja maalasi sitten sen ääriviivat ohuelle japaninpaperille. Laatanleikkaaja liisteröi maalauksen peilikuvana kirsikkapuulle, ja leikkasi siitä avainlaatan noudattaen tarkkaan taiteilijan siveltimenjälkeä. Koevedosten myötä määriteltiin kuvaan tulevat värit, jotka leikattiin omille painolaatoilleen. Työn viimeisteli vedostaja, joka painoi kuvat taiteilijan ja kustantajan ohjeiden mukaisesti. Vedossarjojen suuruus oli ensimmäisessä painoksessa yleensä 200, minkä jälkeen laatoilta otettiin lisäpainoksia aina myynnin mukaan. Koska sarjamerkintöjä (vedosmäärän suuruutta) ei ollut tapana merkitä kuvien yhteyteen, ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka monta irtovedosta Inouen Tokio-aiheisista maisemakorteista on kaiken kaikkiaan valmistettu.

Vuonna 1875 Japanissa tuli voimaan säädös, jonka mukaan kustantajan nimi ja osoite, julkaisuajankohta sekä taiteilijan nimi on painettava näkyviin myyntiin tulevien puupiirrosten marginaaleihin . Inouen maisemakorttien tuotannon suuressa osassa kyseiset tiedot puuttuvat. Tämä seikka ei kuitenkaan vähennä Inouen vedosten kulttuurillista arvoa. Käsinpainettu puupiirros kanaalista Tokion Honjossa on viehättävä muisto jo kauan sitten kadonneesta ajasta ja maisemasta.

Kobayashi Kiyochikan maisemavedos vuodelta 1880. Päiväys sekä kustantajan ja taiteilijan tiedot löytyvät kuvan oikean laidan marginaalista. Kiyochikan signeeraus on piilotettu joen pintaan.

Artikkeli  ©  Tuula Moilanen
Kuvat  ©  Tuula Moilanen