Teos:  Myanmarilainen marionettinukke  Tekniikka ja materiaali:  Maalattu puu  Koko: korkeus 40 cm  Hankintapaikka ja -aika:  Vas. lähikuvassa, Mandalay, 1994. Oik. Shwedagon pagodi, Yangon (Rangoon) 1987
————————————————————————————————————

Marionettinuket esittävät myanmarilaisen nukketeatterin Yokhte Pwen prinssiä (lähikuva) ja Nat-henkeä (oikealla). Nat-nukella on muinaisten kuninkaallisten korkeaa kruunua muistuttava päähine ja käytetyistä vaatekankaista ommeltu hieman kulunut asu paljettikoristeineen. Kasvot on maalattu perinteiden mukaan valkoisiksi. Oikeanpuoleisella, prinssiä esittävällä nukella on aidoista hiuksista rakennettu miesten perinteinen nutturakampaus. Miehiä esittävien nukkien kasvot meikataan voimakkaasti silmiä ja huulia korostaen, samoin kuin perinteisessä tanssiteatterissa ja Natpwe-esityksissä. Natpwe on animistinen tanssirituaali. Kuvan marionetit ovat matkailijoille valmistettuja muistoesineitä. Niiden jäsenet liikkuvat, mutta niitä ei ole tarkoitettu esityksessä käytettäviksi, monimutkaisella nyörityksellä ja lukuisilla liikkuvilla osilla varustetuiksi teatterinukeiksi.

Marionettiteatteri on tärkeä osa Myanmarin (Burman) perinteistä kulttuuria. Marionettien nykivät liikkeet ovat edelleen osa ihmisten esittämän klassisen tanssiteatterin estetiikkaa. Ennen brittien siirtomaa-aikaa kuningashuoneen virkamiehistöön kuului erityinen Nukketeatteriministeri, joka huolehti arvostetun taidemuodon korkeatasoisuudesta. Kuninkaallisen ajan antiikkinukkeja ei Myanmarissa ole säilynyt, mutta 1990-luvulla taidemuoto koki renessanssin muutamien asialleen omistautuneiden teatterien ponnistelujen tuloksena. Aidot teatterinuket ovat melko suurikokoisia ja painavia. Niiden asut jäljittelevät muinaisten kuninkaallisten hoviasuja. Nuket ovat aina sukupuolellisia.

Nukketeatteriesitykset ja ihmisten esittämä tanssiteatteri alkavat aina ruokalahjojen tarjoamisella Nat-hengille ja naispuolisen Nat-papittaren Natkadawn tanssilla. Näytelmät ovat katkelmia tunnetuista vanhoista legendoista ja kansanomaisista tarinoista. Teatteriseurue saattaa myös kehitellä esityksiin komediallisia sketsejä, jotka kommentoivat piilotetusti poliittista tilannetta. Nukketeatterilla oli sama tehtävä myös itsevaltaisten kuninkaiden aikana: kuninkaalle voitiin esittää epäkohtia ja valituksia vaikkapa korruptiosta nuken välityksellä näyttelijän joutumatta itse vaaralliseen tilanteeseen. Eläimiä esittävien nukkien näytelmät liittyvät löyhästi buddhalaisiin Jataka-tarinoihin, Buddhan aikaisemmista elämistä kertoviin faabeleihin.

Myanmarilainen klassinen tanssi jäljittelee nukkien nykiviä liikkeitä:
KATSO VIDEO

KERÄILIJÄN VINKKI
Keräilijälle tärkeä tieto on hankintoja tehdessä kysymys, onko nukke ns. ”tanssiva nukke” (dancing puppet) vai ”riippuva nukke” (hanging puppet). Tanssiva nukke on aina kalliimpi, sillä sen valmistaminen ja nyöritys on haastavaa. Lisäksi nuken kasvojen ja vartalon väritys on tärkeä: perinteisesti nuket maalattiin valkoisiksi. Turistien kysyntään on kuitenkin vastattu maalaamalla nuken kasvot ruskeiksi. Nukkien koko on myös huomattavasti pienentynyt viimeisten 20-30 vuoden aikana. Nykyisin turistimarkkinoilla on tarjolla runsaasti koristeellisia 15-25 cm korkeita matkamuistonukkeja.

Artikkeli  ©  Irene Wai Lwin Moe
Kuvat  ©  Daniel Wai Lwin Moe