Teos:  Intialainen marionettinukke  Tekniikka ja materiaali: Maalattu puu, kangas  Koko: korkeus 45 cm  Hankintapaikka ja -aika:  Agra, 1997
————————————————————————————————————
Intian suurimman osavaltion Rajasthanin kulttuuri tunnetaan parhaiten Jaipurin upeasta kiviarkkitehtuurista, ruhtinashovien miniatyyrimaalauksesta ja liekehtivästä musiikki- ja tanssiperinteestä. Osavaltion aarteisiin kuuluu myös omaperäinen Kathputli nukketeatteri. Kathputli tarkoittaa puusta tehtyä nukkea. Nukketeatteriperinteen arvellaan olevan Rajasthanissa noin 1000 vuotta vanhaa, sillä tanssiviin nukkeihin viitataan monissa kansansaduissa. Intialaiset lukeutuvatkin vanhimpiin nukketeatterin kehittäneisiin kansoihin. Rajasthanin hallitsijat olivat kautta vuosisatojen innokkaita taiteen ja käsityöläisten suojelijoita. Islaminuskoisten mogulihallitsijoiden aikana nukketeatteri hiipui, mutta nykyisin se on jälleen virkistynyt turismin myötä.

Kathputli-näytelmien aiheet liikkuivat legendoista satuihin ja edelleen sponsoreina toimineiden kuninkaallisten sukuhistorian ylistykseen. Tarkkaan valikoidut nukketeatterit toimivat hovissa viihdyttäen mm. hallitsijan lukuisia vaimoja, jotka eivät muutoin juuri liikkuneet palatsin seinien ulkopuolella. Niinpä esityksiin pujahtivat mukaan myös aikansa skandaalit ja kohu-uutiset sekä muodin viimeiset oikut. Naisväeltä näkymättömissä toimivan nukkemestarin laulaen ja kimeä-äänisillä repliikeillä kertomaa esitystä säesti orkesteri. Markkinatoreilla esiintyviin ryhmiin liittyi mukaan taikureita, akrobaatteja ja muita yleisön mielikuvitusta kiehtovia taiteilijoita. Nukkemestarin, samoin kuin muusikoiden ja muidenkin esiintyjien ammatti periytyi isältä pojalle. Perheen naisväki saattoi osallistua nukkien vaatetuksen ja korujen valmistamiseen.

Rajasthanilainen hääseurue. Nukketeatterin hahmot seikkailevat myös perinteisissä puuleluissa, jotka ovat suosittuja matkamuistoja. Sulhanen ratsastaa valkoisella hevosella, punaiseen puettu morsian on kantotuolissa. Seurueeseen kuuluu aina muusikoita ja tanssijoita. (Chennai, 2014)

Nukketeatterien tärkeimmät numerot olivat alun perin romanttisia klassikoita, kuten kaikkien intialaisten hyvin tuntema, alun perin n. 400-luvulta peräisin oleva näytelmä Shakuntala tai joku Krishna-jumalan lukuisista lemmekkäistä seikkailuista. Teatterilaiset ottivat Intian itsenäistymisen jälkeen 1950-luvulla ohjelmistoonsa myös yhteiskunnallisia aiheita. Näitä olivat mm. kysymykset kastilaitoksesta ja köyhien asemasta, tyttöjen perheille lankeavista suhteettomista myötäjäisistä tai lukutaidottomuudesta. Nuket näyttelivät myös merkittävää osaa 1960- ja 1970-lukujen syntyvyyden säännöstelyyn pyrkivässä kampanjassa erityisesti maaseudulla. Nuken kertomana ehkäisytieto ja tarina onnellisesta perheestä, jossa on vain kaksi lasta sopivat myös naisväen korville. Kenties opastus myös hyväksyttiin marionettien esittämän näytelmän muodossa helpommin kuin pääkaupungista saapuneen valtion virkamiehen kaaviokuvin havainnollistama luento ehkäisyvälineiden käytöstä.

KERÄILIJÄN VINKKI
Rajasthanilaisista nukeista on tullut koko Intian yhteistä kulttuuriperintöä. Nukkeja on tarjolla lähes kaikkialla, erityisesti suurkaupungeissa ja tärkeissä turistikohteissa, kuten Agrassa. Usein matkailijalle tarjotaan nukkeparia Taj Mahalin kuuluisan rakkaustarinan päähenkilöinä, Shah Jahanina ja Mumtaz Mahalina. Tämä on kuitenkin vain myyntikikka. Nukkeostoksilla kannattaa kiinnittää huomio ensisijaisesti käsityön laatuun. Myös Bengalissa on oma kiinnostava sauvanukkeperinteensä Beni Putul.

Artikkeli  ©  Irene Wai Lwin Moe
Kuvat  ©  Daniel Wai Lwin Moe