Teos:  Kitagawa UTAMARO. Sarjasta Kolmen säädyn tyttäriä, osa:  Yläluokan neito. Tekniikka ja materiaali:  Puupiirros paperille  Koko:  25 x 36 cm  Hankintapaikka ja -aika:  Kioto, Japani 1992
————————————————————————————————————
Kitagawa UTAMARO (1753-1806) on yksi japanilaisen ukiyo-e taiteen suurista nimistä. Utamaro tunnetaan erityisesti kaunotarkuvistaan, mutta hänen laajaan tuotantoonsa sisältyy myös kirjankuvituksia, luontoaihelmia ja kiehtovia tutkielmia hyönteismaailmasta. Utamaron teokset ja ilmaisutyyli vaikuttivat voimakkaasti ranskalaisen taiteen uudistumiseen 1800-luvun alussa.

Esiteltävä ukiyo-e teos on 1970-luvun lopulla otettu fukkoku-vedos alkuperäisestä, vuonna 1790 valmistuneesta teoksesta. Vedostajamestari Taizo Saton sekä laatanleikkaaja Shigeru Koiken nimet on merkitty teoksen marginaaliiin. Utamaro on vanginnut kaunotarten elegantit hahmot yksiväristä taustaa varten. Päähenkilö seisoo naimattoman naisen pitkähihaiseen, tyylitellyin paulonian kukin kuvioituun kimonoon pukeutuneena. Hienostuneesti kaartuvaan asentoon kuvattu nainen pitää kädessään pyöreää uchiwa-viuhkaa. Hän kääntyy koto-soittimen eteen polvistuneen, yksinkertaiseen kimonoon pukeutuneen palvelijattarensa puoleen. Instrumentin vieressä on avattu furoshiki-liina. Sen keskellä on avattu pikku rasia, tsumebako ”kynsilaatikko”, jossa säilytetään koton soittamisessa tarvittavia sormustimen kaltaisia näppäimiä. Kuvan etualalla on  punottu hyönteisrasia. Heinäsirkkojen pitäminen lemmikkeinä on lähtöisin Kiinan keisarillisesta hovista, mutta tapa tunnetaan Japanissakin jo varhain. Heinäsirkkojen siritys oli ihastelua herättävä luontoääni, joka liittää kuvan loppukesään.

Puolivartalomuotokuvat ovat eräs Utamaron tunnusmerkki. Tässä kaunotar peilailee kuvasarjassa Kahdeksan kuuluisaa levähdyspaikkaa.

Ukiyo-e puupiirroksen pienet yksityiskohdat johdattelevat keräilijän mielenkiintoisille kulttuurihistoriallisille sivupoluille. Utamaron kaunottaren kimonon kuviointi on yksi johtolanka. Japanissa oli tapana istuttaa puutarhaan pauloniapuu, kun perheeseen syntyi tyttölapsi. Puusta valmistettiin myöhemmin tyttären avioituessa kapioarkku. Paulonia on myös koto-soittimen rungon puumateriaali. Voisiko kuvan tyttö pohdiskella mielessään omaa hääjuhlaansa?

KERÄILIJÄN VINKKI
Fukkoku on tunnetusta puupiirroksesta myöhemmin tehty toisinto. Sen painolaatat on leikattu uudestaan, tarkasti taiteilijoiden alkuperäisiä siveltimenvetoja noudattaen. Fukkoku edellyttää samoja käsityötaiteen mestarillisia taitoja kuin niiden mallina olleiden alkuperäisten puupiirrostenkin valmistus. Keskeistä on japanilaisen perinteisen puupiirroksen ainutlaatuinen menetelmä ja sen säilyttäminen tuleville sukupolville. Laatanleikkaajan ja vedostajan ammattitaito takaavat teoksen korkean tason. Tämän päivän fukkoku on tulevaisuuden arvokasta antiikkia.

Artikkeli  ©  Irene Wai Lwin Moe ja Tuula Moilanen
Kuvat  ©  Tuula Moilanen