Teos: Ōtsu-e, Oni no nembutsu (Demoni lukee nembutsu-rukousta) Tekniikka ja materiaali: Puupiirros Koko: 23 x 16 cm Hankintapaikka ja aika: Takahashi Shozan (kustantaja) Otsu, Japani 1991
————————————————————————————————————
Erilaiset sairaudet ja terveyteen liittyvät pulmat kuuluvat luonnollisena osana ihmiselon arkeen. Pelottavat epidemiat eivät ole jääneet historiaan lääketieteen kehityksestä huolimatta. Kun kohtalo ja luonnonvoimat näyttävät mahtiaan, on ihmisen nöyrryttävä tai taisteltava niitä vastaan esimerkiksi hygienian asein. Entisinä vuosisatoina turvaa oli tapana hakea hyväntahtoisten jumalolentojen huomasta.
Ōtsu-e kuvien historia alkaa 1600-luvun Japanissa. Se oli kansantaiteen muoto, joka työllisti kokonaisia perhekuntia. Nimensä nämä teokset saavat Biwa-järven rannalla sijaitsevasta Ōtsun kylästä. Kylän sijainti Tokaidon tiellä, vilkkaiden kulku- ja kauppareittien varrella toimi tärkeänä tekijänä amulettituotannon kehittymiselle. Matkaa tehtiin vanhassa Japanissa useimmiten jalkapatikassa. Sairaudet levisivät kulkijoiden mukana, aivan kuten nykyisinkin. Onnettomuuksilta ja vastoinkäymisiltä suojeleville amuleteille oli matkailijoiden keskuudessa suurta kysyntää. Suojaavat kuvat vietiin kotiin ja liimattiin ovenpieleen pitämään pahantahtoiset henget ja sairauksia aiheuttavat demonit poissa.
Esiteltävän kuvan Oni-amuletissa punakkakasvoisen demonin tehtävänä on lukea Amida Buddhalle osoitettua nembutsu-rukousta. Nembutsu on lyhyt mantra, jonka kuulemisella ja lukemisella on rauhoittava vaikutus. Niinpä Oni-amuletteja hankittiin paitsi turvan tuojiksi ja sairauksien ennaltaehkäisyyn, myös itkuisten pikkulasten tyynnyttämiseen. Amuletti asetettiin lapsen tyynyn alle, josta sen ajateltiin parhaiten vaikuttavan. Tavallisesti nembutsujen lukijana toimii buddhalainen munkki. Munkit saivat osansa satiirista, kun Ōtsu-e kuvissa heidän toimiaan hoitaa munkinkaapuinen demoni. Joskus myös ihmisten tekopyhyydestä tehtiin pilkkaa – kylpyyn astuvan demonin kuvaan liiitettiin teksti: ”Monet pesevät lian pois ruumiistaan, mutteivät mielestään.”
Ōtsu-e amulettien valmistuksessa käytettiin yksinkertaista painotekniikkaa. Kuvien ääriviivat painettiin puupiirroslaatoilta ja väritettiin käsin. Erityisesti punaisella värillä katsottiin olevan puhtia pahojen voimien karkottamiseen. Aiheet olivat aluksi uskonnollisia: turvaa tarjottiin buddhalaisten jumalolentojen muodossa. Pian mukaan pujahti kansantarinoista tuttuja koomisia hahmoja, eikä aikaakaan, kun vaeltavat munkit kuvattiin kirpeän satiirin maustamissa tilanteissa. Amulettikuvat oli tarkoitettu tavallisille kansalaisille. Osa sivistyneistöstä suhtautui niihin välinpitämättömästi tai jopa pilkallisesti. Tämä seikka ei häirinnyt ukiyo-e taiteilijoita, jotka olivat kiinnostuneita kuva-aihelmista. Erityisesti monet Utagawa -koulukunnan mestarit ikuistivat kansanomaisten amulettien maailmaa teoksiinsa.
Ōtsu-e maalausten ja suojeluskuvien kysyntä ja valmistus väheni rautatieverkoston syntymisen myötä. Kansanomaiset painotyöt olivat aikansa käyttögrafiikkaa sanan kirjaimellisessa merkityksessä. Nykyisin niitä myydään matkamuistona ja postikortteina. Vakiintuneita aiheita toistetaan myös maalauksissa eri versioina. Ne säilyttävät historiallista kuvaperinnettä ja perinteistä sivellintekniikkaa tuleville sukupolville.
Apteekin mainostaulu 1800-luvulta. Puupiirroksella painetun taulun alaosassa on kuvia erilaisten sairauksien oireista. Mainosteksti esittelee hoitoihin soveltuvia tehokkaita lääkeaineita ja yrttisekoituksia.
* Löydä muita Japani-aiheisia artikkeleita TÄÄLTÄ
Silmää Taiteelle 