Esine:  Yhden jenin seteli vuodelta 1916  Tekniikka: Painettu metalligrafiikalla  Koko: 8,5 x 14,7 cm  Hankintapaikka ja -aika: Antikvariaatti Kiotossa, Japanissa 1993
———————————————————————————————————-
Lompakosta käteisrahaa hakeva ei usein tule ihailleeksi setelien hienoa ulkonäköä. Jokaisen taustalla on kuitenkin taitava graafikkojen ja suunnittelijoiden ryhmä. Käteisen rahan ennustetaan katoavan vuonna 2023. Nyt on siis hyvä hetki tutkia hieman setelirahan historiaa.

Esiteltävässä, vuodelta 1916 peräisin olevassa yhden jenin setelin kuvassa on Takenouchi no Sukune 武内宿禰. Hänen legendojen kirjoma elämänkertansa on osa Japanin keisarillista historiaa. Takenouchi syntyi aatelisperheeseen vuonna 84 jaa. Hänet liitetään useisiin hallitsijoihin ja jopa 28 vanhaan klaanisukuun, jotka lukevat Takenouchin esi-isäkseen. Hänet muistetaan taitavana miekkamiehenä, joka osallistui useisiin Koreaan suuntautuviin sotaretkiin. Takenouchi toimi lisäksi saniwana, shintolaisena oraakkelina. Legendan mukaan Takenouchi nautti päivittäin pyhän lähteen vettä ja eli 280 vuoden korkeaan ikään. Häntä kunnioitetaan edelleen shintolaisena kami-jumaluutena erityisesti Uben pyhäköllä Tottorissa, jonne hänet on perimätiedon mukaan haudattu. Takenouchi no Sukunen hahmo esiintyy rahojen lisäksi vauhdikkaissa tarinoissa ja niiden pohjalta tehdyissä ukiyo-e puupiirroksissa.

Jenin setelin taustapuoli

Takenouchin kuvalla varustettuja yhden jenin seteleitä painettiin jo vuonna 1890. Keräilijä erottaa vanhemmat rahat vuoden 1915 jälkeen painetuista tarkastamalla setelin numeromerkintöjä. 1890-1914 numerot merkittiin japanilaisin kirjoitusmerkein, mutta vuodesta 1915 alkaen käytössä olivat länsimaiset numerot.

Setelirahan alkuperä on paperinkin kotimaa Kiina. Historiallinen ajankohta asettuu Song-dynastian vuoteen 1023. Vanhemmat jalometalleihin lyödyt painavat kolikot kävivät Silkkitien kasvavassa kansainvälisessä liikenteessä hankaliksi käsitellä. Kiinalaiset pronssilevyiltä painetut jiaozit olivat vekseleitä, joiden oikeellisuus todennettiin virallisin leimoin. Jiaozin arvo vastasi tuhatta kolikkoa.

Kiinalaisia 1, 2 ja 5 fenin arvoisia seteleitä ryhdyttiin painamaan kansantasavallan alkuvuosina 1953. Fen on 1/100 yuania. Kuvan rahat ovat vuoden 1981 setelipainatuksesta.

Metalligrafiikka on puupiirrosta turvallisempi tapa painaa seteleitä, sillä laatta kesti työstämistä puuta paremmin. Kiinalainen Bi Sheng kehitti irtokirjasinpainatuksen n. 1040. Varhaisimmat säilyneet setelipainolaatat, joissa on käytetty irtokirjasimia ovat 1100-luvun alusta. Materiaalina käytettiin kuparia. Vedostaminen oli vuosisatojen ajan käsityötä. Länsimaiset painokoneet tulivat Itä-Aasiaan melko myöhään. Ensimmäinen niistä purjehti Nagasakin satamaan hollantilaisen kauppalaivan lastina vuonna 1848. Kun eurooppalaiset kuulivat kiinalaisten paperirahasta 1200-luvulla Marco Polon ja flaamilaisen Willem van Rubroeckin matkakertomusten kautta, herättivät uutiset epäuskoista hilpeyttä. Vekselit ja velkakirjat olivat täälläkin tuttuja jo keskiajalla, mutta paperirahaa alettiin käyttää maksuvälineenä vasta 1660-luvulla. Ensimmäinen seteleitä painanut pankki löytyy yllättävän läheltä. Se oli vuonna 1661 tukholmalainen Stockholms Banco, nykyisen keskuspankin Sveriges Riksbankin edeltäjä.

Alueellisesti eriytynyt metalliraha oli käytössä Japanissa Edo-kauden loppuun (1868). Meiji-hallinto pyrki yhtenäistämään valtakunnan sirpaleista rahataloutta luomalla yhtenäisen valuutan. Ensimmäiset jenin setelit laitettiin liikkeelle vuonna 1871. Nykyisin pienin seteliyksikkö on 1000 jeniä (JPY). Väärentäminen on yhtä vanha keksintö kuin rahakin. Hallitsijat, kauppiaat, pankkiirit ja ostoksia tekevät kansalaiset ovat aina olleet huolissaan maksuvälineidensä arvon vakuuksista. Paperirahan väärentämisestä pyrittiin tekemään vaikeaa mm. erilaisilla virallisilla leimoilla, paperin laatua muokkaamalla ja myöhemmin mm. vesileimoin ja painoteknisin hienouksin. Seteleiden toinen haaste oli kestävyys. Paperimassaan sekoitettiin Kiinassa mulperipuun kuituja. Myös puuvilla tai joskus pellavakuituja parantamaan seteleiden käsittelynkestoa. Japanilaisten seteleiden valmistuksessa on käytetty Meiji-kaudelta alkaen sitkeää ja painatusominaisuuksiltaan erinomaista mitsumata-kuitua.

*  Löydä muita Japani-aiheisia artikkeleita TÄÄLTÄ

KERÄILIJÄN VINKKI
Numismatiikka on mielenkiintoinen tutkimuskohde, onhan raha taloutemme kulmakiviä. Henkilön tai rakennuksen kuva setelissä kertoo kyseisen maan historiasta ja paljastaa seikkoja sen arvomaailmasta. Käytöstä poistuneita kolikoita ja seteleitä voi löytää antikvariaateista ja vanhan tavaran markkinoilta.

Artikkeli ©  Irene Wai Lwin Moe
Kuvat ©  Tuula Moilanen