Teos: Kiinalainen kummitusraha (”helvettiraha”)  Tekniikka ja materiaali:  Puupiirros kultakalvolla päällystetylle suitsukepaperille  Koko: 15,5 x 22 cm  Hankintapaikka ja aika:  Singaporen Chinatown, 2008
——————————————————————————–
Moniin kiinalaisten viettämiin juhliin kuuluu olennaisesti perheen ja suvun edesmenneiden jäsenten muistaminen tarjoamalla ruoka- ja juomauhri sekä lahjoittamalla heille erilaisia paperista valmistettuja tarve-esineitä ja niputtain ns. kummitusrahaa (jīnzhǐ  金纸  – ”kultapaperi”). Symbolisten lahjojen tarkoituksena on tehdä vainajien olo mukavaksi Tuonpuoleisessa. Hyvältä tuoksuvan, suitsukepaperille painetun valuutan lisäksi tarjolla on värikkäiden painopaperisten helvettirahojen valikoima. Tämän ”vaihtoehtoisen valuutan” lahjoittamisella on todella pitkä historia. Savesta valmistettuja kolikoita on löydetty jopa 3 500 vuotta vanhoista haudoista. Tapa yhdistää taolaisuuden ja kungfutselaisuuden, muttei ole vieras buddhalaisillekaan.

Puupiirroskuvan aiheena on tuonpuoleista hallitseva Jadekeisari seuralaisineen. Jadekeisarin tehtävänä on määritellä vainajan kohtalo eli aika, jonka tämä viettää hänen valtakunnassaan. Kuoleman valtakunnassa on lukuisia kärsimyksen kerroksia. Sielu liikkuu tässä olemassaolon peilimaailmassa Karman lain kääntyessä hiljalleen eteenpäin. Kun edellisen elämän rikkomukset on suoritettu, voi sielu jatkaa matkaansa uuteen syntymään. Ihmisten maailmaan jääneet sukulaiset pyrkivät tasoittamaan piinan aikaa muistolahjoin.

Kiinnostava yksityiskohta kummitusrahan historiassa kertoo kohtaamisesta kristittyjen lähetyssaarnaajien kanssa 1400-luvulla. Jesuiitat ehättivät kertomaan kiinalaisille ja muille Aasian kansoille kuoleman jälkeen odottavasta Helvetistä: ikuinen piina odottaa niitä, jotka eivät käänny kristinuskon seuraajiksi. Niinpä Tuonpuoleiseen tänä päivänäkin lahjoitettujen tuotteiden nimissä vilahtelevat Helvetti ja Taivas, vaikkei läntinen uskomusjärjestelmä muutoin kannatusta ole saanutkaan. Rahojen ja muiden paperisten tuotteiden polttaminen jatkuu moderneissa kaupungeissa entiseen tapaan.

* Löydä muita Kiina-aiheisia artikkeleita TÄÄLTÄ

---

Blogisivustoltamme löydät artikkeleiden lisäksi neuvoja oman kokoelman perustamiselle. Olemme nyt avanneet myös KAUPPA-sivuston, josta voit hankkia aitoja japanilaisia puupiirroksia. Tutustu myös TULOSSA -sivulta löytyvään tapahtumakalenteriin. Kevään 2020 aikana on tarjolla mielenkiintoista ohjelmaa erityisesti Japanista kiinnostuneille.

Artikkeli ja kuva © Irene Wai Lwin Moe 2020

Rotta aloittaa uuden 12 vuoden kehän kiinalaisessa horoskoopissa. Säästäväinen ja perheelle omistautunut Rotta on Aasiassa lapsilykyn ja menestyksen symboli. Rotan vuosi on erityisen suotuisa ajankohta uusien toimien ja tehtävien aloittamiselle.

Eye on Art tarttuu Rotan tarjoamiin uudistumisen mahdollisuuksiin. Helmikuussa avaamme KAUPPA-sivut, joiden kautta voit hankkia kotiisi aitoja japanilaisia puupiirroksia. Teokset kuuluvat Tuula Moilasen kokoelmaan ja vedosten mukana seuraa aina tutkittua taustatietoa. Löydät nyt myös tietoa tulevista tapahtumistamme TULOSSA-sivulla.

Jatkamme Aasiasta kotoisin olevien esineiden ja taideteosten tunnistamista ja vastaamme mielellämme kysymyksiin, joita kotoa löytyvistä aarteista viriää.

Ota yhteyttä:  eyeonart.team(at)gmail.com

---

Piirros (c) Daniel Wai Lwin Moe

 

Teos: AKIYAMA Iwao, Vaeltajamunkki, punainen aurinko  Tekniikka ja materiaali: Käsinväritetty puupiirros, sivellinkalligrafia  Koko: 17 x 12,5 cm  Hankintapaikka ja aika: Kioto, lahjoitus taiteilijalta
————————————————————————————————————
Iwao AKIYAMA (1921-2014) on yksi Japanin puupiirrostaiteen tunnetuimmista mestareista. Hänen taiteensa on rosoisesta ekspressiivisyydestään huolimatta syvästi buddhalaista. Tässä esiteltävän kuvan vaeltaja tekee matkaa lukemattomissa Akiyaman puupiirroksissa. Buddhalaisen pyhiinvaeltajan matka kulkee kohti valoa. Taivaalla leimuava aurinko liittyy Kokūzō Bosatsuun, viisauden ja myötätunnon bodhisattvaan. Akiyaman teokseen liittämä runo on vapaamuotoisesta haikurunoudesta tunnetun Santōkan käsialaa (Santōka Taneda 1882-1940).

Siihen asti kuljen
kunnes leimuaa taivas

Akiyama syntyi eteläisellä Kyūshūn saarella 21.3.1921. Taiteesta kiinnostunut nuorukainen opiskeli ensin piirustusta buddhalaisen munkin opastuksella. Varsinaisen uransa alussa Akiyamaa kiinnosti öljyvärimaalaus, mutta tavattuaan ekspressionistisen puupiirroksen mestarin Shikō MUNAKATAN (1903-1975) hän vaihtoi ilmaisunsa tekniikaksi puupiirroksen. Akiyama opiskeli Munakatan johdolla vuosina 1959-1965.

Akiyaman taiteessa japanilainen perinne, syvästi sisäistetty buddhalaisuus ja moderni dynaamisuus yhdistyvät pieniksi, meditatiivisiksi kuviksi. Akiyaman tunnusomaisimpia aiheita olivat sympaattiset, suurisilmäiset pöllöt. Ukiyo-e -taiteesta tutut selkeät kuvapinnat ja hämmästyttävän tarkat yksityiskohdat eivät kiinnostaneet Akiyamaa. Hän poikkesi vanhasta perinteestä myös siinä, että taiteilija toteutti teoksensa laatan kaiverruksesta vedostamiseen ja viimeistelyyn itse.

Akiyama oli erittäin tuottelias taiteilija. Elämänsä viimeisinä vuosina hän edelleen vedosti kuva-aiheensa laatalta, mutta lisäsi niihin värit vesivärein maalaamalla. Käsinväritettyihin kuviin hän kirjoitti runot sivellinkalligrafialla. Tästä syystä teoksista ei aina löydy taidegrafiikan tuttuja vedosmääriä osoittavia lukuja, vaan pelkkä vuosiluku. Taiteilija maalasi ja kirjoitti runokalligrafioita teoksiinsa joka päivä elämänsä loppuun saakka. Akiyama Iwao kuoli 93-vuotiaana 15.9.2014. Taiteilijan teoksia on yksityiskokoelmien lisäksi lukuisten kansainvälisten taidemuseoiden kokoelmissa, mm. British Museumissa, National Museum of Scotlandissa ja National Gallery of Victoriassa Australiassa.

Runon suomennos Tuula Moilanen

EYE on ART toivottaa rauhallista juhlan aikaa ja onnellista uutta vuotta 2020!

Teos: Kiinalainen maalaus, Äiti nukuttaa pientä poikaa  Tekniikka ja materiaali: Akryyli kankaalle, kiilakehyksessä  Koko: 30 x 30 cm  Hankintapaikka ja aika: Chinatown, Singapore 2009
————————————————————————————————————
Äiti ja lapsi -aihelma ei ole kovin tyypillinen Kiinan pitkässä taideperinteessä. Historiallisesti se astuu mukaan taiteilijoiden valitsemiin teemoihin vasta 1900-luvun loppupuolella. Traditionaalinen maalaustaide keskittyi taolaisuuden vaalimaan meditatiiviseen maisemaan, jossa ihminen on vain pieni kasvoton osa suurta luontoa. Kungfutselaisuus puolestaan ihaili yhteiskunnallista järjestystä, joten keisareiden ja korkeiden virkamiesten muotokuvat ohittivat kotoisat tunnelmakuvat. Mikäli naisia esitettiinkin, esittivät he usein jotakin hierarkkisen asetelman pienempää roolia, vaimoina, palvelijattarina tai koristeellisina jalkavaimoina, alleviivaamassa kuvan keskeisten miesten asemaa. Lapsikuvat, erityisesti pulskat poikalapset, liittyvät usein uudenvuoden tervehdyksiin onnen ja hedelmällisyyden symboleina.

Esiteltävä maalaus edustaa 2000-luvun alun modernia kiinalaista nykytaidetta. Siinä realismi ja naivismi lyövät kättä nostalgisen, kadonnutta Kiinaa kuvaavan tunnelman kanssa. Naivismi tarkoittaa tässä taiteilijan valitsemaa tapaa kuvata tilaa perspektiiviä muunnellen. Maalaus on hankittu Singaporen Chinatownin taidegalleriasta, jossa oli Kiinan kansantasavallasta tuotettu näyttely. Tätä maalausta ei ole signeerattu, eikä galleristi tiennyt tekijän nimeä. Hän kertoi hankkineensa näyttelykokonaisuuden ”suhteillaan”. Näyttelyn teokset olivat pienikokoisia ja nimettömien taiteilijoiden tekemiä. Sivellintyöskentelyn jälki ja teoksen varsin edullinen hinta viittaavat jossakin päin Kiinaa sijaitsevaan työpajaan, jossa viehättäviä pikku maalauksia tuotetaan sarjatyönä.

Hyvää yötä, kullanmuru on luultavasti nuoren lahjakkaan taiteilijan teos. Äiti ja lapsi -teema on tuttu länsimaisen taiteen kantavana teemana kristillisen symboliikkansa vuoksi. Aasiassa aihe sulautui jesuiittapappien 1400-luvulla aloittaman lähetystyön kautta buddhalaiseen veistotaiteeseen myötätunnon jumalatar Guanyinin (Japanissa esim. Mariya Kannon) yhtenä esitystapana. Hyvää yötä, kullanmuru kuvaa äitiä, joka istuu perinteisessä selän avoimeksi jättävässä paidassa ja pehmeästi laskeutuvissa housuissa katosvuoteen laidalla. Vuoteeseen maalatut värikkäät kuvat antavat vihjeen lapsen sukupuolesta: katoksen keskellä on karppi, poikien symboli. Äiti on kenties juuri kertonut iltasadun. Ikkunasta kurkistava kuu sallii kuvan katsojan pohtia, oliko tarina ehkä vanha myytti Kuussa asustavasta Chang ’e neidosta. Sammuksiin puhallettu kynttilä kertoo, että pienokainen on vaipunut rauhalliseen uneen.

Kiinan nykytaiteen läpimurto lännessä tapahtui 2000-luvun alkupuolella. Taiteilijat esiintyivät modernia Uutta Kiinaa symboloivissa ryhmänäyttelyissä Yhdysvalloissa ja Euroopassa, myös Suomessa. Teokset ovat tunnistettavasti Kiinan 5000 vuotta vanhan maalaustaiteen perillisiä. Nimekkäimpien nykytaiteilijoiden, kuten mm. Zhang Xiaogangin ja Wei Dongin teoksia myydään kansainvälisillä taidemarkkinoilla miljoonien dollarien hintaan. Ne ovat aina signeerattuja.

---

KERÄILIJÄN VINKKI
Singaporen ja Hongkongin tapaisten suurkaupunkien galleriat ovat antoisa vierailukohde nykytaiteesta kiinnostuneelle. Edullisten löytöjen joukossa voi piileskellä tulevaisuuden tärkeä nimi. Maalaustaiteen keräily edellyttää perehtymistä ja tietoa: digitoisinnot maalauksista ovat valitettavan yleisiä myös Suomessa.

Artikkeli ©  Irene Wai Lwin Moe
Teoskuvat  ©  Irene Wai Lwin Moe, Tuula Moilanen

 

Teos: Barong -naamio  Tekniikka ja materiaali: Maalattu puuveistos  Koko: leveys 40 cm, korkeus 32 cm, syvyys 15 cm  Hankintapaikka ja aika: Ubud, Bali 1991
————————————————————————————————————
Monet Balilla matkailevat turistit viehättyvät Ubudin kylän temppelipihalla iltaisin esitettävistä tanssiesityksistä. Hypnoottisen gamelan-orkesterin säestämän musiikin tahdissa liikkuvien eteeristen tanssijoiden värisevät eleet tuovat mieleen paratiisisaaren kukat, jotka avautuvat hiljalleen trooppisessa yössä. Tässä esiteltävä Barong -naamio on valmistettu mestarillisista taiteilijoistaan tunnetussa Ubudissa 1990-luvun alussa. Se on tarkoitettu koristamaan eurooppalaisen vieraan kotia, eikä siis ole aito tanssinaamio. Tanssiteatterissa Barong -naamion suu liikkuu ja se on vain osa kookasta myyttistä olentoa. Naamion pyöreäksi avatut silmät ovat tärkeä osa myös ihmistanssijoiden naamiomaisiksi jähmettyneiden kasvojen ilmaisua.

Barong liittyy Balin ikivanhaan, ennen hindulaisuuden saapumista saarella harjoitettuun animistiseen uskomusjärjestelmään. Siinä maagisen tanssiesityksen tehtävänä on ylläpitää universumin tasapaino. Esitys järjestettiin, jos papit ennustivat jonkin vaaran uhkaavan kylää. Ennen hollantilaisten siirtomaaisäntien ja sittemmin tuhansien turistien maihinnousua saarelle, esitykseen osallistuivat tavalla tai toisella kylien asukkaat seremonioihin vihkiytyneiden pappien opastuksella. Monimutkaiset tanssit ja myös soittaminen gamelan-orkesterin metallisilla lyömäsoittimilla opittiin jo lapsena. Tanssiesitysten yleisönä olivat inhimillisiä kohtaloita hallitsevat jumaluudet. Barong -esityksen juoni kertoo hyvän ja pahan, valon ja pimeyden, mustan ja valkoisen magian välisestä taistelusta. Tuo ikiaikainen kamppailu löytyy eri muodoissa kaikkien kulttuurien keskeisistä myyteistä, myös kristinuskosta. Barong on eräänlainen leijonan ja lohikäärmeen välimuoto. Hahmo on pelottavan noidan, Rangdan vastapeluri esityksessä, joka huipentuu ekstaattiseen loppukohtaukseen. Siinä kyläläiset vaipuvat transsiin ja kääntävät velhon noitumina kris-tikarinsa omaan rintaansa. Barongin valkoinen magia voittaa lopuksi ja Rangda pakenee keräämään voimiaan uutta koetusta varten.

Barong-hahmon sisällä on kaksi miestä, jotka kannattelevat pitkäturkkisen, koristeellisen olennon ruumista. Rangda-noitaa esittävä tanssija vaihtaa naamiotaan esityksen kuluessa. Temppelitanssien naamiot ovat pyhiä ja ne säilytetään huolella kankaisiin paketoituina temppeleissä. Niitä ei myydä turistikaupoissa eikä esitellä uteliaille vieraille. Balilaisen tanssiteatterin muutkin antiikkiset naamiot ovat erittäin harvinaisia ja kalliita. Vanhoja naamioita on eurooppalaisten museoiden kokoelmissa, mm. Tropenmuseumissa Amsterdamissa.

Maailman väkirikkaimpaan muslimivaltioon Indonesiaan kuuluvan pienen hindulaisen Balin omintakeinen taide kiehtoi länsimaisia taiteilijoita jo runsas vuosisata sitten. Eksotiikankaipuu ja seikkailu olivat muotia erityisesti 1920-luvulla. Nyt sen jännittävät perinteet palvelevat saaren koko ajan kasvavaa turismiteollisuutta.

Katso video
https://www.youtube.com/watch?v=g5O8gnQh5Po

---

KERÄILIJÄN VINKKI
Naamiot ovat kiehtova, mutta kodin seinätilaa paljon vievä harrastus. Sen sijaan, tai esineistön keräilyn lisäksi, elämys aidosta esityksestä on hieno tapa koota ”aineeton” kokoelma elämyksiä. Tanssiteatteri on mielenkiintoinen tapa tutustua Aasian eri maiden käsitykseen kauniista. Tarinoiden taustojen tutkiminen ja omista kuuntelutottumuksista poikkeavaan musiikkiin syventyminen luovat pohjaa unohtumattomille teatteri-illoille. Esitysten kuvaaminen kannattaa unohtaa. Keräilykirjaan voi liimata ohjelmalehtisen, pääsyliput ja postikorttikuvia. Elämyksen herättämät henkilökohtaiset tunnelmat on myös tärkeää kirjata ylös.

Artikkeli  ©  Irene Wai Lwin Moe
Naamiokuva  ©  Daniel Wai Lwin Moe
Kuva Barong -tanssiesityksestä Ubudissa: Bali Green Tour  https://baligreentour.com/

 

 

 

 

 

Teos:  Kitagawa UTAMARO. Sarjasta Kolmen säädyn tyttäriä, osa:  Yläluokan neito. Tekniikka ja materiaali:  Puupiirros paperille  Koko:  25 x 36 cm  Hankintapaikka ja -aika:  Kioto, Japani 1992
————————————————————————————————————
Kitagawa UTAMARO (1753-1806) on yksi japanilaisen ukiyo-e taiteen suurista nimistä. Utamaro tunnetaan erityisesti kaunotarkuvistaan, mutta hänen laajaan tuotantoonsa sisältyy myös kirjankuvituksia, luontoaihelmia ja kiehtovia tutkielmia hyönteismaailmasta. Utamaron teokset ja ilmaisutyyli vaikuttivat voimakkaasti ranskalaisen taiteen uudistumiseen 1800-luvun alussa.

Esiteltävä ukiyo-e teos on 1970-luvun lopulla otettu fukkoku-vedos alkuperäisestä, vuonna 1790 valmistuneesta teoksesta. Vedostajamestari Taizo Saton sekä laatanleikkaaja Shigeru Koiken nimet on merkitty teoksen marginaaliiin. Utamaro on vanginnut kaunotarten elegantit hahmot yksiväristä taustaa varten. Päähenkilö seisoo naimattoman naisen pitkähihaiseen, tyylitellyin paulonian kukin kuvioituun kimonoon pukeutuneena. Hienostuneesti kaartuvaan asentoon kuvattu nainen pitää kädessään pyöreää uchiwa-viuhkaa. Hän kääntyy koto-soittimen eteen polvistuneen, yksinkertaiseen kimonoon pukeutuneen palvelijattarensa puoleen. Instrumentin vieressä on avattu furoshiki-liina. Sen keskellä on avattu pikku rasia, tsumebako ”kynsilaatikko”, jossa säilytetään koton soittamisessa tarvittavia sormustimen kaltaisia näppäimiä. Kuvan etualalla on  punottu hyönteisrasia. Heinäsirkkojen pitäminen lemmikkeinä on lähtöisin Kiinan keisarillisesta hovista, mutta tapa tunnetaan Japanissakin jo varhain. Heinäsirkkojen siritys oli ihastelua herättävä luontoääni, joka liittää kuvan loppukesään.

Ukiyo-e puupiirroksen pienet yksityiskohdat johdattelevat keräilijän mielenkiintoisille kulttuurihistoriallisille sivupoluille. Utamaron kaunottaren kimonon kuviointi on yksi johtolanka. Japanissa oli tapana istuttaa puutarhaan pauloniapuu, kun perheeseen syntyi tyttölapsi. Puusta valmistettiin myöhemmin tyttären avioituessa kapioarkku. Paulonia on myös koto-soittimen rungon puumateriaali. Voisiko kuvan tyttö pohdiskella mielessään omaa hääjuhlaansa?

---

KERÄILIJÄN VINKKI
Fukkoku on tunnetusta puupiirroksesta myöhemmin tehty toisinto. Sen painolaatat on leikattu uudestaan, tarkasti taiteilijoiden alkuperäisiä siveltimenvetoja noudattaen. Fukkoku edellyttää samoja käsityötaiteen mestarillisia taitoja kuin niiden mallina olleiden alkuperäisten puupiirrostenkin valmistus. Keskeistä on japanilaisen perinteisen puupiirroksen ainutlaatuinen menetelmä ja sen säilyttäminen tuleville sukupolville. Laatanleikkaajan ja vedostajan ammattitaito takaavat teoksen korkean tason. Tämän päivän fukkoku on tulevaisuuden arvokasta antiikkia.

Artikkeli  ©  Irene Wai Lwin Moe ja Tuula Moilanen
Kuvat  ©  Tuula Moilanen

Teos: 10 pochibukuro-kuorta 55 kuoren kuvasarjasta. Hiroshigen kuuluisan Tokaido-maisemasarjan miniatyyriversio, 1800-l jp. Tekniikka ja materiaali: Puupiirroksia paperille  Koko: Yksittäisen kuoren korkeus 33 x 95 mm  Hankintapaikka ja -aika:  Kioto, Japani 2014
————————————————————————————————————

Pochibukurot ovat japanilaisia rahalahjan antamiseen tarkoitettuja pienikokoisia paperikuoria. Niiden valmistuksen syntyajankohta ei ole tiedossa, mutta joissakin lähteissä ehdotetaan niiden alkuperäksi geishoille annettuja ylimääräisiä rahalahjoja. Kansain alueella pochibukuroilla on ollut juomarahaan viittaava merkitys. Japanissa rahalahja tai maksusuoritus palveluksesta ojennetaan aina vastaanottajalle kirjekuoreen suljettuna. Vastaanottajan huomioiminen hienostuneella pakkauksella on olennainen osa japanilaista käytöskoodia.

Käsinpainettujen pochibukuroiden tuotanto ajoittuu väripuupiirroksen kulta-aikaan 1800-luvun vaihteeseen. Silloin erilaisia kaupallisia painotuotteita virtasi erityisesti vilkkaiden kaupunkien kasvaville markkinoille. Varhaisten pochibukuroiden joukossa on runsaasti huolella valmistettuja pienoistaideteoksia. Kuvat vaihtelevat ukiyo-e kaunottarista ja tekstiilikuvioinneista kansanomaisiin koristeaihelmiin, kukkateemoihin ja pienoismaisemiin. Rahalahjan antaja valitsi kuoren kuvion tai teeman lahjan vastaanottajan ja sen antamiseen liittyvän tilanteen mukaan. Myöhemmin pochibukuroiden aiheisiin otettiin mukaan myös kiinalaisperäisen vuosihoroskoopin eläimet ja muut uudenvuoden onnea tuovat merkit.

Pochibukuroiden koko vaihtelee melko paljon. Yleisin mitta on 45 x 95 mm. Suurimmillaan kuoret ovat luokkaa 20 x 7 cm. Puupiirroksena valmistetut pochibukurot ovat nykyisin varsin harvinaisia. Tapa antaa lapsille taskurahaa uudenvuoden aikaan iloisen värikkäässä pikkukuoressa on kuitenkin säilynyt nykypäivään.

Esittelyssä oleva Hiroshigen antiikkinen miniatyyrisarja on nähtävissä kokonaisuudessaan Tuulan kotisivuilla: tuulamoilanen.com/japanese-prints/

---

KERÄILIJÄN VINKKI
Japanilaisen puupiirrostaiteen ihailijat eivät ole useinkaan huomioineet tätä pienten taideteosten ryhmää. Syynä lienee niiden alkuperän ja tuotantoajankohdan selvittämiseen liittyvät haasteet. Taiteilijat ovat yleensä jääneet nimettömiksi. Pochibukurot tarjoavat kuitenkin kiehtovan lisän puupiirrostaiteen keräilyyn. Niitä kannattaa etsiä ukiyo-e -vedoksia myyvistä antiikkikaupoista. Miniatyyrikokoisen taideteoksen hankkiminen avaa uuden oven japanilaisen kulttuurin kiehtovaan maailmaan.

Artikkeli  ©  Irene Wai Lwin Moe ja Tuula Moilanen
Kuvat  ©  Tuula Moilanen

Teos:  Intialainen marionettinukke  Tekniikka ja materiaali: Maalattu puu, kangas  Koko: korkeus 45 cm  Hankintapaikka ja -aika:  Agra, 1997
————————————————————————————————————
Intian suurimman osavaltion Rajasthanin kulttuuri tunnetaan parhaiten Jaipurin upeasta kiviarkkitehtuurista, ruhtinashovien miniatyyrimaalauksesta ja liekehtivästä musiikki- ja tanssiperinteestä. Osavaltion aarteisiin kuuluu myös omaperäinen Kathputli nukketeatteri. Kathputli tarkoittaa puusta tehtyä nukkea. Nukketeatteriperinteen arvellaan olevan Rajasthanissa noin 1000 vuotta vanhaa, sillä tanssiviin nukkeihin viitataan monissa kansansaduissa. Intialaiset lukeutuvatkin vanhimpiin nukketeatterin kehittäneisiin kansoihin. Rajasthanin hallitsijat olivat kautta vuosisatojen innokkaita taiteen ja käsityöläisten suojelijoita. Islaminuskoisten mogulihallitsijoiden aikana nukketeatteri hiipui, mutta nykyisin se on jälleen virkistynyt turismin myötä.

Kathputli-näytelmien aiheet liikkuivat legendoista satuihin ja edelleen sponsoreina toimineiden kuninkaallisten sukuhistorian ylistykseen. Tarkkaan valikoidut nukketeatterit toimivat hovissa viihdyttäen mm. hallitsijan lukuisia vaimoja, jotka eivät muutoin juuri liikkuneet palatsin seinien ulkopuolella. Niinpä esityksiin pujahtivat mukaan myös aikansa skandaalit ja kohu-uutiset sekä muodin viimeiset oikut. Naisväeltä näkymättömissä toimivan nukkemestarin laulaen ja kimeä-äänisillä repliikeillä kertomaa esitystä säesti orkesteri. Markkinatoreilla esiintyviin ryhmiin liittyi mukaan taikureita, akrobaatteja ja muita yleisön mielikuvitusta kiehtovia taiteilijoita. Nukkemestarin, samoin kuin muusikoiden ja muidenkin esiintyjien ammatti periytyi isältä pojalle. Perheen naisväki saattoi osallistua nukkien vaatetuksen ja korujen valmistamiseen.

Nukketeatterien tärkeimmät numerot olivat alun perin romanttisia klassikoita, kuten kaikkien intialaisten hyvin tuntema, alun perin n. 400-luvulta peräisin oleva näytelmä Shakuntala tai joku Krishna-jumalan lukuisista lemmekkäistä seikkailuista. Teatterilaiset ottivat Intian itsenäistymisen jälkeen 1950-luvulla ohjelmistoonsa myös yhteiskunnallisia aiheita. Näitä olivat mm. kysymykset kastilaitoksesta ja köyhien asemasta, tyttöjen perheille lankeavista suhteettomista myötäjäisistä tai lukutaidottomuudesta. Nuket näyttelivät myös merkittävää osaa 1960- ja 1970-lukujen syntyvyyden säännöstelyyn pyrkivässä kampanjassa erityisesti maaseudulla. Nuken kertomana ehkäisytieto ja tarina onnellisesta perheestä, jossa on vain kaksi lasta sopivat myös naisväen korville. Kenties opastus myös hyväksyttiin marionettien esittämän näytelmän muodossa helpommin kuin pääkaupungista saapuneen valtion virkamiehen kaaviokuvin havainnollistama luento ehkäisyvälineiden käytöstä.

---

KERÄILIJÄN VINKKI
Rajasthanilaisista nukeista on tullut koko Intian yhteistä kulttuuriperintöä. Nukkeja on tarjolla lähes kaikkialla, erityisesti suurkaupungeissa ja tärkeissä turistikohteissa, kuten Agrassa. Usein matkailijalle tarjotaan nukkeparia Taj Mahalin kuuluisan rakkaustarinan päähenkilöinä, Shah Jahanina ja Mumtaz Mahalina. Tämä on kuitenkin vain myyntikikka. Nukkeostoksilla kannattaa kiinnittää huomio ensisijaisesti käsityön laatuun. Myös Bengalissa on oma kiinnostava sauvanukkeperinteensä Beni Putul.

Artikkeli  ©  Irene Wai Lwin Moe
Kuvat  ©  Daniel Wai Lwin Moe

Teos:  Myanmarilainen munkki Shin Sivalia esittävä veistos  Tekniikka ja materiaali:  Maalattu puu  Koko: korkeus 26 cm, norsun pituus 16 cm  Hankintapaikka ja -aika:  Shwedagon pagodin käsityöläispaja, Yangon 1996
————————————————————————————————————
Myanmarin entisen pääkaupungin Yangonin kuuluisamman nähtävyyden, 100 metrin korkeuteen kurottavan kultaisen Shwedagon pagodin portaikot ovat lukuisien puuveistopajojen ja uskontoon liittyvien oheistuotteiden aarreaitta. Kuvan puuveistos on löydetty puuveistäjän työpajan hylättyjen puukappaleiden kasasta. Norsun päällä seisovan munkin kuva on osin rikki ja kärsinyt lisäksi trooppisten hyönteisten aiheuttamista tuhoista. Asiakas on tuonut vanhan patsaan puuveistäjälle malliksi, jonka mukaan tilaus on sitten tehty.

Myanmarin buddhalaisuus kuuluu ortodoksiseen Theravada-koulukuntaan. Uskonnossa tämä tarkoittaa pālin kielen käyttämistä seremoniallisena pyhänä kielenä. Taiteessa henkilögalleria rajautuu yleensä historialliseen Gotama Buddhaan ja hänen legendaansa läheisesti kuuluviin hahmoihin. Veistos esittää norsun päällä seisovaa munkkia, Shin Sivalia. Shin ei ole henkilön nimi, vaan kunnioittava etuliite, jota käytetään yksinomaan korkea-arvoisista buddhalaisista munkeista. Shin Sivalin legenda kertoo, että hän syntyi kuninkaalliseen perheeseen Nepalissa vietettyään kokonaista seitsemän vuotta äitinsä, kuningatar Suppavasan kohdussa. Poika osasi puhua jo vastasyntyneenä. Legendassa on siten yhtymäkohtia Gotama Buddhan legendan kanssa. Sivali liittyi munkkikuntaan Buddhan lähimmän oppilaan Sariputtan vihkimänä. Mielenkiintoinen historiallinen yksityiskohta on, että Shin Sivali tunnettiin Myanmarissa jo ennen buddhalaisuuden rantautumista kuningaskuntaan.

Shin Sivali esitetään aina munkin kaapuun puettuna, kädessään vaellussauva, almukulho, munkkien käyttämä pyöreä palmunlehtiviuhka ja rukousnauha. Esimerkkiveistoksen käsi on poikki, joten vaellussauva on poissa. Tässä munkki seisoo norsun päällä. Eläimen syöksyhampaat ovat kadonneet, mutta seikka, että niiden paikka on selvästi havaittavissa paljastaa asiakkaan syntymäpäivän: hän on syntynyt keskiviikkona, aamupäivällä. Myanmarissa horoskoopit ovat erittäin tärkeitä ihmisten arjessa. Horoskooppi perustuu kahdeksaan viikonpäivään, ei siis syntymäkuukauteen kuten Euroopassa tai syntymävuoteen, kuten kiinalaisperäisessä eläinhoroskoopissa. Viikonpäivistä keskiviikko jaetaan kahtia puolilta päivin. Syöksyhampailla varustettu norsu toimii silloin syntyneiden suojelijana ja onnea tuottavana amulettina.

Shin Sivali on matkalaisten ja kodin suojelija. Hänen arvellaan turvaavan kotia mm. tulipaloilta ja karkottavan varkaat. Buddhalaisuuden ikivanhoihin kirjoituksiin ja melko vaativaan abstraktiin filosofiaan liittyi jo varhain tavallista kansaa lähellä olevia hyväntahtoisia suojelijoita. Shin Sivali on Myanmarissa heistä kenties rakastetuin. Myanmarilaiset uskovat, ettei Shin Sivali ole ”oikeasti” kuollut, vaan valvoo uskovien hyvinvointia joltakin aistihavaintoja korkeammalta tasolta. Hänelle osoitettujen maallisten toiveiden voi siksi olettaa myös toteutuvan. Samantyyppisiä uskomuksia löytyy myös muualta Aasiasta, mm. Japanista, eivätkä käsitykset ole oikeastaan kovin kaukana katolisuuteen kuuluvasta pyhimysten palvonnastakaan.

---

KERÄILIJÄN VINKKI
Kuvan veistos on löydetty veistäjän pois heittämien puukappaleiden joukosta hänen työhuoneensa läheltä. Älä vie mitään esineitä mukanasi kysymättä ensin lupaa (ja hintaa) käsityöläiseltä tai mahdolliselta omistajalta. Asiasta voi syntyä kiistaa ja pahimmassa tapauksessa joudut selvittelemään juttua poliisin kanssa. Temppeleiltä, luostareista ja pagodeista ei missään tilanteessa saa irrottaa osia matkamuistoiksi. Antiikin ostaminen hämäräperäisiltä kauppiailta on rikos.

Teos:  Vietnamilainen vesinukketeatterin nukke (pienoismalli)  Tekniikka ja materiaali:  Maalattu puu  Koko: korkeus 31 cm, puhvelihärän pituus 32 cm  Hankintapaikka ja -aika:  Ho Chi Minh City, Vietnam 2008
————————————————————————————————————
Tarina paimenpojasta on lähes 2000 vuotta vanha buddhalainen vertauskuva olemassaolon harhasta vapautusta etsivän ihmismielen matkasta. Tarina on kirjattu ylös ainakin Maha Gopalaka Suttaan ja muihin varhaisiin pyhiin teksteihin. Kuvallisen muotonsa tarina sai 1000-1100-luvulla, jolloin kiinalaiset mestarit alkoivat esittää Tarinaa paimenpojasta kymmenen maalauksen sarjana. Ensimmäisissä kuvissa paimenpoika etsii puhvelihärkäänsä ja huomaa sen jättämät jäljet maassa. Jälkiä seuraten hän löytää eläimen, mutta se ei suostu tottelemaan vaan pyrkii pakoon. Viimein paimen kesyttää härän ja ratsastaa kohti kotia huiluaan rauhoittavasti soittaen. Tarina jatkuu filosofisempaan suuntaan: aamun sarastaessa poika herää huomaamaan, ettei puhveli olekaan todellinen. Valaistuneena kaikkeus muuttuu siksi, mitä se todella on: tyhjää.

Kuva puhvelihärän selässä istuvasta paimenpojasta pitää sisällään koko tarinan. Ihminen etsii totuutta ja viisautta seuraamalla erilaisia polkuja, kunnes jäljet johdattavat hänet Itsen, oman levottoman Mielen luo. Mieli, villi puhvelihärkä, on kesytettävä ja sen voi tehdä vain ihminen itse. Buddhalaisuuden opetuksen mukaan voima Mielen taltuttamiseksi on meistä jokaisella. Ei ole mitään oppia tai jumaluutta joka rientäisi apuun. On vain Mieli ja Tahto. Erityisesti Zen-buddhalainen koulukunta omaksui vertauskuvan mielellään. Aihetta on käsitelty Kiinan, Japanin, Korean ja Vietnamin taiteessa runsaasti. Lännessä tarina tuli tutuksi viimeistään 1960-luvulla, kun kiinnostus Aasian kulttuureihin ja uskontoihin sai monien julkisuuden henkilöiden kautta muodin tunnusmerkkejä. Zen-filosofia kuuluu esimerkiksi yhdysvaltalaisen säveltäjän John Cagen (1912-1992) musiikissa.

Vesinukketeatteri on Vietnamin erikoisuus. Siinä puisia nukkeja liikutellaan vesialtaassa pitkien sauvojen varassa. Nukkien käsittelijät ovat katsomolta piilossa korkean bambuverhon takana. He työskentelevät seisoen vyötärön korkeudelle ulottuvassa vedessä. Näyttämön kulissina on usein palatsiarkkitehtuuria jäljittelevä rakennelma. Esitystä säestää orkesteri, jonka laulaja kertoo esitettävää tarinaa. Näytelmät ovat tavallisesti vanhoja kiinalaisia tai vietnamilaisia kansantarinoita. Aidot teatterinuket ovat suuria ja niiden käsittely vaatii sekä taitoa että voimaa. Puinen nukke voi painaa jopa 15 kg. Häikäisevät monen nuken synkronoidut tanssiesitykset ja tulta syöksevien lohikäärmeiden sukeltaminen veden alta ovat unohtumattomia elämyksiä. Teatterit Ho Chi Minhissä ja Hanoissa myyvät esitysten yhteydessä pienempiä nukkeja matkamuistoiksi.

---

KERÄILIJÄN VINKKI
Paimenpoika ja puhvelihärkä -aihelma on suosittu kautta Aasian. Keräilijä voi keskittää kokoelmansa vain yhden aiheen tai teeman ympärille. Vanha buddhalainen vertauskuva kattaa mahdollisuuksia kiinalaisista maalauksista japanilaiseen puupiirrokseen ja vietnamilaisista vesinukeista eri materiaaleista valmistettuihin veistoksiin.

Artikkeli  ©  Irene Wai Lwin Moe
Kuvat  ©  Daniel Wai Lwin Moe